perjantai 16. elokuuta 2019

Nimistö/puistokävely Ullanlinna-Eira



Tuossa on Helsingin ja Pohjoismaiden vanhin lastentarha Onnela, päivähoito ei alkanut just tässä talossa mutta . . . Siellä mäkin olen muutaman vuoden käynyt päivähoidossa.

Merikadun varteen on vuosien saatossa tehty hieno puistoalue, jota voi käyttää monenlaiseen toimintaan. Ennen tässä kulki satamarata, oli risukkoa ja puskaa. Yksi hiekkalaatikko oli silloin kun mä olin pieni ja täällä leikin. Noh, olihan Kaivarissa sitten monta hiekkistä ja keinuja ynnä muuta.


Tämä on mun eka kotitalo. Nyt sinne on rakennettu ullakkoasuntoja. Tuosta pyöreästä tornista Pekka ja Pätkä aikoinaan SuomiFilmissä laskeutuivat:)


Skeittipuisto asukkaiden toivomuksesta.


Merenkulkijoiden muistomerkki. Siinä oli aluksi 'ikuinen tuli' palamassa mutta koska liekki sammui usein ja sen sytyttämiseksi tarvittiin kaasuyhtiön miehet nostolava-autolla, ja kohta liekki taas sammui. Syntyi päätös, että tuli sytyteään vain erikoistilaisuuksia varten.



Pyhiinvaeltajan puiston vesiallas, joka Ei ole kahluuallas vaan ihan koristeeksi tehty taideteos. Tästä suoraan etelään mentäessä vastaan tulee Viro ja siellä Piritta. Pyhä Birgitta ja luostari. Sieltä tuli tänne munkkeja - Munkkisaari - ja niinpä täällä Eirassa on nyt nimistöä muistuttamassa menneistä ajoista.

 
Maata myöten kasvanut puu ja toinen on ilmeisesti jo pienenä kierretty, tai onko kierrerunko jokin ominaisuus?
 


Juhani Ahon puistossa kukkii valkoiset ruusut. Hän on asunut tuossa talossa.


Tuosta hieman vielä ylöspäin on Engelin aukio. Sen ympärillä on kauniita taloja, paitsi yksi poikkeus, Norjan suurlähetystön moderni laatikko! Taustalla Agricolan kirkon torni, josta Wikipediasta lainaus:
"Mikael Agricolan kirkon torni, jonka seinät kaartuvat alaosastaan hiukan ulospäin, kohoaa 97 metrin korkeuteen, 103 metriin merenpinnasta. Tornin 30-metrisen piikin voi tarpeen vaatiessa laskea alas, sillä se mahtuu tornin sisälle. Näin tehtiin talvi- ja jatkosodassa, ettei kirkko olisi toiminut selvänä maamerkkinä vihollispommittajille."


Tämä talo oli vuosikauden ns. kummitustalo, hylätty ja rapistunut. Nyt se on kunnostettu hienoksi ja arvoisekseen.


Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tultiin Eiranpuistoon
Tässä kuvattuna filosofi Georg Henrik von Wrightin terassilta alaspäin. Hän asui muurin takana olevassa talossa. Tälle terassille olisi tarkoitus jotain kivaa laittaa hänen muistoa kunnioittamaan, tuo laatta on aika vähäinen suhteessa hänen maineeseen.



Muotoonleikattuja hopeapajuja.


Tuolla vois ihan vaan istuksia, rentoutua, mietiskellä ja katsella silmiä hivelevän kauniita istutuksia. Nyt oli laitettu jo vähän syksyisimpiä hopeakasveja kesän kirkkaiden perennojen tilalle.

KS

4 kommenttia:

  1. Sinulla on ollu oikein nostalgiakävely :) Yllättävän vahvana tulee muistot tutuissa paikoissa kävellessä.
    Yksin et tarvinu ollakaan ;)
    Hienot vesikuvat.

    VastaaPoista
  2. Hieno kaupunkikävely. Kaikki nuo tiedonmuruset tekevät kuvista ja näkymistä paljon mielenkiintoisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tiedonmurut ovat hyväksi, yritän aina jotain kertoa. Ja laitan linkkejä jos jollain on enemmän aikaa ja halua lukea jostain aiheesta. Aina ei just sopivaa linkkiä löydy niin käytän Wikipediaa, kunhan ensin luen että sen tieto on oikein, tai että ainakin kuvittelen sen olevan oikein.

      Poista
  3. Helsiki on sinulle muistojen paikka. Paljon tuttuja kulmia, tapahtumia ja tietoa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.