Kallion alla ja päällä

Ventoniemen ilmastoidussa bussissa oli mukava matkustaa läntisellä Uudellamaalla kesän kuumimpana päivänä. Slangijengin ensimmänen kohde oli Tytyrin elämyskaivos Lohjalla.

Kalkkikivilohkare

Siellä sai +8 asteen viileydestä nauttia reilun tunnin opastuskierroksen ajan. Mun uusi Aurinkopusero koki täällä ensikäytön  ja  pitkät villasukat ei olleet yhtään liikaa kun jalassa oli vain polvimittaisen caprit. Yhtiön puolesta oli lämmikkeeksi tarjolla filttejä hartioille ja kypärä päähän. 

Alas 80 metriin mentiin hurrjan nopealla Koneen hissillä. Ei sitä menoa muusta huomannut kuin nopeus- ja syvyysmittarista. Koneella on täällä maailman hienoimmat testauspaikat hisseilleen, ihan huippusalaista teknologiaa jota ei tietenkään nähty edes vilaukselta. Ja niitä on siis jossain syvyyksien syvyyksissä. 

Kaikenlaisia työvälineitä ja koneita on esillä. Suuri jakoavain oli Todella suuri ja niin painava, että just jaksoin sitä nostaa.

70-vuotias tippukivistö. Tippukivi kasvaa noin 2 mm vuodessa. Vesi tihkuu alas vanhalta lastauslaiturilta, sekaan tulee siis ruostetta laiturin rakenteista. Kasvua tapahtuu myös alhaalta ylöspäin, mutta alhaalla ei näkynyt tuollaisia puikkoja vaan leveämpiä muodostelmia.

Tytyrin kaivoksesta pumpataan iso osa pohjavettä lohjalaisten talousvedeksi.

Kierros päättyi Valtavan suuren luolan äärelle. Siellä hengitys huurusi. Joku sanoi tätä pimeyden onkaloa 'ihmisen sieluksi'. Mikä ettei niin voisi ollakin.

Sitten tuli valoshow, jonka musiikkina oli Finlandia. Ihan vaikuttava esitys mutta liian pitkä ja ehkä ne valot olisi voineet olla vähän räväkämpiä kun musiikkikin oli. Ei ehkä ihan oikea paikka tälle hienon hienolle sävellykselle. 
Vaihtoehtoisena musiikkina on lapsille Vuorenpeikkojen tanssi ja nuorille From the heaven of my heart . Ehkäpä Vuorenpeikkojen tanssi olisi sopiva kaikille.

Ylemmässä kuvassa häämöttää pieni sinervä valopilkku, alemmassa kuvassa ympyröin sen. Se on niin suuri, että siitä mahtuu kuorma-auto! Tämä oli niiiin valtava luola, että sitä ei silmä ja aivot käsittäneet lainkaan, joku väli taisi olla satametriä jne.

Meidän opastuskierros oli ns. yleiskatsaus. Ehkä geologiaopastus olisi mielenkiintoisempi, itseä ainakin sellainen kiinnostaisi enemmän kuin Kalkki-Petteri, häntä kuitenkaan väheksymättä. Ja lapsille ehdottomasti Lasten kierros, sen lavasteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja jännittäviltä.
Ymmärrän, että kotimainen työ on kallista mutta silti olisin toivonut täältä saavan ostaa jonkin kalkkikivestä tehdyn esineen muistoksi. No juu, yksi tai kaksi tuikkuastiaa oli tarjolla, ei kiitos. Muut tuotteet olivan ulkoilaisia fossiileja, korukivisiä koristeita yms.
Edullinen vaihtoehto olisi vierailijan kannalta tynnyri täynnä kalkkiven palasia, siitä saisi yhden ottaa mukaansa, ehkä vapaaehtoinen rahalipas kaivosmiehen kahvirahaksi;)

Osa meistä kävi myös katsomassa avolouhoksen, joka ei siis enää ole käytössä. Valtava, syvä kanjoni, kokonaisuutta ei nähnyt eikä kokoa oikein tajunnut kun oli mutkia ja aitoja. Ja mielenkiintoisia ja kauniita vanhoja rautalenkkejä.

Täältä matka jatkui Esakalliolle. Siis nyt noustiin ihan kauniille kukkulalle, jonka päällä on kuuluista tanssilava.
Nyt siellä oli kesäteatteriesitys "Oi, jospa kerran", kuvitteellisia kohtaamisia - matka somerolaisen musiiin alkujuurille. Siis Unto Mononen, Rauli Badding Somerjoki ja M.A. Numminen. 
Ihan hyvä esitys mutta ensimmäinen osa oli aika pitkästyttävä. Väliajan  jälkeen vauhti parani. Baddingia näytellyt Jani Forsman oli mahtavan hyvä, aika namupala sanoisin. Hyvin oli kaikenlaiset maneerit opetellut.

Vielä oli päivää hyvästi jäljellä, matka jatkui kohti Kasvihuoneilmiötä Nummella. Kasvihuoneessa oli tietysti kasvihuonelämpötila tai kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, olihan Saunapäivä.
Siitä huolimatta ruoka maistui: lihapullat ja muusi sekä runsaasti salaatteja. Nami nami, lihapullat oli tosi hyviä, kiitos niistä. Sen jälkeen jaksoi vähän toisella silmällä tutustua tavarataivaan tarjontaan. Ei siis voi olla todellista, että näin paljon ihan oikeata krääsää on yhdessä paikassa näin paljon. Hinnat oli ihan Stadin keskustan hintoja eli kiusauksen kanssa en joutunut taistelemaan. Prinsessatuoleja joka lähtöön.

Olihan tämäkin mielenkiintoinen kohde nähdä ja tietää, että mitä ei muualta löydy niin täältä saa.

Retkipäivä oli kiva ja lopultakin aika viileä kokonaisuus verrattuna esimerkiksi tämän hetkiseen lämpötilaan kotinurkissa. Retkeily kotimaassa avartaa, suosittelen.
KS

Kuvia viikon varrelta

Keskiviikkona 12.6. oli Helsinki-päivä. Niin paljon tapahtumia taas yhdelle päivälle että en oikein osannut valita mitään uutta koettavaa. Hyvän, listamuotoisen ohjelmankin sain käsiini vasta juhlapäivän aamuna niin ei ollut oikein aikaakaan tutustua tarjontaan paremmin. Palautetta kaupungille olen antanut.
Olin liikkeellä serkun vaimon Anna-Liisan kanssa. Pitkästä aikaa tavatessa juttua riitti monestakin aiheesta. Päivä kului siis joutuisaan.
Ensin Kaupungintalolle kahville ja raparperipiirakalle. Parvekkeellekin olisi päässyt mutta jono oli pitkä, ei kiitos sille.

Ensin Espan lavalle katsomaan ja kuulemaan Stadin Friidun ja Kundin julkistamiset. Kundiksi nimitettiin Pertti Salolainen, hyvä valinta. Kuvassa myös puhis Pirjo Tuohimaa.

Friiduksi nimitettiin Pia Landen, erinomainen valinta. Hän on ollut lastentarhassa töissä, istunut hiekkalaatikolla 38 vuotta. Monta stadilaista skidiä siis kasvattanut. Eläkkeellä ollessaan on ollut todella aktiivinen Stadin Slangi yhdistyksen toiminnassa.

Aina kun stadilla tapahtuu niin Koffin hevoset ovat myös mukana. Ne on niin kauniita ja komeita.

Kolmikulmassa eli tutummin Diana-puistossa oli perinteinen, ja mulle 'must' tapahtuma Stadin tietovisamestari kilpailu. 

Kysymyksiä on 30, mä sain 22 oikein kuten viime vuonnakin. Väärin vastaamani oli kyllä sellaisia kysymyksiä, että on oikeasti tiennyt vastausta, ei siis harmita niin paljoa kuin aikaisempina vuosin kun olisin tiennyt ja kerran tein huolimattomuusvirheen. Tulos on hyvä mutta haluan kyllä joku vuosi päästä kolmen parhaan joukkoon. Niih.
Nähdään Kellon alla -FB sivulta voit katsoa kyssärit ja vastaukset. Edellisten vuosien vastaavat tiedot on myös tuolla pelin sivulla, mutta ne löytyy nopsempaa Googlelta kysymällä, ei tarvi kahlata FB:a läpi.

Me syötiin lounas Kampin 5.kerrokset Bastardo Trattoriassa. Ei se ruoka huonoa ollut, mutta lämpimät ruuat oli viileitä, kalapihvit seisoivat keittiöntiskillä noin 10 minsaa ennekuin ne tuotiin tarjolle, kahvikuppi oli rikkinäinen yms. Pieni jälkiruoka olisi tarjottu hyvitykseksi mutta ei nyt maistunut. Emme suosittele.

Musisointia Narinkkatorilla.

Helsingin tuorein 'nähtävyys', maanantaina paikalleen muurattu Elias Kopelowskyn Kompastuskivi hotelli Tornin sisäänkäynnin edessä.

Lauantaina 15.6. oli Puotilan kartanolla perinteinen Varjagi-festivaali eli viikinkipäivä. Maihinnousu Sotkalla, neidon ryöstön yritys ja taistelu rannalla.

Puotilan kappelissa oli varhaiskeskiaikaisen musiikin konsertti. Meditatiivinen kokemus. Hienot soittimet.

Basso nokkahuilu

Kampiliiroja, joilla on hauska englanninkielinen nimi Hurdy-Gurdy

Kannel

Hieno menopeli

Sunnuntaina 16.6. Hagiksen torilla oli kirppis. Valtavasti myyjiä ja todella paljon kotimaista lasia tarjolla. Olipa längetkin, joista oli juuri lukenut, että ne ovat suosittuja sisustuksessa!
Herkulliset uuniperunat paistuivat Maikin Prince Harry-nimisessä uunissa, suurempi on kuulemma William:)

Mahtuipa viikkon myös yhdet valmistujaisjuhlat, mutta yksityisestä juhlasta en laita kuvia. Juhlittava oli erinomaisen kaunis, tarjoilut maukkaita ja oli kiva nähdä perhettäkin sekä yksi vanha neulojatuttu. Kotiintuomiseksi sain kaksi kaunista orkidean oksaa, jotka tässä kaunistavat kirjoituspöytää. Kiitos.
KS