Kallion alla ja päällä

Ventoniemen ilmastoidussa bussissa oli mukava matkustaa läntisellä Uudellamaalla kesän kuumimpana päivänä. Slangijengin ensimmänen kohde oli Tytyrin elämyskaivos Lohjalla.

Kalkkikivilohkare

Siellä sai +8 asteen viileydestä nauttia reilun tunnin opastuskierroksen ajan. Mun uusi Aurinkopusero koki täällä ensikäytön  ja  pitkät villasukat ei olleet yhtään liikaa kun jalassa oli vain polvimittaisen caprit. Yhtiön puolesta oli lämmikkeeksi tarjolla filttejä hartioille ja kypärä päähän. 

Alas 80 metriin mentiin hurrjan nopealla Koneen hissillä. Ei sitä menoa muusta huomannut kuin nopeus- ja syvyysmittarista. Koneella on täällä maailman hienoimmat testauspaikat hisseilleen, ihan huippusalaista teknologiaa jota ei tietenkään nähty edes vilaukselta. Ja niitä on siis jossain syvyyksien syvyyksissä. 

Kaikenlaisia työvälineitä ja koneita on esillä. Suuri jakoavain oli Todella suuri ja niin painava, että just jaksoin sitä nostaa.

70-vuotias tippukivistö. Tippukivi kasvaa noin 2 mm vuodessa. Vesi tihkuu alas vanhalta lastauslaiturilta, sekaan tulee siis ruostetta laiturin rakenteista. Kasvua tapahtuu myös alhaalta ylöspäin, mutta alhaalla ei näkynyt tuollaisia puikkoja vaan leveämpiä muodostelmia.

Tytyrin kaivoksesta pumpataan iso osa pohjavettä lohjalaisten talousvedeksi.

Kierros päättyi Valtavan suuren luolan äärelle. Siellä hengitys huurusi. Joku sanoi tätä pimeyden onkaloa 'ihmisen sieluksi'. Mikä ettei niin voisi ollakin.

Sitten tuli valoshow, jonka musiikkina oli Finlandia. Ihan vaikuttava esitys mutta liian pitkä ja ehkä ne valot olisi voineet olla vähän räväkämpiä kun musiikkikin oli. Ei ehkä ihan oikea paikka tälle hienon hienolle sävellykselle. 
Vaihtoehtoisena musiikkina on lapsille Vuorenpeikkojen tanssi ja nuorille From the heaven of my heart . Ehkäpä Vuorenpeikkojen tanssi olisi sopiva kaikille.

Ylemmässä kuvassa häämöttää pieni sinervä valopilkku, alemmassa kuvassa ympyröin sen. Se on niin suuri, että siitä mahtuu kuorma-auto! Tämä oli niiiin valtava luola, että sitä ei silmä ja aivot käsittäneet lainkaan, joku väli taisi olla satametriä jne.

Meidän opastuskierros oli ns. yleiskatsaus. Ehkä geologiaopastus olisi mielenkiintoisempi, itseä ainakin sellainen kiinnostaisi enemmän kuin Kalkki-Petteri, häntä kuitenkaan väheksymättä. Ja lapsille ehdottomasti Lasten kierros, sen lavasteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja jännittäviltä.
Ymmärrän, että kotimainen työ on kallista mutta silti olisin toivonut täältä saavan ostaa jonkin kalkkikivestä tehdyn esineen muistoksi. No juu, yksi tai kaksi tuikkuastiaa oli tarjolla, ei kiitos. Muut tuotteet olivan ulkoilaisia fossiileja, korukivisiä koristeita yms.
Edullinen vaihtoehto olisi vierailijan kannalta tynnyri täynnä kalkkiven palasia, siitä saisi yhden ottaa mukaansa, ehkä vapaaehtoinen rahalipas kaivosmiehen kahvirahaksi;)

Osa meistä kävi myös katsomassa avolouhoksen, joka ei siis enää ole käytössä. Valtava, syvä kanjoni, kokonaisuutta ei nähnyt eikä kokoa oikein tajunnut kun oli mutkia ja aitoja. Ja mielenkiintoisia ja kauniita vanhoja rautalenkkejä.

Täältä matka jatkui Esakalliolle. Siis nyt noustiin ihan kauniille kukkulalle, jonka päällä on kuuluista tanssilava.
Nyt siellä oli kesäteatteriesitys "Oi, jospa kerran", kuvitteellisia kohtaamisia - matka somerolaisen musiiin alkujuurille. Siis Unto Mononen, Rauli Badding Somerjoki ja M.A. Numminen. 
Ihan hyvä esitys mutta ensimmäinen osa oli aika pitkästyttävä. Väliajan  jälkeen vauhti parani. Baddingia näytellyt Jani Forsman oli mahtavan hyvä, aika namupala sanoisin. Hyvin oli kaikenlaiset maneerit opetellut.

Vielä oli päivää hyvästi jäljellä, matka jatkui kohti Kasvihuoneilmiötä Nummella. Kasvihuoneessa oli tietysti kasvihuonelämpötila tai kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, olihan Saunapäivä.
Siitä huolimatta ruoka maistui: lihapullat ja muusi sekä runsaasti salaatteja. Nami nami, lihapullat oli tosi hyviä, kiitos niistä. Sen jälkeen jaksoi vähän toisella silmällä tutustua tavarataivaan tarjontaan. Ei siis voi olla todellista, että näin paljon ihan oikeata krääsää on yhdessä paikassa näin paljon. Hinnat oli ihan Stadin keskustan hintoja eli kiusauksen kanssa en joutunut taistelemaan. Prinsessatuoleja joka lähtöön.

Olihan tämäkin mielenkiintoinen kohde nähdä ja tietää, että mitä ei muualta löydy niin täältä saa.

Retkipäivä oli kiva ja lopultakin aika viileä kokonaisuus verrattuna esimerkiksi tämän hetkiseen lämpötilaan kotinurkissa. Retkeily kotimaassa avartaa, suosittelen.
KS