Matot

Tämä  kuva on otettu viimeisellä saaressaolo viikolla. Koko syksyn olen tätä kuvaa katsellut ja ihmetellyt sen tunnelmaa.

Nuo havutupsut ovat niin pehmeän näköisiä ja jotenkin tunkevat ulos kuvasta niin että niitä voisi ottaa sormien väliin, tunnustella ja nuuskia.

Valo on juuri sellainen kuin se sinä päivänä oli: harmaanraukea. Ei pilvinen, ei hämärä, ei sateinen vaan nimenomaan harmaanraukea.

Naapurihuvilan matot siinä lepäävät riuulla, toinen pestynä toinen vain puisteltuna. Nekin ovat niin levollisia tuossa. Kiireinen kesä on takanapäin, talvilepo odottaa. Kuinka monta pientä ja suurta jalkaa, paljasta ja villasukkaista ne ovat kesän mittaan nähneet?

Pian, ihan pian, on kevät ja ne pääsevät puhtaina huvilan lattialle seuraamaan asukkaiden kesänviettoa. Saaressa, meren ja havuntuoksussa mattovanhuksetkin viihtyvät.

KS