Sataa, sataa, ropisee

Sadepäivä, ihan kiva ku ilma on raitista. Omalla terassilla krassi on alkanut kukkimaan. Mä tykkään krassista, mulle tämä on semmonen perinnekukka.

Eilen, perjantaina, ei satanut vaan oli oikein kiva kesäpäivä. Aamupäivällä tapasin Anna-Liisan asemalla ja katsastettiin uudistunut Länsisiipi ja entinen lippuhalli. Kivasti onnistunut molempien remontit. Länsisiivessä on nyt kaikki palvelut vierekkäin: Helsinki Info, HSL ja VR sekä pankkiautomaatteja kaksin kappalein.

Kulttuurihallin kahvila on avara, tietysti hallimainen kolhous mutta sen kauneus korvaa kyllä tilan liiallisen koon. Taidenäyttelu Konkkaronkka on hauska.

Täällä on tilaa istua vaikkapa neuleen kanssa. Kukas lähtee kaveriksi?

Asemalta käveltiin Aleksi 13 loppuunmyynnin hintoja katselemaan ja viidennen kerroksen Factory ravintolaan lounaalle. Maukasta oli ja riittävästi vaihtoehtoja.

Sieltä sitten katsastamaan stadin uusin vetonaula: Senaatintorin terassiravintolat. Ihan kiva kokonaisuus, nyt ei ollut edes tungosta. Lokkisiimat toimivat hyvin, ei näkynyt yhtään hyökkäystä. Siimaa on 15 kilometriä käsin sidottuna!

Yllä olevassa kuvassa näkyykin Sederholmin talo, jossa on Kaupunginmuseo. Sen museokaupassa käytiin vähän ostoksilla ja juteltiin henkilökunnan kanssa. Siellä on niin kiva aina käydä ihan vaan vaikka katsomassa mitä uutta on tullut myyntiin. Mäkin ostin t-paidan Helsinki-tekstillä.

Espalla oli mukava kävellä, ei ollut tungosta kun turistit puuttuvat. Toisaalta ihan kiva mutta toisaalta harmi kun kansainvälinen tunnelma on poissa. Stockan yläkerran kahvilassa syötiin vadelmakakun-palat hyvän kahvin kera.

Iltapäivällä jätin Anna-Liisan asemalle ja itse suuntasin Hagikseen seuraavaan tapaamiseen! Piian kanssa meniin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Cafe Violaan kahville ja leivokselle. Just joo, mulle siis jo toinen päivän herkkuannos. Noh, menköön samoihin koronakilo lisäyksien tilille. Täällä niitä lokkisiimoja olis kaivattu: lokit ja varpuset tuli ihan lautaselta nokkasemaan syötävää.

Tämä mun vanha kamera tavallaan palasi kuvaamaan samoja maisemia kuin sen ensimmäinen neulekuvaus tässä puistossa kesällä 2005.

Juorupeili! Tämmönen olis mullakin kiva niin terassillani istuessa näkisin kuka aidan takana kulkee;)

Ruusuja, ruusuja . . .

Päivä oli aikas pitkä, lähdin kotoa klo 10 ja olin takaisin klo 20.30! Mutta hyvässä ja kivassa seurassa aika kului kuin siivillä ja välillä nautittu lounas ja kahvit herkkuineen antoivat yllin kyllin energiaa kävelyyn. KIITOS seurasta Anna-Liisa ja Piia.

Mä oon nyt ollu laiska bloggaaja. Maanantailta on kivoja myrskykuvia. Täytyy nyt ottaa ihan niskasta kiinni ja liimata käsi näppikselle, että saan sen reissun blogattua.

KS

Yö Kopparnäsissä

Uusi vuosi alkoikin tosi mukavasti: metsäretkellä! Retkiystäväni Maria kekkasi, että lähdetäänpäs retkelle kun sää on niin lauha eikä sateita ole luvassa.
Keskiviikkona sitten ajeltiin Stadista länteen kohteenamme Kopparnäsin ulkoilualue. Siellä on myös Metsähallituksen suojelualuetta mutta tämä alue kuuluu UUVI:lle eli Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle. Sillä onkin kaikki parhaat rannikkopaikat, suosittelen tutustumaan tarjontaan.
Tullessa päivä alkoi hiljalleen hämärtyä.

Valitsimme Östervikin tulipaikan yöpymisemme tukikohdaksi. Mä yövyin riippumatolla ja Maria pienellä teltallaan.

Huomaa heijastavat tarpin narut, sain ne vuosi sitten lahjaksi Marialta.

Aamuvalossa olivat majapaikat tämän näköiset. Onhan tuo telttamajoite siistimmän näköinen kuin mun riippumatto+tarppi ja tavarat maassa. Ei ne kyllä tuolleen levällään olleet paitsi tässä nyt on jo pakkaus alkanut;)

Tuloteet ja suklaamuffinsit nautittiin rantakalliolla. Siinä sai seurata auringon laskeutumista ja kuinka hienoksi se taivaan punersi. Joka hetki maalaus muutti muotoaan.

Myös kuu kulki reittiään, välillä 'ohuen yläpilven' takana, ja pimeydessä puun oksien seassa;)

Ilta kului huomaamatta tuleen tuijottaen. Tai noh, sen huomasi kun tuli hiipui, niin liikuntaa tuli puita lisäten tulen nuoltavaksi. Täällä olikin erinomainen puuvarasto: suuri klapisäkki täytti puukatoksen. Tuo on todella kätevä tapa tuoda puuta paikkaan, jossa sitä ei ole lainkaan paikalta saatavissa. Toisella lähellä olevalla katoksella näytti olevan parikin säkillistä puuta. Koivua!

Tulisija oli myös hyvä. Siinä on kääntyvä ritilä, jonka korkeuttakin voi säätää sen mukaan mitä on kokattavana. Eikä tuolta tuli pääsee karkaamaan.
Pieni miinus on se, että tulisijan huuva on just sellaisella korkeudella, että kun kumartuu laittamaan puita niin otsa kopsataa sen reunaan. Mulla on nyt pieni kuhmu ja arka kohta otsassa, muutaman päivän muistona retkestä ja että elämässä sattuu ja tapahtuu;)

Paikka oli myös huomattavan siisti. Ja syykin selvisi aamulla: jo yhdeksän jälkeen paikalle tuli siistijämies, joka tyhjensi tuhka-alustan, lakaisi lattian, keräsi muutaman ympäristöön eksyneen roskan yms. Kaiketi tarkisti myös WC:t koska ne olivat siistit eilen sekä nyt aamulla. Paikalla oli kuitenkin paljon porukkaa eilen tullessamme, ja tänään poislähtiessä taas tuli koko ajan porukkaa ulkoilemaan ja grillilounasta syömään.

Aamun aurinko nousi hiljakseen naapurisaaren takaa.

Rävbergetin korkealta maisemakalliolta on komeat näköalat! Wau, mikä mesta. Muinaishautoja täällä on useita.

Kallion pienet koivut olivat kauniin värisiä, onkohan tämä joku erikoinen lajike?

Pajussa oli kauniit hopeankiiltävät kissat.

Ja 'pönötyskuva';) Täällä on paljon kivoja mäntyjä, joissa olisi hyvä kiipeillä. Paikka on aikoinaan palanut kokonaan joten puusto on vielä nuorta.

Oli todella, todella kiva aloittaa uusi vuosi ja vuosikymmen tällaisella retkellä ja näin upeassa paikassa. Kyllä tänne on tultava kesälläkin. Kiitos Maria!
KS