Hämeen keskiaikafestivaali 2019 ja Vankilamuseo

Hämeen keskiaikafestivaalin sijainti on ihan huippuhieno! Tämä on mun mielestä paras keskiaikataphtuma missä oon käynyt, jo eka kerta vakuutti ja en nytkään pettynyt. Saisivat kyllä järjestää festarikuljetuksen asemilta, tänne kun ei julkinen liikenne kulje.

Rohan tallin turnajaiset, taattua laatua ja hupia. Tänä vuonna teemana tässä, ja festareilla, oli Lemmen ilot ja sydämen salat. Neito siis jännitti kuinka ritarinsa käy.
FB-linkki.

Kyllä ritareita neljä oli mutta kuvaan kerkesi vain kolme.

Buhurtissa oli nyt ihan kilpailut, joten ottelut oli toista luokkaa kuin viikko sitten Helsingan näytösluonteisessa ottelussa.

Kesälampaat laiduntavat linnan nurmia.

Siinä missä ratsupoliisi kummasti rauhoittaa kulkijoita niin kyllä ratsailla olevat vartijatkin herättävät kunnioitusta.

Sitten siirrytään pois keskiajalta ja rikollisten maailmaan. Hämeenlinnan sivulta lainaus:

"Viimeisten vankila-aikojen asussa olevat aidot tilat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset. Arkkitehti L. I. Lindqvistin suunnittelema rakennus oli valmistuessaan vuonna 1871 Suomen ensimmäinen sellivankila, ja se oli vankilakäytössä aina vuoteen 1993 saakka. Museo avattiin yleisölle kesäkuussa 1997. Vankila on harvinaisuus Suomessa, se on myös Euroopan laajin vankilamuseo."

Olin opastetulla Vankilamuseo kierroksella. Kyllä on ollut kurjat olot mutta toisaalta pahantekijän kuuluu saada rangaistuksensa. Tänään oli Hesarissa artikkeli entisestä rikospoliisita ja hänkin vähän arvosteli lyhyitä rangaistuksia rankastakin rikoksesta.

Eristysselli, tähän tultiin myös ensimmäiseksi yöksi.

Valtava hakanen ja sen silmukka oven pielessä. Olihan tietysti lukkokin mutta tämä varmisti, ettei ovi auennut selkoselleen kun sitä piti avata.

Nyt mä en muista minkäniminen selliosasto tämä oli, mutta paljon oli vankien kirjoituksia seinissä.

Kahlevarasto

Ensin saunaan ja sitten puhtaat vaatteet. Monille ulkomaalaisille sauna on outo ja joillekin jopa luksusta niin turistit ihmettelevät, että vankilassakin oli sauna. Noh, eihän suomalainen puhdistu ilman saunaa;)

 

Huh huh, tähän en haluais joutua! Esim. mielenterveydestä johtuvaa riehumista ei voitu heti hoitaa kun psyk.hoitoa ei ollut niin kaappiin piti laittaa.

Pitkäaikaiset vangit asuivat kolmannessa kerroksessa, ja alimmassa sitten vangit, joita jouduttiin kuljettelemaan esim. oikeuteen tai muihin laitoksiin ymv.

Ennen sellit olivat sellejä ja karuja.

Myöhemmin vanki sai ottaa omia tavaroita selliin ja vähän sisustaakin. Näiden sellien tavarat on selleissä vankina olleet lahjoittaneet vankilalle tähän museotarkoitukseen, eli ovat autenttisia.

Vielä Hämeenlinnalaista taidetta matkan varrelta rantaraitilta, vesilaitoksen kaivonkansi.

Huomasithan: The Worls Capital of Sibelius!

Ja soliseva muistomerkki, tuo pallo siis pyörii ja vesi virtaa. Mihin se oikea kuva katosi? Mutta alla olevalla videolla näet tämän paremmin, solinan taustalla kuuluu ääniä festareilta.

KS

Bronze Age -huivi

Tällä viikolla Helsingissä illallista voi nauttia 50 metrin korkeudella! Dinner In The Sky.

Jyväskylän neulefestareilta ostettu lanka on nyt neulottu.

Lanka: Malabrigo Susurro, 50% Mulbery Silk/ 25% Merino Wool/ 25% Linen. Koko 100 gramman vyyhti meni ja viimeiset silmukat piti päätellä toisella langalla. Mallista jäi puuttumaan puolitoista 3. kaaviosta.
Puikko: 3.5 HiyaHiya 80 cm pyöröpuikko
Malli: Susanna Winter Bronze Age

Ihana lanka! Kiva neuloa ja mahtava pinta, varsinkin alkuosan sielä neule on just hieno. Siksipä tämän mallin valitsinkin, tai siis ensin oli malli ja festareilta tämä lanka valikoitui just tälle mallille. Siksi, että tämä ei ole niin pitsinen kuin moni muu huivi. Halusin välillä tällaisen sileämmän. 

Koska lanka oli paksumpaa, eli vähemmän kuin ohjeen suositus, niin koko jäi pienemmäksi mutta mulle se sopi oikein hyvin tämän huivin kohdalla. Just sopiva siihen käyttöön mihin olen ajatellut.

KS

Nimistö/puistokävely Ullanlinna-Eira

Tuossa on Helsingin ja Pohjoismaiden vanhin lastentarha Onnela, päivähoito ei alkanut just tässä talossa mutta . . . Siellä mäkin olen muutaman vuoden käynyt päivähoidossa.

Merikadun varteen on vuosien saatossa tehty hieno puistoalue, jota voi käyttää monenlaiseen toimintaan. Ennen tässä kulki satamarata, oli risukkoa ja puskaa. Yksi hiekkalaatikko oli silloin kun mä olin pieni ja täällä leikin. Noh, olihan Kaivarissa sitten monta hiekkistä ja keinuja ynnä muuta.

Tämä on mun eka kotitalo. Nyt sinne on rakennettu ullakkoasuntoja. Tuosta pyöreästä tornista Pekka ja Pätkä aikoinaan SuomiFilmissä laskeutuivat:)

Skeittipuisto asukkaiden toivomuksesta.

Merenkulkijoiden muistomerkki. Siinä oli aluksi 'ikuinen tuli' palamassa mutta koska liekki sammui usein ja sen sytyttämiseksi tarvittiin kaasuyhtiön miehet nostolava-autolla, ja kohta liekki taas sammui. Syntyi päätös, että tuli sytyteään vain erikoistilaisuuksia varten.

Pyhiinvaeltajan puiston vesiallas, joka Ei ole kahluuallas vaan ihan koristeeksi tehty taideteos. Tästä suoraan etelään mentäessä vastaan tulee Viro ja siellä Piritta. Pyhä Birgitta ja luostari. Sieltä tuli tänne munkkeja - Munkkisaari - ja niinpä täällä Eirassa on nyt nimistöä muistuttamassa menneistä ajoista.

 
Maata myöten kasvanut puu ja toinen on ilmeisesti jo pienenä kierretty, tai onko kierrerunko jokin ominaisuus?
 

Juhani Ahon puistossa kukkii valkoiset ruusut. Hän on asunut tuossa talossa.

Tuosta hieman vielä ylöspäin on Engelin aukio. Sen ympärillä on kauniita taloja, paitsi yksi poikkeus, Norjan suurlähetystön moderni laatikko! Taustalla Agricolan kirkon torni, josta Wikipediasta lainaus:

"Mikael Agricolan kirkon torni, jonka seinät kaartuvat alaosastaan hiukan ulospäin, kohoaa 97 metrin korkeuteen, 103 metriin merenpinnasta. Tornin 30-metrisen piikin voi tarpeen vaatiessa laskea alas, sillä se mahtuu tornin sisälle. Näin tehtiin talvi- ja jatkosodassa, ettei kirkko olisi toiminut selvänä maamerkkinä vihollispommittajille."

Tämä talo oli vuosikauden ns. kummitustalo, hylätty ja rapistunut. Nyt se on kunnostettu hienoksi ja arvoisekseen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tultiin Eiranpuistoon. 
Tässä kuvattuna filosofi Georg Henrik von Wrightin terassilta alaspäin. Hän asui muurin takana olevassa talossa. Tälle terassille olisi tarkoitus jotain kivaa laittaa hänen muistoa kunnioittamaan, tuo laatta on aika vähäinen suhteessa hänen maineeseen.

Muotoonleikattuja hopeapajuja.

Tuolla vois ihan vaan istuksia, rentoutua, mietiskellä ja katsella silmiä hivelevän kauniita istutuksia. Nyt oli laitettu jo vähän syksyisimpiä hopeakasveja kesän kirkkaiden perennojen tilalle.

KS