Kaunissaaressa

 

Kesän ensimmäinen retki rakkaaseen Kaunissaareen on tehty. Oltiin Marian kanssa yksi yö ja sää suosi. Tätä kirjoittaessa (ke) on todellinen kevätmyrsky merellä, poikkeuksellisesti tuuli käy idästä.

Joku aika sitten oli hyvä tarjous, alan kaupassa, niin ostin pienen pienen teltan itselleni. Noh, on se tosiaan todella pieni. Ehkä seuraavalla retkellä kuitenkin yövyn riippumatossa ja teltta olkoon tavararoiden säilytyspaikka;) Sisäteltta ei vielä ole paikoillaa tuossa kuvassa.

Koska henki tahtoo mulla loppua ylämäissä ja kantamusten kanssa (keuhkoahtaumatauti) niin olin virittänyt rinkkani ostoskärryyn. Juu, kulkihan se ihan ok mutta tiukkaa teki kuitenkin, ja kotimatkalla meinasi usko jaksamisesta loppua. Taas vannoin, etten enää mihinkään retkeile mutta katsotaan nyt kun tämä koettelemus unohtuu niin enköhän taas ole menossa. Sisulla. Ja onhan se retkellä oleminen, meri ja metsä, niin palkitsevia että pieni rasitus kannattaa kokea;) 

Saarikävelyn päätteeksi lepohetki riippumatoilla.

Kuusi kukki kauniisti, kuin myös rentukkaa oli rantakosteikot keltaisenaan.

 

Venesatamassa oli paljon veneitä, mastomeri ja suuria moottoriveneitä.

Muutama vanha tuttu oli jo telttansa pystyttänyt uusien telttailusääntöjen puitteissa. Vähissä on kivat paikat, aurinkoisena päivänä kallioilla olevat paikat ovat kyllä aika, sanoisinko, lämpimät. Paljon on ryteikköä valittavana. Mitään rantapaikkoja ei siis enää ole, ei heillekään, jotka niitä aikoinaan kadehtivat. Sallittu telttailualue on merkitty kyltein ja polun varren puissa olevilla sinisillä nauhoilla. Vastaavasti punaisella nauhalla on merkitty kielletty puoli sekä kyltillä. Ja kartassa alue on tummennettu. 

Huomaatko virheen kyltissä?

Saaren metsää on kaadettu ja karsittu niin, ettei siellä enää voi kulkea. Sienet saa mädäntyä jos nekään pystyvät kasvamaan. Sääli, koska metsässä samoilu oli mieluista ajanvietettä. Rumaltakin tuo näyttää kun puuta ja risua on vinksin-vonksin. Alueelle on kyllä tehty suuri Kaunissaaren, Hanskisen ja Eestiluodon hoito-ja kehityssuunnitelma, vastaako nyt tehty työ sitä vaiko ei, on maallikon vaikea sanoa mutta silmää ja ulkoilua tämä ei kyllä miellytä eikä tue.

Kaunissaaren paatti lähtee nyt ihan eri paikasta kuin ennen = Aurinkolahdesta, liikennöitsijäkin on vaihtunut: Portö line.  

Aurinkorannan aukiolla oli lähtöaamuna (lauantai) söpö pulla-auto. Asiakasjono kasvoi pitkäksi sillä aikaa kun myyntitiskiä valmisteltiin. Pullabiili!

Ajatella, kohta on jo kesäkuu! Vaikka olen jo saanut kaksi rokotuspiikkiä niin ei ne mitään olemistani ole helpottanut. Maski naamalla ja etäisyys ihmisiin jatkuu edelleen. Milloin, oi milloin, tämä loppuu??

KS

Yöretkellä Nuuksiossa

 

Perjantaina oli treffit Marian kanssa Espoon asemalla. Sieltä bussilla Nuuksioon. Päämääränä oli Urja = järvi, jonka rannalla on telttailu- ja tulipaikka sekä WC ja puuvarasto. Luontopolun alkupäässä oli mottipino ja ilmoitus, että Urjan puuvarasto on tyhjä, ota tästä puuta mukaasi! Noh, nuorempana Maria otti kaksi metrin pätkää, halottuja eli neljännes halko tuli mukaan, tai oliko ne niin paksuja että peräti puolikas.

Uh huh, matka ei ollut pitkä, n. 2 km, mutta mulle se oli koettelemusten matka. Ei mun keuhkot vaan enää kestä tällaista kulkemista. Polku oli mutainen, kivikkoinen ja ylämäkiä sattui kohdalle. Sitten tuli säkkipimeys. Maria tunnollisesti kantoi halot, näytti otsalampulla valoa, katsoi karttaa ja kannusti vielä vähän jaksamaan. Mä tietysti hengästyneenä ja henkihieverissä kyselin "ollanko jo? onks vielä pitkä matka? mä en jaksa enää!"

Lopulta päästiin perille. Siellä oli yksi riippumattoilija (joka nähtiin vasta aamulla hänen lähtiessään). Leirin pystytys ja koska Maria on siinä vikkelämpi niin hän lähti puiden pilkkomiseen. Huom: oma saha mukana, koska ei aina voi luottaa siihen, että talon vehkeet on kuosissa.

Tulenkin Maria kerkesi sytyttämään. Pääsin valmiille tulille makkaranpaistoon. Muutama tuikku laitettiin tunnelman luojaksi. Pian saapui 5-6 teiniä, joista ainakin osa oli partiolaisia. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla nuorten juttuja. Ei me siinä sitt koko iltaa istuttu ku pienesti alkoi ripsimään, onneksi ei kuitenkaan ihan sateeksi yltynyt. 

Mä en millään saanut unta. Nuorten puhe kuului, otsalamput välkkyivät ja riippumatossani oli epämukavaa. Ja jossain helikopteri pörräsi aika pitkään, mitä lie sattunut kun eihän kopterit pimeässä huvilentele. Ehkä sitt olin vähän nukahtanut kun taas havahduin epämukavuuteen. Nousin ylös ja käänsin petivehkeet toisin päin, siis pääpää ja jalkopää vaihtoivat paikkaa. Johan asento parani. Koska tullessa oli jo pimeää ja nälkä kutsui niin en ollut koemaannut riipparia enkä edes katsonut sen asentoa ja niinpä olin tahtomattani joutunut väärinpäin majoitetteeseeni.

Vihdoin, monen kirouksen ja "eikö tämä yö lopu koskaan?" jälkeen olikin jo valoisaa kun avasin silmäni. Jee! Teeveden keittoon uudella kattilallani ja pieni aamupala. Sitten majoitteen purku ja pakkaaminen. Se on aina yhtä haastavaa, saada kaikki mahtumaan ja vielä rinkka suljettuakin. Uh.

Paluumatka meni jo huomattavasti paremmin, vähän lyhyempi reittikin löytyi - tai siis illalla matka oli pidempi koska kierrettiin yksi hurja ylämäki. Poluilla oli tosi paljon suunnistajia, meneillään oli Nuuksion Huurteinen rogaining kilpailu. Mutta oli siellä normikulkijoitakin, joista yhdellä oli maailman kaunein sienikoppa: tuohesta! Oli se täyttynytkin suppilovahveroista. Sain luvan kuvata kopan, enkä väittäisi sieniä omikseni . . .

Tämän järven nimi on Kolmperä koska sillä on kolme perää;)

Tämän piti olla inspiraatiokuva seuraavan neuleen väreihin, mutta . . . ota tästä nyt selvää.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta retki oli onnistunut ja kiva. Mieli sai piristystä ja virkistystä, keho tarvitsemaansa liikuntaa ja silmänruokaa yllinkyllin kauniista metsästä. Marialle taas iso kiitos kun pyysi mut mukaan. 

Julkisilla kotimatkalle; bussi, juna, metro, bussi.

Sneak peek seuraavasta postauksesta:

KS

Lasten sukat ynnä muuta viikon varrelta

 

Yhdet sukat tytölle ja toiset pojalle. Toivon, että nämä on nyt sopivan joustavia kun aikaisemmat on olleet liian tiukkoja. Ne on olleet neulotut ohuesta langasta ja sillähän tahtoo tulla tiiviiimpää kuin tällaisella vähän paksummalla langalla. Noh, voin vielä ottaa puoli numeroa isomman puikon niin johan tulee joustavaa jos nämä ei ole hyvät.

Hattivatteja Luukin metsässä

Kahdesta tatista sain hyvän tattirisoton, tuon punaisen jätin poimimatta.

Eväät ovat tärkeä osa retkeä.

Hieno sienikorini on nyt korkattu noin litralla suppilovahveroita ja kahdella tatilla.

Olin kaksi kertaa Stadi vs Lande ohjelman nauhoituksessa. Ihan erilaset olivat tunnelmaltaan. Ekalla kerralla kilpailijat olivat ehkä hieman jäykkiä ja hiljaisia mutta tokalla kerralla toinen Stadi- ja toinen Lande-joukkue olivat reippaita ja toinen Lande-joukkue oli oikein hauska, iloinen ja otti kaiken irti tästä kokemuksesta. Tällä kerralla yleisöäkin nauratti, ekalla kerralla ehkä vain vähän hymyilytti. Juontajat tietysti olivat kivat ja vitsikkäät. Näitä nauhoitetaan tällä viikolla putkeen ja tulevat sitten ensi vuonna TV:stä ulos.

 

Kuvathan on aika olennainen osa bloggeja niin en ymmärrä miksi tässä uudessa Bloggerissa kuvien lisääminen on "Lisäasetukset" klikkauksen takana? Tämä on muutenkin aika outo alusta eikä mun mielestä mitenkään parannettu versio aiemmasta. Tunnisteen lisääminenkin oli ensin ihan hukassa mutta löytyi lopulta. Jos tämä nyt on näin hankalaa niin taitaa loppua koko bloggaus. 

KS

 

 

Pikavisiitti Kaunissareen

Kauniita rantakukkia Kaunissaaren rannalla. Saari ei kyllä enää ole  niin kaunis kuin se joskus on ollut. Toissa syksyn metsätöiden jälki näkyy ja myrskyt/kovat tuulet ovat kaataneet lisää puita. Metsät ovat aika ryteiköisen näköisiä nyt. Saattaa olla, että jossain kohdin on siistimpääkin mutta tämä nyt jäi mulle mieleen ja silmiin. Mietin tässä miten mahtaa sienet tuolla nyt kasvaa, kannattaako mennäkään?

Viime viikon keskiviikkona oli just sopiva päivä saariretkelle Marian kanssa.
Kierrettiin länsipään kautta. Kyllä on paljon tien varren puut ja pensaat siellä kasvaneet parissa vuodessa. Viime vuonna ei tuolla puolella käyty. Vielä kun aluskasvillisuus on rehevää niin hyvin näkyy vähäinen käyttäjämäärä nyt.

Tämä on viimeinen kesä kun vakiotelttailijat saavat olla sijoillaan. Enää ei mitään saa jättää talveksi säilöön. Telttapaikat on purettava kokonaan ja tavarat vietävä pois. Siis myös telttalavat täytyy poistaa. Nyt jo moni on jättänyt telttansa laittamatta, vienyt tavarat mutta lava on jäänyt jälkeen. Näitä oli jo muutama nähtävissä.

Kun kaupunki nyt innokkaasti häätää telttaililjat niin toivottavasti se yhtä innokkaasti siivoaa nämä jälkeen jäävät laudat yms. Jos nämä ovat siellä kesän tai parikin niin ei sotkut kyllä saaren mainetta paranna mitenkään.
Telttailijoille osoitetaan uusi paikka suurinpiirtein keskisaaren kohdalta. Karttaa on vähän hankala tutkia mutta kyllä tuosta haluamansa löytää, (klikkaamalla sitä sen pitäisi suurentua).
Sipoo on siis hyväksynyt  RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaavan, joka mm. sallii vuokramökkien rakentamisen, muutama saunakin näyttää olevan merkittynä. Huoltorakennus teltta-alueen läheisyyteen, olisko vaikka tiskauspaikka tulossa?
Uh huh. Onneksi en enää ole tätä kokemassa osallisena vaan lopetin ns. kreivin aikaan telttailuni.

Riippumatossa viihtyy aina. Niin nytkin, muutama tunti ehdittiin nauttia maisemasta, meren kohinasta ja hyvistä eväistä.

Päivä oli kaunis, mitä nyt pari pilveä välillä hämärsi päivää mutta ei sadetta meille tipauttanut. Merellä satoi, kivasti sai seurata sen etenemistä.

Makoillessakin maisema näkyi hyvin.

Oli kiva retkipäivä, levollinen ja rauhaisa. Meri on Meri ja kalliot, silokalliot . . oi voi miten ihania paljaan jalan alla. Ja kirkas vesi hyväili varpaita.

KS