perjantai 2. kesäkuuta 2017

Alppipuisto ja Lenininpuisto, iltakävelyllä

Jalavan kukinto

Kesäiset puistokävelyt alkoivat taas. Tämä alkoi Helsinginkadun ja Vauhtitien kulmasta jossa on pieni puisto. Siellä on monelle miehelle istuttettu muistopuita. Upeat lehtikuuset vihertävät kauniisti.


Kauppaneuvos Henrik Borgström on saanut oikein rintakuvan tänne. Kauppaneuvos oli aikansa suurliikemies ja monessa mukana. Tänne hän suunnitteli kansan terveyskylpylää, hienostollehan sellainen oli jo Kaivopuistoon tehty. Tukholman Djurgården oli mielessä kun tämä paikka nimettiin Eläintarhaksi.


Viime kesänä hän oli muutamalla kävelyllä mukana ja niin tänäkin vuonna, ja tällä kävelyllä saimme kuulla historiaa hänen kertomana.


Tässä Töölönjoki, joka on ollut olemassa ja nyt elvytetään hienoksi vesiaiheiseksi hulevesisysteemin osaksi (Rain Garden).


Pilviä tuli ja meni, muutamasta saatiin hieman sadetta niskaamme mutta se ei kävelyä haitannut. Taisi koko lauma pysyä kasassa.


Kuuluisat Eläintarhan ajot ajettiin aikoinaan näissä maisemissa, tässä aikas vauhikas mutka.


Junaradan rakentaminen puistoalueen halki kaatoi ja kuivatti kaikki suunnitelmat. Nyt junaradan ali mentyämme tultiin Alppipuistoon. Tämä onkin hieno puisto, en oo koskaan käynyt ja oikein yllätyin tästä paratiisista. Täällä järjestetään kesän aikana monta kivaa tapahtumaa.


Suihkulähdealtaassa ei nyt ollut vettä siellä alempana olevan hulevesisysteemin rakentamisen takia. Mutta aivan pian taas vesi ilmestyy altaaseen.


Täällä on ollut kesäteatteri. Ja Helsingin ensimmäinen hyppyrimäki! Tämä laakso oli sen alastulomonttu. Stadissa on vielä Herttoniemen hyppyri, jonka puolesta nyt taistellaan, että se saisi olla.


Aikas jyrkkä mäki piti nousta ylös mutta siellä avautuvat maisemat korvasivat vaivan.


Linnanmäen reunaa kulkien tultiin Lenininpuistoon.


Pieni ja söpö alue, jossa on virtaavaa vettä, liuskekivikäytäviä ja monia erilaisia havupuita. Täällä on myös paljon harvinaisia kasveja, joita ei ole muissa puistoissa. Niitä on ollut täällä enemmänkin mutta osa on kuollut.

 

Liuskahopeavaahtera


Mustamänty


Honsunpihta, Japanin hemlok, harmaapihta


Vesilinna on tässä. Ensin oli tuo graniitinen alaosa. Kun se ei enää riittänyt kaupungin vedentarpeeseen säiliötä korotettiin tuon tiiliosan verran. Kaupunki kasvoi ja vedentarve lisääntyi niin että rakennettiin uusi suuri pyöreä säiliö, joka on siellä Linnanmäen keskellä.


Sateenvarjojalava


Kaiken ylämäkikävelyn jälkeen tuli vihdon alamäki. Maija-systeri oli reippaasti kulkenut joukon mukana, onneksi oli kävelysauvat tukena ja turvana.


Puistokierroksen päätteeksi opas ilmoitti, että "Yllätys, teitä varten on pidetty auki Työväenasuntomuseo ." Jee, päästiin vielä tutustumaan vanhoihin hellahuoneisiin. Tosi kiva päätös antoisalle illalle.


Tänään siellä oli Puutarhajuhlat, jossa kerrottiin mm. tämän kukkapenkin kukista, joista moni on niitä vanhoja ihania lajikkeita. Vaan en tuonne mennyt kun oli Anittan kanssa tapaaminen.


Tästä linkistä Vihreät sylit näet kesän kävelyt, myös selotuksia näistä paikoista.
Kiitos Rakennusvirastolle kauniista puistoistamme ja siitä, että näitä opastettuja kävelyjä järjestetään.
KS

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kaunissaaresta kuvia

Mukulaleinikki

Lupasin kuvia Kaunissaaresta jossa kävin Helatorstaina. Jotenkin on taas valot vähän pielessä näissä kuvissa mutta näillä mennään.
Torstai oli Vesiliikennepäivä ja aikuiset pääsivät puoleen hintaan, se veti väkeä veneen täydeltä. Tempauksena oli kalastus: kaupungin kalastusvastaava antoi onkia ja kärpäsentoukkia syöteiksi. Paljon materiaalikin oli saatavilla. Kalojakin tuli: kolmipiikkejä, pieni ahven ja ihan hyvän kokoisia silakoita (pussista ehkä vähän näkee niitä).


Kiersin koko saaren, puolen matkaa mukana kulki Erja ja Chico-koira. Muutama tuttu telttailija oli paikalla ja asumuksensa jo pysyttänyt. Ja kiva oli tavata pariskunta, joka on tuttu jo sieltä saareilun alkuajoilta 1960-70 vaihteesta.
Luoteiskärjessa oleva vanha patinoitunut lato näkyy nyt hyvin kun ympäristöstä on raivattu pusikot.


Vanhalla paikallani oleva kelotunut mänty on kelvannut tikoille ja muille puunnakertajille. Vaan kyllä tämä niin sitkasta puuta on ettei vielä kaadu.


Keittokatoksen tulisija on edelleen samassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten, mitään korjausta ei ole tapahtunut, vaikai mä ja moni muu on asiasta puhunut, kirjoittanut yms.


Tällä männynrungolla istui nuori mies johonka rakastuin noin 45 vuotta sitten, mentiin naimisiin, Ville syntyi, erottiin . . elämä on vienyt sinne ja tänne mutta saari ja tämä puu on pysyneet. Aikansa kutakin . . .


Nyt tämä ikimuistoinen vino puu on tullut tiensä päähän ja joutunut paloitelluksi.


Lokki, meriharakka ja kanadanhanhi pariskunta kolmen poikasensa kanssa.


Kovin on isoja halkoja näin pieneen grilliin;)


Yksi kyltti osui silmiin, näitä pitäisi olla joka mutkassa.


Vanhaan saarniin tulee lehdet aina viimeisenä.


Kotkansiivet on niin kauniita ja komeita ja näin keväällä hauskan näköisiä.


Eväät olin syönyt jo etelän keittiksellä, laivarannassa join vielä kupillisen kahvia termoksesta. Katsoin kyllä saaren kahvilaan josko jotain hyvää olis saanut mutta kovin oli ankean näköistä, ei kahvileipää tms.


Jep, ei tuonne enää mitään kaipausta ole, on se jo nähty. Silmissänikään ei enää ole 'linssejä', joilla saari näyttäisi erityisen ihanalta niin tämä lähimetsä on kauniimpi;) Vaan en sano etten enää koskaan sinne mene, ehei, kyllä kun hellepäivä tulee niin tuolla on kiva lämpimältä kalliolta mereen pulahtaa.
Mielenkiinnolla seuraan kuinka saaren kaavoitus etenee, mökkejä sinne on ajateltu. Vaan taitaa vielä olla monta mutkaa matkassa. 
KS

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Sekalaisia kuvia


Se on kesä nyt! Kun on eka raparperipiirakka leivottuna ja maistettuna niin sen on pakko olla kesä. Hyvää tuo onkin, se on kirpeän raikas kun täytteessä on sitruunarahka ja noi rapsut. Namskis.

Kävin torstaina Kaunissaaressa. Se ei nyt just ollut lainkaan kaunis kun ei ole aluskasvillisuutta niin kaikki risut ja rangat näkyy. Ja vielä on paljon talviteloilla olevia telttapaikkoja yms. Noh, ehkä se siitä kaunistuu. Ei yhtään tehnyt mieli sinne jäädä enkä telttaelämää haikaile. Just oikeaan aikaan sen lopetin.

Rentukat kukkkivat


Mä laitan sitt vaikk joku toinen päivä lisää saarikuvia, tässä vielä yks kivi.





Lauantaina olin Ogelin neuletapaamisessa. Olikin piristävää seuraa ja yhdellä nuorella neulojalla oli hurjan upeita huiveja.
Mä sain Arjalta pienen ylläripaketin. KIITOS! Nää on kivoja.


Sunnuntaina on ollut ompelupäivä. Eilen pikaisesti ostin viskoosikangaspalan ja nyt se on valmis toppi.

Ostetusta topista otin mallin.



Ompelukone toimii nyt niin ihanasti ja pehmeästi. Kun se oli esillä niin tuunasin Wetterhoffilla saadun kässäpussin.


Ompelutarvikkeista putos lattialle kaavanjäljennöspaperiarkki. Usko tietysti heti koemakasi sen. Ilme oli kyllä semmonen, että 'tää on mun nyt'.


KS