Verho nro 2

Martes

Jonkin aika sitten esittelin keittiön ikkunaan virkatun kapan. Se tarvitsi kaverin, koska kaapin päällä on tavaroita ja ne on verhon takana piilossa. Ihan pikkuisen takkusi tämän verhon virkkaaminen.

Pätkävärjätyllä langallahan ei keittiön verhon kuvio erotu niin päätin tehdä tämän verhon ihan tavallisella ruutu-reikä virkkauksella. Keittiön verhosta oli jäänyt pari kerän loppua, aloitin niillä mutta ostin vielä yhden kerän, joka olikin sitten eri värinen, vyötteen numero ei ollutkaan mikään värinro vaan tuotenro! Arrggh. Löysin sitten toisesta kaupasta samaakin väriä. Noh, toinen noista aikasemmista keristä oli susi: siitä puuttui merserointi tai jotain, se oli kovaa ja hailakan väristä. Virkkasin sitten kahdesta kerästä vuorotellen, jotta ero ei näkyisi. Hyvä niin. Ne sitt loppui ja virkkasin uudella kerällä loput.

Olin mitannut verhon koon mittanauhalla. Kävin välillä mallaamassa verhoa paikalleen. Vähän vielä ja sitt on valmis. Eiku vielä vähän ja sitt. Lopulta se oli valmis ja reunaan virkattu pykäset. Mitä tapahtui kun laitoin verhon vaijeriin ja paikalleen? Pieni! Liian lyhyt ja kapea! Arrggh.

Virkkasin lisää leveyttä. Sitten alareunaan poikittain päin lisää viisi senttiä.  Pykäsiä en enää viitsinyt virkata, alareunaan rapuvirkkausta ja thats it. Nyt oli sopivan kokoinen, mutta reunat liekottavat. Olkoot. Vaan mitäs sitten huomasin kun katsoin verhoa matkan päästä? Verhoon on muodostunut neljä erilaista värikuviota! Just joo. Olkoot.

Sadoissa täkäläisissä ikkunoissa on virkatut verhot mutta ne ovat valkoisia. En tänne kuitenkaan valkoisia arvannut yllätyksenä ruveta tekemään ja muita yksivärisiä ei ollut saatavilla. Tai siis on mutta ne on kalliita. Siksi ostin pätkävärjättyä lankaa, vaan en enää ikinä käytä sellaista mihinkään isompaan työhön. Oli tämä nyt sellainen muistutus taas värjäyksen läikittymisestä ja siksak-kuvioista yms. Otan tarkat mitat ja teen uudet yksiväriset, vaikka valkoisetkin, tänne sitten joskus kun inspis iskee.

* * * *

Tuijan kävyt  herättivät mielenkiintoa kun ne jossain kuvassa vilahtivat. Nyt ne ovat kuivuneet ja halkeilleet:

Täältä on lähtenyt kurkia sinnepäin!

KS

Makkarajuhlat ynnä muuta

Domingo

Heräsin ajoissa jotta ehtisin ajoissa Jalonin makkajuhlille. Just joo, ehdinhän mä mutta olipas Iso pettymys koko tapahtuma. Esite lupasi sitä ja tätä hyvää mutta yhtään ei toteutunu:

• ei ollut sianpaloittelua
• ei ollut perinteistä teurastuksen (paloittelun) jälkeistä lounasta, tai edes kuvaa miltä sellainen on joskus näyttänyt
• ei ollut perinnemakkaran valmistusta
• ei ollut maistiaisia 1 euron hintaan

Tai ainakaan ei mun silmiini noita osunut, enkä ohikaan ole voinut kulkea koska alue oli aika pieni. Kyllä siellä makkaraa oli ostettavaksi, ja komeita leipiä ynnä muuta leivonnaista. Makkaroita paisetettiin yhdessä pisteessä, johonka oli sitten hurrrjan pitkä jono ja toisessa paisettiin jotain ja laitettiin se patongin palan väliin. Mitä lie.
Tylsä kuvapläjäys seuraa:

 

Kaikissa kaupungeissa ja kylissä missä oon jotkut juhlat nähnyt niin tuolit ja klaffipöydät on kaupungin tmv  puolesta!

Päivän piristys, heh heh: mun auto on tuon rivin viimeinen, se mistä näkyy vain peräkulma. Ja alemmassa kuvassa näkyy vähän mun avointa ovea. Siis mun autoa ennen ja sen jälkeen on monta autoa parkissa, ja ne on ajaneet sinne mun jälkeen koska tuolla ei ollut ketään ku mä tulin, siis se punainen ja siitä eteenpäin olevat autot. MUTTA mun autossa oli virallisen näköinen lappu kun olin pettyneenä lähdössä pois makkarajuhlilta, jossa en saanut palaakaan makkaraa. Arrggh!!

Kaupungeissa ja kylissä on aina hyvät opasteet Historiallinen keskusta, Kaupallinen keskusta, Turisti Info, Paikallinen Poliisi. Ei siis ollut mitään vaikeutta löytää poliisiasemalle ja siellä olikin just sopivasti pihalla komea nuori poliisi. Minä sille: No comprendo! Ja näytin paperiani. Vähän se osasi englantia ja selvisi, että just mun auto oli se, joka oli väärin pysäköity = tukki liikenteen jalkakäytävällä!

Just joo. Hyvin siitä on monta autoa ohi päässy ja kaks pääsi toiseen suuntaan sillä aikaa ku mä tavailin paperiani. Tattis vaan. Noh, maksulappu tulee 20:n päivän kuluessa ja jostain lehdestä (RTN?) oon lukenu, että jos maksaa heti niin saa alennusta. Taitaa jäädä Maijan maksettavaksi kun ehkä ei se ehdi tulla ennenku mä lähden. En tiedä paljonko tuollainen sakko on.

Lähdin siitä sitten päivää kuluttamaan ajelemalla maaseudulla. Jalon-Bernia-Pinos-Teulada. Upeita maisemia taas näkyi, kapeita mutkaisia teitä, mutta laitan ne kuvat joku toinen päivä paremmalla mielellä. Nyt kun on illat valoisia niin eilen illalla kävin Morairassa iltakävelyllä. Ei ois kannattanu mennä, ku tuli apea mieli ku niin oli kivoja terasseja ja paljon iloisia ihmisiä, pareja ja seuruieita,  ja niin pois päin. Ja nyt sitt tääkin päivä tämmönen, blaah;(

KS

Gata de Gorgos

Lunes

Lauantaina kun ajoin sinne synttärikekkereille niin näin matkalla monta keramiikkakauppaa, ja monta korikauppaa! Nehän piti mennä heti tänään katsastamaan. Ah ja voih. Keramiikkakauppoja on useita Gata de Gorgoksen tien varrella, ei niin kaukanakaan täältä. Kävin vain yhdessä, ei passannut muihin mennä, ei. Tällä kaupalla, La Barraca, on 3000 neliötä näyttelytilaa! Oli siellä tavaraa jos toistakin. Keramiikkaa ihan hurjasti mutta oli myös laukkuja, sisustustarvikkeita yms. yms.

Ostin kaksi pientä kippoa ja pienen aurinkokellon. Kuvan aasi ja nunna ovat seimihahmoja, jotka ostin kaupungista, ne pääsee Villen kummitädin seimeen.

Gata de Gorgos´ia sanotaan Costa Blancan Bazaariksi. Käsityö on täällä voimissaan ja perinteet elävät. Espartoheinästä   , ruooista ja palmusta punotaan koreja, kasseja, hattuja, huonekaluja yms. Kävelykeppejä ja -sauvoja oli kaikenlaisia. Täällä on myös Joan Cashimiran kitaratehdas. Ja kuuluisa Muscatel-rypäle on alueen pääviljelystuote, se jalostetaan rusinoiksi ja viiniksi.

Pääkatu, jolla läpikulkuliikenne menee. Autot pysäköidään jalkakäytävälle, se on yleinen tapa täällä.

 

Santander on täällä joka paikassa, pääkonttori Madridissa, kotona sen näkee yleensä pojan autohankintalaskuissa;)

Monet ihmiset kävelivät tätä katua, minä perässä. Siellä on kirkko, ihmiset olivatkin menossa siunaustilaisuuteen.

Kaupunki on saanut nimensä Gorgos-joesta, joka virtaa kaupungin halki. Paitsi, että ei vesi virtaa tässä joessa!  Vesineen se olisi aika syvä.

Tämä kuva on samasta joesta paljon ylempää, ei kylläkään vielä yläjuoksulta, mutta tällä kohdalla sen nimi on Riu Jalon - Jalonin joki. Täälläkin se on melkein kuiva, ihan vähän pohjalla vettä virtasi.

Horisontissa on joku kukkula - Monte Pedreguer -  joka on rumasti rakennettu huipulla täyteen taloja. Näin talot toiselta puolelta lauantaina ja oli todella oudon näköinen. Ensin luulin, että siellä on tuulimyllyjä rinta rinnan, mutta taloja ne olivat.

Montgo-vuori hallitsee täälläkin näkymää.

Tästäkin kaupungista löytyi herkkukauppa El Celler de la Marina. Siellä myydään paikallisia tuotteita, käsintehtyjä herkkuja ja pieniltä tuottajilta vaikka mitä, ehkä joku isompikin viinitehdas on edustettuna mutta kun en niistä mitään ymmärrä. Kuola valui, juu, oli niiiin paljon mitä olis tehnyt mieli. Mutta ostin vain keksilaatikon - Trias Biscuits -  ja Muscatel-rypäleistä tehtyä hilloa. Keksejä on jo maistettu ja ne on just niin hyviä kuin oletin, oikein rapeita mantelisia. Noh, sadanvuoden kokemuksella ei voi huonoa saada aikaiseksi;)

Kaupan pihalla oli nätti kuva, jossa on Montgo kuten edellisessä kuvassani;), ja ilmeisesti rypäleiden kuivaamiseen tarkoitettua välineistöä.

Kotiin ajoin kiertotietä, Gorgos-Jalon. Se oli taas hurjan kapea ja mutkainen tie, kauniita maalaismaisemia. Yks kaks olin huipulla, josta oli huikeat näkymät. Kamerani ei kyllä ole tällaisia kuvia varten suunniteltu, ei millään onnistu välittymään se henkeäsalpaava tunnelma.

Kiva reissu jälleen. Voi että mua harmittaa, kun en näitä herkkuja löytänyt aiemmin. Olisin voinut täällä ollessa niitä syödä ja nautiskella, siis hunajat, etikat ja öljyt yms.. Ja jonkun kiponkin olisin voinut ostaa täällä käytettäväksi, vaikka jäätelökippona kun nyt olen siihen käyttänyt jättikokoista kuppia. Noh mutta, kaikkea ei voi saada jne.

KS

Picnic-synttärit ja konsertti

Sabado

Lauantaina olin koko päivän menosssa: ensin Sebastianin 13-v synttärit ja sieltä suoraan konserttiin! Synttärit vietettiin joen rannalla picnicin merkeissä. Olin katsonut ajo-ohjeen netistä. Jouduin kuitenkin vähäsen kiertotielle kun vauhtia on 100 mk/h ja takapuskurissa auto melkein työntää eteenpäin niin ei siinä ollut aikaa opastekylttejä lukea vaan poistuin liittymässä kiltisti alta pois. Ondaran kaupunkiin päädyin, sen läpi menikin hyvin katu suoraan takaisin isolle tielle jolta juuri olin poistunut;) Loppumatka sujui hyvin ja löysin jopa perille kun Melanie oli laittanut ratkaisevaan risteykseen ilmapallon merkiksi, ilman sitä olisin taas seikkaillut.

Tällaista mutaisten riisipeltojen keskellä olevaa kärrytietä oli loppumatka:) Riisipeltoa en ollut ennen nähnytkään, pelloilla oli Lehmähaikaroita.

 

Tien vieressä joen mutkassa oli pieni pläntti johonka majoittauduimme, ovat täällä aiemminkin pitäneet kekkerit. Kauniiksi paikaksi kehuivat ja olihan se ihan kiva mutta mun mielestä ei nyt niin kovin kaunis. Vanhemmat toivat kaverit tänne ja tulivat sitten sovittuna aikana hakemaan heidät. Joen vesi on kirkasta ja kylmää mutta se oli pojille mieluisin paikka. Moneen otteeseen siinä lutrasivat, muta ja vesiheinä lentelivät, vedessä ja maalla. Joessa saa kalastaa jos on asianmukainen lupa. Tällä kohdalla oli aika kova virtaus, ei siinä ihmiset eikä koira jaksaneet vastaiseen uida. Se vieras koira osasi kyllä turkkinsa ravistaa parikin kertaa just meidän filttiein kohdalla.

Välillä tankattiin Melanien tekemillä herkuilla: kanankoipia, lihapullia joissa oli sisällä viiriäisenmunia, kanasuikaleita vartaassa pähkinävoikastikkeella, shipsejä, Brownies, donitseja, marenkeja, nam, ja pojille maistui.

 

Ohjelmassa oli vuorossa aarteenetsintä, Melanie oli kirjoittanut vihjeitä ja piilottanut ne lähimetsään. Sillä aikaa oli hyvä kuivatella kastuneita vaatteita, pariinkiin kertaan tuo puu sai toimia pyykkinaruna;) Kuva myös mun kulkupelistä, el coche!

 

 

Taas vähän juomatankkausta ja sprayserpetiinien kanssa leikkimään. Oli niillä hauskaa vaikka ei noista pulloista montaa minuuttia iloa ollut.

Vielä oli veteen päästävä. Päivänsankari kuopaisi ämpärillä pohjasta ihan oikeata mutaa, kaatoi sen päähänsä ja vielä koristeeksi jokiheinää. Oli niin pelottava Jokipeto että . . :)

Lopulta ja vihdoin ja viimein oli vuorossa synttärikakku! Sebastianin toiveesta äitinsä oli maalannut siihen ninja-hahmoja. Yhden maalaamiseen meni tunti tai vähän toista! (kakkulla on vielä kelmu päällä, vähän heijastelee)

Tässä kohdassa laulettiin Happy Birthday, joka on YouTubessa tässä linkissä.

Sitten tulivatkin jo vanhemmat hakemaan poikiansa ja juhlat päättyivät. Oli oikein kiva päivä ja aika kului nopsaan touhutessa. Mä olin vähän niinku apunaisena pitämässä huolta leiristä ja varusteista.

X X X X X 

Kotimatkalla onnistuin ajamaan suoraa tietä suoraan Teuladan Auditoriin, jonne olin jo aikaa sitten ostanut konserttilipun. Melkein täynnä näytti sali olevan. Konsertti oli ihan OK mutta ei mun mielestä kuitenkaan ihan bravo-huutojen arvoinen, vaan mielipiteitä ja musiikkikorvia on monenlaisia.

Konsertin jälkeen olisi vielä ollut mahdollisuus juhliin: Teuladassa oli hassujen asujen juhla (jotain samaa perua kuin "sardiinijuhla" edellisviikolla), puol 11 aikaan illalla vasta se alkoi. Paras puku palkittiin ja nuorille oli discomusaa yms. Keskusta oli tuon takia suljettu ja kun konserttiyleisö oli autoilla liikkeellä niin poistumisruuhka oli aikamoinen.

KS