perjantai 4. elokuuta 2017

Keitaat Mustikkamaalla ja Laajasalossa


Tänään on pitkästä aikaa sadepäivä niin onkin kiva laittaa näkösälle aurinkoisten päivien kuvia, jotka ovat jääneet odottamaan vuoroaan.
Käydään ensin Mustikkamaalla, joka on aivan Korkeasaaren kyljessä. En ole täällä käynyt, joten kaikki oli uutta.
Ensin tuli vastaan kaunis vanha ravintolarakennus, mutta ravintola Alia on vain tilauskäytössä!! Hieno terassa tyhjillään vaikka se voisi olla tupaten täynnä.


Seuraavaksi kohdalle tuli Ylioppilasteatterin Kesäteatteri.


Rannoita maisemat ovat monipuoliset. Kulosaaren Casino ja taka-alalla näkyy Wihuri-talon tornit.


Kruunuvuoren ranta ja siellä Öljysäiliö 468, valoteos ja tapahtumapaikka. Kuvia säiliötä tässä kirjoituksessa.
Tämä aava maisema tulee muuttumaan kun Kruunusillat järkäle tästä yli rakennetaan:(



Mustikkamaan biitsillä on paljon tilaa monenlaiseen makuun. Hyvät pukeutumis- ym. tilat ja kahvio.


Ympäröivä luonto on luonnontilaista niittyä, kalliota ja metsää. Jossain metsän keskellä on myös seikkailupuisto Korkee, mutta sitä en mennyt katsomaan.


Komeita tuulessa huojuvia horsmia.


Rantaan voi mennä vaikka tästä, ei ole pakko olla siinä virallisen uimarannan vilskeessä.


Tämä kananen on Syötävän Puiston "ovella"!


Päivänkakkaroita valtava kasvusto, kauniita


Kuvia kaupunginpuoleiselta rannalta


Tuohon nousee Sompasaaren asuinalue, takan Merihaan tornit.


Kalasataman rantaa


Kulosaaressa täydessä kukassa, lumipuvussa, oleva mikälie pensas.



Laajasalon uimaranta
Tännekin on hyvä ja lyhyt fillarimatka. Kiva pieni biitsi täydellä palvelulla. Hyvät maisemat.


Kuvan keskellä ihan horisontissa on Kuiva Hevonen, eli aika pitkälle on avoin näkymä.


Nyt oon nämä lähiseudun uimarannat katsastanut. Kaikki on kivoja ja hyvät palvelut. Ulkoliikunta laitteita on kaikissa, rantaleijonia punttien nostossa ei kyll näkyny;)
Laajasalossa oli puhtain hiekka, muilla rannoilla oli sellaista hiekan ja saven sekoitusta, tai mitä lie, joka teki vedestä sameata. Kaikkien rantojen tila on Ulkoliikuntakartasta katsottavissa (Mustikkamaa ei ollut mutta kun annoin palautetta niin heti tuli päivitykset sinnekin.)

Se vaan on harmi, että rantojen valvonta loppuu ensi viikolla. Tietenkin rannoille voi mennä mutta nuo levä- ja lämpötilapäivitykset loppuvat ja kioskit sulkeutuvat.

Kuten niin moni muukin paikka sulkeutuu koulujen alkaessa, ikäänkuin muuta elämää ei maassa olisi.
Kaunissaareenkaan ei enää pääse päiväksi, nyt vain kolmeksi tunniksi, jos ei sitten yövy siellä. Millä ihmeellä tuo aika riittää sienimetsällä käymiseen? Arggh.
KS

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Isosaari, osa 2

Kirjotus ei ole blogiyhteistyö
eikä maksettu mainos.


Päälaiturin tuntumassa on heti tuollainen vartiotorni. Tänne ei ennen tätä kesää noin vain tultukaan mutta armeija poistui täältä ja saari on nyt avoinna kaikelle kansalle. On täällä vielä tykkejä ja muita yleisöltä suljettuja sotilasalueita mutta suurin osa saaresta on käytettävissä.
Senaattikiinteistöt on vuokrannut rakennukset ja maa-alueiden käyttöikeudet Suomen Saaristokuljetus Oy:lle. Alueelle on odotettavissa kaavoitus ja mitä sitten tapahtuu kun se on valmis (mesta lihoiksi, as usual), jää nähtäväksi.
Isosaaresta kertovan bloggauksen ensimmäisessä osassa oli yleistä matkailu- ja maisemahöpinää. Tässä toisessa osassa esiintyy muutama tykki ja sen sellaista sotilaallista materiaalia, josta en oikein ymmärrä muuta kuin että komeita ovat ja mahtaa pauke olla aikamoista kun niillä ammutaan.
Kuvat tullee siinä järjestyksessä kuin me alueella kuljettiin, ensin vähän itäpäätä, sitten keskisaaren kautta etelä-kaakkoon.

Vanhan koulun pääty, komea koivu ja mikälie heinänpyörityskone.


Saaren itäisin niemi on Peninniemi ja sen edessä on vielä Peninkarit. Radiossa luetaan ammuntatiedotuksia ja niissä Peninkarit usein mainitaan. Niemellä on entinen torpedokoeasema joka myöhemmin oli TKK:n korroosioitutkimusasema. Vaikka siellä ei enää mitään toimintaa ole niin niemelle on pääsy kielletty turvallisuussyistä.

Itätornin 305 mm:n Obuhov


Niillä main on myös tutka. Tällaisia on saaristossa tiuhaan, rannikkoa ja liikennettä seurataan tarkkaan, laivaliikenteen onnettomuuksilta on toistaiseksi vältytty.


Oolannin sodassa 1855 englantilainen ylimatruusi George Quinnell sai surmansa näillä vesillä ja tänne hänet haudattiin. Ensin haudalla oli vain puinen risti mutta myöhemmin sille tuli komea kivi. Kiven rahoitti kauppaneuvos Johan Borgsrtömin englantilainen vaimo Alice. 


Vanhaa kaapelia on paikka kuulemma täynnään, sitä on riittänyt ja sitä on tykätty laittaa, että varmasti virta kulkee sinne ja tänne, joku pätkä tulee esillekin;)

 
Isosaaren kasarmi vuodelta 1957, vuoteen 2011, nyt tyhjillään. Tyhjiä tiloja täällä onkin runsaasti.


Jälleen aidan takana järeätä kalustoa, en osaa näistä mitään kirjoittaa niinpä otan Jarmo Niemisen kirjasta Aarresaaret-opas lainauksen: "1980-luvun lopulla Isosaaren ulkomerellinen sijainti ja olemassa olevat linnoitusrakenteet nousivat uuteen arvoonsa. Linnakkeelle sijoitettiin maailmanlaajuisesti huippumodernit Tampellan valmistamat 130 mm:n tornikanuunat. Tykit ovat edelleen käytössä."

Vuonna 1955 pystytettiin Isosaaren vankileirin hautamuistomerkki.

"Vakaumuksensa puolesta
punaisten puolella
henkensä antaneiden muistolle"

Tarinaa riittää, on mukulakivitietä ja suora, piiitkä Bulevardi.


Yks kaks tultiin korkean aidan takana olevan massiivisen rakennelman luokse: Merivalvonta-asema Rikama. Laitteet valvovat täällä automaattisesti, Upinniemessä ihminenkin valvoo.


Hyvinhän aidanraosta kuvia sai otettua.


Tässä vieressä on A-kasematti, Rikaman kasematti, ja ihan lähellä rantakalliolla on rannikkotykistön kehittäjän eversti J.L. Rikaman muistomerkki. Sitä ei nyt nähty mutta se kannattaa katsoa jos näillä huudeilla kuljet.
Konekivääriaseman 'katolla' käveltiin, poteron ilma-aukko sekä käytäviä luonnonkallio- ja betoniseinillä.


152 mm:n merikanuuna.


Sitten tultiin B-kasematille ja C:kin katsottiin. Mahtavia kooltaan, upeita rakennelmia, hienoa arkkitehtuuria. Kaunista kaarevaa muotoa, ei ole mitään kantti-x-kantti laatikkoa. On ollut taitavia rakentajia ja rakennusmestareita että nämä on saatu tehtyä. Ahkeria työntekijöitä, tauotta, ei oo kaffepausseja pidetty. Ja kestävää betonia, vieläkin ihan kuosissa (vrt. nykyiset siltabetonit yms ongelmateokset). Mainittakoon, että nuo kaiteet ovat vasta yleisöryntäystä varten tehdyt, ettei vaan kukaan putoa mistään mihinkään.

Tuosta sisään . . .


...ja tuosta ulos



Ammusvarasto oli alhaalla suojassa ja sieltä hissillä ammukset nostettiin ylös ja tästä ammusluukusta ne ladattiin hollille käännettyyn tykkiin.


Tykin kääntelyyn ja muuhun operointiin on ollut kaikenlaista vempainta ja ketjua, niiden kiinnikkeitä näkyi seinillä ja maassa kivoja tappeja. Naisväki katsokoon mihin astuu ettei vaan pyllähdä tämmöisen päälle;)


Tästä ehkä vähän voi hahmottaa ettei nämä mitään pieniä kolosseja ole.


Täst oli sit lyhyt matka takaisin raflan terassille. Paitsi mä menin saunalle uimaan. Olin fiksuna friiduna varannut uikkarin messiin. Gutaa se pulahdus tekikin ku ilma oli aika kostea ja ripeä liikunta oli saanut hien pintaan ni olin yltäpäältä nihkeä.

Redu oli tosi kiva ja antoisa. Opin taas paljon historiasta ja nykypäivästäkin. Kaikki nämä saaret ovat olleet monessa mukana ja niillä on tosi tärkeä rooli Stadin, ja Suomen,  kehittymisessä sellaiseksi kuin se on.
Nyt matkailu on arvossaan ja turisteja on pilvin pimein mutta tätä saarien ja sotien historiaa kuultuani voin vain todeta, että täällä on aina ollut kansainvälistä porukkaa, kieliä on puhuttu ja kauppaa käyty sinne ja tänne. Kaikki ei aina ole ollut siistiä ja fiksua mutta se on ollut ja vaikuttanut osaltaan kehitykseen, hyväksytään huonotkin ajat ja ollaan ylpeitä monipuolisesta historiasta.
Hesarin artikkeli saaresta.
KS

Saaren emäntä Mari saatteli meidät paatille.