PAHKAKULHOT

HISTORIAN HAVINAA
Osa 5.

Edellisessä osassa mainitun puhdetyökilpailun voittanut työ oli siis isän tekemä pahkakulho, johon on varmaankin käytetty kaunein pahka mitä seudulta on löytynyt.
Pahkakulho annettiin sittemmin pataljoonan lahjana 75-vuotiaalle Mannerheimille ja se on nykyään hänen museossaan.

Siitä toiseksi kauneimmasta on tehty "kaksoiskappale", joka on nyt veljelläni. Se on todella upea työ. Siihen on polttamalla kirjoitettu pitkähkö kaunis runo, joka alkaa: Karjalan kannas on kaunein paikka . . . Usein olen sen lukenut mutta ulkoa en ole oppinut. 

Kulhoja tuli ilmeisesti tehtyä oikein urakalla, koska muutama vuosi sitten vielä yksi löysi tiensä kotiini ja sen esittelen nyt tässä:

Toinen kankeaa kiveä ja toinen kantaa pölliä, kuvan alla on kaiverretty teksti:

Teksti on ehkä  hieman vaikealukuinen, mutta näin siinä lukee:

    Työt ken taiolla tekevi
    asioita asettelevi.
    Yksin vähä tulevi
    porukalla remseästi.
    Yhteisen hyväksi "Vallilan Työlle" varaksi. 

Selitys tälle tekstille löytyy osassa 4. mainitusta lehtileikkeestä (Itäinen  Helsinki, Veikko Katajainen):

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn., sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ –nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken tasan."

Tämä kulho on siis tehty L. Bärlundille muistoksi tuosta ajasta. L. Bärlundin poika ja veljeni tuntevat toisensa. Pari vuotta sitten hän soitti veljelleni ja tarjosi kulhoa takaisin tekijänsä perheelle, koska muuton takia piti tavaroita karsia. Ja näin hän sitten eräänä iltana soitti ovikelloani ja antoi kulhon minulle. Vielä kerran kiitos hänelle.

Jatkuu 50-luvulla, joskus . . . . 

KS

Valmiita töitä

Jihuu! Vihdoinkin valmiita töitä.

Sain Tallinan reissulla täydennyslankaa keskeneräisissä töissä roikkuneeseen virkattuun jakkuun ja nyt sekin on vihdoin valmis. Loppua kohden alkoi tuntua, että eikö nämä ruudut koskaan lopu. Kun en enää jaksanut virkata niin viisaana ompelin napit ja päättelin langat. Vihdoin viimeisen koukkauksen jälkeen lähdin välittömästi Villen luokse kuvauttamaan nämä työt.
Ja Villen luota matkustin metrolla ja bussilla toiselle puolelle kaupunkia, itseasiassa Vantaalta Helsingin kautta Espooseen. Milla sai jakun ja hamosen kevätjuhlavaatteiksi. Nämä imelät karkkivärit ovat just passelit nuorelle neidille.
Samalla mallilla tein viime kesänä valkoisen jakun Taralle.



Ohje: Kauneimmat Käsityöt, nro 4/2004
Lanka: Titanwool Londra

Tästä piti tulla itselleni toppi (Novita Kevät lehden malli nro 39) mutta totesin, että väritys ei ole minun makuun ja niinpä se muuttui hamoseksi Millalle.
Salsa ei riittänyt aivan loppuun asti ja tein vyötäröosan Tahitilla. Vyötäröllä on kuminauha. Mallia eikä tytön tarkkaa kokoa ollut tiedossa, mutta paremmin ei olisi voinut onnistua; juuri sopiva koko ja istui oikein mallikkaasti Millan päällä.



Ohje: oma viritys
Lanka: Salsa ja Tahiti


Tämä jakku on valmiina kesäkuussa syntyvälle vauvalle. Se on tehty niistä vähän aikaa sitten hankituista ikkunalangoista.
Halusin tehdä tämän raglanhihoilla. Hyvin meni aika pitkälle mutta lopulta hartiaosa ei oikein istunut ja purkasin koko työn ja tein sen kiltisti ohjeen mukaan.
Välipalana tein sukat Woolista.



Ohje: Novita Kesä 2005, nro 39
Lanka: Mandarin Fiesta

Jakun ja hameen esittelin keskeneräisinä 17.5. kirjoituksessa jonka poistan nyt kun on nämä valmiit työt esiteltävänä.

KS

KIRJAMEEMI

Sain SirpaLe Neuleilta viestin, että olisi minun vuoro vastata kirjameemiin.

Huh, tämä onkin vaikeampi juttu. Luen paljon dekkareita, rakkausromskuja ja kotimaisia kirjailijoita.

Suosikkeja ovat Kaari Utrio upeilla todentuntuisilla historiallisilla tarinoillaan ja Laila Hietamies, jonka Sonja sarjan vastikään luin ja osan kuuntelin.

Nykyään lainaan usein äänikirjoja. Niitä on mukava kuunnella käsitöitä tehdessä. Viimeksi kuuntelin Juoksuhaudan tien. Äänikirjoissa on vain se vika, että äänenlaatu on usein huono. Nauhat ovat kuluneet tai mitä niille nyt sitten tapahtuukaan käytössä. CD:tkin joku saa käytössään epäkuntoon. Olisiko se sitä välinpitämättömyyttä kun tavara ei ole oma, niin ei ole väliksi kuinka sitä käsittelee.

Minulla on ollut kirjoja mutta jokunen vuosi sitten luovuin niistä, lähinnä tilan- ja kirjahyllynpuutteen takia. Enkä yleensä lue kirjaa uudestaan niin mitäpä noita säilyttämään. Yritin myydä ne divariin mutta eivät kelvanneet. Lahjoitin ne sitten Fida-kirppikselle. Runokirjat, pari lapsuuden kirjaa ja sivistyssanakirjan jätin itselleni. Ne majailevat vaatekaapin hyllyllä.

Neljä kysymystä joihin saatte neljä epämääräistä vastausta, kadehdin muiden hienoja täsmällisiä vastauksia ;)

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Noin 40, etupäässä siis runokirjoja sekä miete-, rukous- ja hiljaisuudenkirjoja.

Viimeisin ostamasi kirja

Kirpparilta ostin varmuuden vuoksi Design Neuleet kirjan jos joku sitä sattuisi haluamaan. Ja sehän menikin heti kaupaksi Novitaklubilaiselle.

Sitä edellinen kirja jonka ostin, on täälläkin mainittu Lastenneuleet. En siis osta kirjoja paitsi jos edullinen käsityökirja sattuu kohdalle. 

Viimeisin lukemasi kirja

Tuuli Rannikko: Murhasalonki
ja yöpöydällä nukahtamislukemisena on nyt Reijo Ylimys: Pyhän vuoden pyhät. Sain sen Pikolta.

Viisi kirjaa, jotka luet aina uudelleen ja ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Viittä kirjaa ei kyllä tule mieleen, vaikutuksen on varmasti monikin kirja tehnyt mutta ei niin, että ne olisivat nyt muistettavissa!

Raamattu, lähinnä Uusi Testamentti ja sananalaskuista löytyy usein johonkin tilanteeseen hyvä kommentti sekä Psalmit hiljentävät.

Pääsiäisen aikaan luen Ivar Clausen: Meidän edestämme. Siinä kerrotaan pääsiäisen tapahtumat kaikista neljästä evankeliumista yhdistettynä ja näin muodostuu hyvä kokonaisuus.

Saatan kuunnella uudestaan äänikirjan Sinuhe egyptiläinen. Se oli vaikuttava teos. Lars Svedberg luki sen erinomaisen elävästi.

Joskus tulee kirjastosta lainattua kirja, jonka sitten huomaakin jo lukeneensa, yleensä se jää lukematta uudestaan.

Heitän kirjameemi pallon Pirjolle blogissa Pirre puuhastaa.

KS

PUHDETÖITÄ

HISTORIAN HAVINAA
    Osa 4.

1940-luku

Valitettavasti en hallitse sotiemme historiaa ja vuosilukuja mutta isä oli mukana kaikissa sodissa.
Välillä rintamalla oli hiljaisempia aikoja ja silloin miehet tekivät puhdetöitä ja isäni on jopa voittanut kilpailun.

Lehtileikkeessä, jostain 80-luvulta Itäinen Helsinki-lehdestä,  Veikko Katajainen kirjoittaa mm.:
"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korp. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."
Lehdessä on kuva tuosta paalusta ja komea se on.

Tässä on isän tekemä tarjotin ja arkku. Aika on patinoinut sen tummaksi ja kiiltäväksi. Etuosan metallissa on nimikirjaimet RS, joilla arkku on omistettu äidille. Kulmissa on sydämet. Avain on kadonnut.
Kuparisessa tarjottimessa on erittäin kaunis kuvio, miten lie tehty, reunus röpelöä koloa (pakotettu?) ja kahvat muodostuvat kauniista kierteistä.
Myös Nalle-herra tuoleineen majailee tässä arkun päällä, ikäänkuin huoneeni kunniapaikalla. Ja aiemmin esitelty ryijy on tässä yläpuolella.

Niin kauan kuin muistan, niin arkussa on ollut käsitöitä. Niinpä minullakin. Päällä on kätevä lokerikko, jossa on sekalaisia vähemmän tarvittavia puikkoja ja muuta pikku tilpehööriä. Lokerikon alla on, kuinkas muuten, lankoja.

Jatkuu pahkakulhon tarinalla, joskus . . . .

KS

Tallinnan lankakauppojen valloitus . . . . .

. . . .  ja melkein tyhjiksi ostaminen.

Viimeinkin koitti odotettu päivä 14.5.: lankamatka Tallinnaan.

Novita-klubin keskustelupalstalta 10 rohkeata ja reipasta naista päättivät jo maaliskuussa tehdä retken naapurikaupungin lankakauppoihin.

Marjut oli etukäteen tehnyt meille reittisuunnitelman ja Arja "late lunch"- pöytävarauksen ravintola Troikaan.

Jo ensimmäisen kaupan valikoima sai aikaan Ooh! ja Aah! huokauksia ja kaupasta lähti ulos useampi pullea lankakassi.
Tätä jatkui kaupasta kauppaan ja pienimmänkin kaupan valikoimasta löytyi taas jotain uutta, esim. koirankarva-lammasvillalankaa.

Larina Longad, Narva mnt 2

Pieni hengähdystauko pidettiin Viru-keskuksen kahvilassa. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Filatin kauppa oli sitten se odotettu ´must´. Ainakin minulle, koska vain ja ainoastaan siellä oli lankaa, jota olin lähtenyt hakemaan: Titanwoolin Londra pinkkiä puuvillalankaa, jota keskeneräinen työ on odottanut koko talven.

Häpeä tunnustaa, mutta tämä 200 gr ko. lankaa oli ainut saaliini! Toki olisin halunnut sitä ja tätä lankaa, en vaan osannut päättää ja kun tuota hamsterin vikaa ei minussa ihan oikeasti ole, niin tällä kerralla heräteostokset jäivät tekemättä.
Sen sijaan ostin bambu-sukkapuikot, jotka olivat melkein puolet halvemmat kuin täällä, sekä 3 pellava-puuvilla keittiöpyyhettä. Ja tietysti Kalevin marmeladia ja toffeeta. Nam!

 Liann Longad, Narva mnt 13

Tottahan pysähdys aurinkoisella terassilla tuli myös tehtyä. Ja sitten syömään. Vastaanotto ravintolassa oli tyly koska saavuimme peräti 5 minuuttia etuajassa ja se oli portsarin mielestä suurempikin kardinaalivirhe. Alkupalaksi suolakurkkua smetanalla ja hunajalla meni iso läjä mutta siitä huolimatta myös pääruoka maistui. Jälkkäriä ei olisi mahtunut eikä siihen enää olisi ollut aikaakaan.

Ravintola Troika, Raekojaplats 15

Sekä meno- että paluumatkalla laivalla kaikkien puikot ja koukut kilkkasivat kellä mitäkin kudinta tai virkkuuta. Kanssamatkustajat tietysti esittivät kysymyksiään moisesta käytöksestä mutta suhtautuminen oli kuitenkin pelkästään positiivista. Tuli siis harjoiteltua 11.6. KIP-päivää varten.

Tietysti kaikkia ostoksia tuli ihailla kotimatkalla ja niinpä koko saalis kasattiin näytille ja ikuistettavaksi pöydällemme, aika mahtava keko, joka on nähtävissä Marjutin blogissa.

Sääkin suosi meitä juuri sopivalla paisteella ja lämpötilalla. Kesähelteellä nämä kaupat kun tuppaavat olemaan saunalämpöisiä.

Matka oli erinomaisen onnistunut, kaikki meni hyvin ja juttu luisti.
Tuumailemmepa nyt samanlaista reissua syksyksi kunhan nämä hankinnat on saatu neulottua mitä upeimmiksi luomuksiksi.

Ja sitten se NeuleNobel-kiitospuhe:
Kiitos Marjutille näistä kuvista.
Kiitos Katjalle ja Arjalle matkan käytännön järjestelyistä.
Kiitos kaikille mukana olleille upeasta ja iloisesta seurasta.
Kiitos Novitalle Neulomo-palstan pitämisestä, joka mahdollisti toisilleen tuntemattomien tutustua ja kohdata yhteisen harrastuksen parissa.

KS

Huivi?

Novitan kesä 2005 lehdestä piti tehdä itselle jotain kesäistä. Kun muut mallit eivät oikein ole tyyliäni niin päädyin tekemään kolmiohuivin kun lankaakin oli valmiina varastossa.

Mutta kuinkas kävikään? Huivista tuli susi. Siis aivan liian pieni minun suureen päähäni, vaikka pää on mielestäni aivan normaalin kokoinen.
Ohjeessa sanotaan: virkkuukoukku 2 tai käsialan mukaan. Ymmärretty OK, mutta mitään tiheyttä ei mainita mihin käsialaa voisi verrata.

Siispä virkkaamaan. Hyvin meni puoleen väliin jossa vaiheessa aloin vähän tarkastelemaan mitä on tulossa. Eipäilyttävän pieneltä näytti. Jatkoin vielä vähän ja olin varma, että pieni mikä pieni. Olisi pitänyt vähän mitata aikaisemmin niin olisi voinut säveltää mallia. Mutta se aloitusreuna oli ihan OK mittainen, 40 cm, niin enpä ajatellut asiaa pidemmälle.
Pitkät reunat, joihin lopuksi virkataan nirkkoreuna, ovat vain 30 cm!!

Olenkos sitten ymmärtänyt tai tehnytjotain väärin? Ei luulis kun malli on aika simppeli, ja kauniskin.
Olisiko tullut parempi koko, jos koukkuna olisi ollut 2.5?

Ohje: Novita kesä 2005
Lanka: Kotiväki
Koukku: 2

Ehkä tämä löytää sopivan pään joltain pikkutytöltä.

KS

Ompelutarvikkeita

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 3.

n. 1935-45

Ruuanlaiton lisäksi äiti oli hyvä käsitöissä. Lakanoissa ja tyynyliinoissa oli pitsit ja nimikoinnit. Nimikointi oli myös astiapyyhkeissä ja pöytäliinojen kulmissa. Myös vaatteita äiti ompeli, kuten varmaan useimmat naiset tekivät sota- ja pulavuosina. Taito ei ruostunut parempien aikojen koittaessa vaan minullakin oli usein äidin ompelema vaate vielä teini-iässä. Ei se aina niin mukavaa ollut mutta siinähän opin itsekin ompelemaan.

Vaatteet tietysti korjattiin ja ehkä käännettiinkin. Sukat parsittiin, sekä villasukat että ne paremmat. Silmäpaon takia ei sukkia pois heitetty. Parsimisen apuna käytettiin parsinpuuta, tai sieneksi sitä myös sanottiin muotonsa takia. Kuvassa pari paljon käytettyä ja patinoitunutta apuria.

Ahkerat kädet eivät olleet koskaan laiskana, vaan pitsinvirkkuu oli aina käsilaukussa mukana kätevässä virkkauskotelossa, joka on isän tekemä.

 

Pieni nimikointimallikirjanen. Ja tämä pumpulipussi sisältää aarteen  . . . .  .

 

    . . . . ison kasan mitä hienoimpia kirjontamalleja. Ne ovat varmasti kiertäneet naiselta toiselle koska näyttää siltä, että niiden läpi on piirretty monet kerrat.

Perhoskuva on pienen "paremman" esiliinan kaavassa.

 

Olisipa vaan aikaa käyttää näitä hyväkseen.

Jatkuu -40 luvun puhdetöillä, joskus . . . .

KS

72 vuotta vanha ryijy

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 2.

Nuoret Raili ja Rufus tapasivat toisensa ystävien parissa. Rakastuivat ja menivät kihloihin vuonna 1933.

Tuon ajan tapa oli tehdä yhdessä ryijy uuteen kotiin. Siis mieskin osallistui tähän käsityöhön. Naimisiin he menivät metsän kukkien kukkiessa toukokuussa 1934.

Tämä on sitten kulkenut kodista kotiin ja ollut aina kunniapaikalla olohuoneessa tai muussa arvolleen sopivassa tilassa.

Ja nyt se koristaa minun pientä huonettani. Pesua se kyllä kaipaisi mutta en ole vielä uskaltanut tarttua toimeen.

Ryijyn koko 55x80 cm

 

Nykyään kihlausaika taitaa mennä häiden suunnitteluun ja koristeiden askarteluun.

Jatkuu 30-luvun käsityötarvikkeilla, joskus.....

KS

Lisää lankaa

Paha juttu, viikon ostoskiintiö tuli täyteen jo nyt maanantaina! Hamstrasin lankaa Menitasta. Menin sisään kun kadulla standi julisti:  Paljon lankoja 1.50 €/kerä. Ajattelin ihan vaan katsoa. Voiko niin edes ajatella? Olihan niitä 1.50:en keriä mutta ei ne sykähdyttäneet.
Silmät näkivät sinistä mohairsekoite lankaa, 100 gr vyyhti 2.90 €. Sormet hipelöivät ja aivot raksuttivat. Tästähän voisi tehdä sen viitan mitä olen ajatellut, tosin aivan toisen värisenä ja toisenlaisesta langasta. Mutta nyt mulla on 2 vyyhtiä sinistä mohairia.
(Valkoinen mohair toisella ostosreissulla hankittu)



Mohair oli jo maksettu ja olin poistumassa kaupasta. Oven suussa oli lattialla kori: "Tästä ikkunalankoja edullisesti". Siis ovat olleet näytillä ja saattavat olla haalistuneita tai pölysiä. Haitanneeko tuo, kun Mandarin Fiesta lankaa sai hintaan 1.00 €/50 gr kerä. Värejähän ei ollut valittavaksi asti mutta sopivasti sain siitä 1 vaalean sinisen, 1 harmaan sinisen, 1 pätkävärjättyn sinisen ja 1 valkoisen. Näistähän syntyy pikku jakku syntyvälle pikku pojalle. Eikun takaisin kassalle!

Kun muistin vielä käyttää Pikolta saadun 1 euron etusetelin, niin ostokset maksoivat vain 8.80 €. Tosi edullista kun toivottavasti tuloksena on kaksi kaunista neuletta.

Ostos ei siis sinänsä harmita, vaan se, että nyt on niin paljon muuta kiirettä ettei ehdi kutoa kaikkea mitä suunnitteilla on. Listahan on tuolla jossain aikaisemmassa kirjoituksessa, ja kun nämä uudet langat lisätään siihen, niin on joulu ennekuin kaikki on tehty. Ja kohta on tulossa se Tallinnan lankashoppailu retkikin Novita-klubilaisten kanssa, huh.

KS

PS: Menitassa on vielä Novitan Wool´ia merino-versiona.

KS

Vapusta historiaan

Vappuaattoa tässä vietän hiljaisen tietsikan äärellä. Ihmiset ovat sulkeneet koneensa ja ovat ties missä, toivottavasti huomenna muistavat missä olivat.

Vapusta saan aasinsillan siirtyä kirjoittamaan menneistä ajoista ja niihin liittyvistä kädentaidoista. Itse en ole pahemmin mitään näistä taidoista varsinaisesti opiskellut, joten olisivatko ne tulleet geeneissä perintönä käteviltä vanhemmiltani ja sivusta seuraamalla oppien?

Olen ajatellut, että tähän "Historian havinaa" tarinointiin tulisi noin 8-10 kirjoitusta. Aika näyttää kuinka juttu luistaa ja miten saan kuvat sujuvasti sijoitettua tarinan lomaan, joka kulkee kuvattujen tavaroiden tahdissa noin vuosikymmenittäin.

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 1.

Lapsuudesta muistan, että perhetutut tulivat meille viettämään vappua. Illan valmisteluihin kuului kaivaa yläkaapista vappuhatut juhlijoille. Oli sellaisia kartionmallisia, joista roikkui kahisevaa huiskupaperia ja jännittävimmän näköinen oli musta/punainen silinterin näköinen turkkilaistyyppinen fetsi. Tullessaan vieraat sitten saivat hattunsa, mahdollisesti saman hatun joka vuosi. Iltaan kuului pianonsoittoa, laulua kuorossa, kauniita voileipiä, canastan peluuta ja drinkkejä hienoista laseista. Aikuisilla oli hauskaa ja minulla jännittävää kun sain valvoa ja kuunnella heidän juttuja.

Vappupäivänä oli sitten vuorossa kaupunkikävely isän kanssa ja mikä parasta: ilmapallo. Kotiin tultua syötiin tippaleipiä ja juotiin simaa, rusinoilla.

Äidin sima oli tietysti maailman parasta ja ainoa oikean makuinen sima. Kuin myös hänen laittamansa ruoka, jälkiruuat kuten Riisi à la Malta, pulla ja muut leivonnaiset, varsinkin Aleksanterin leivokset, olivat mainitut suvun parhaiksi ja maukkaimmiksi.

80-vuotias kirja

Opin tähän jaloon taitoon äiti oli saanut talouskoulusta 1920-luvun loppupuolella. Tallella on tältä kouluajalta muistiinpanokirja. Se alkaa 15.9.1925 ja päättyy 180 sivua myöhemmin 27.4.1927. Siihen on merkitty valmistettuun ruokaan käytetyt ainekset, niiden hinta ja annoksen hinta/henkilö. Ensimmäisenä vuonna ateriat on valmistettu 5 hengelle mutta seuraavana vuonna 15 hengelle!

Syksy/kevät kaudella (-25/26) aterian hinta on ollut 1-3 markkaa/henkilö mutta mitä lie ajassa tapahtunut kun jo syksystä -26 alkaen hinta on kivunnut yli 6 markkaan/henkilö ollen keskimäärin 8 mk/hlö.

Jatkuu, joskus ......

KS