Taas messuilla

Kun
kerran on sanonta "kyläluuta" niin minä olen sitten varmaankin
"messuluuta" kun taas olin messuilla. Samaisilla Naisten joulumessuilla
kuin eilenkin mutta tänään olin ex-duunikaveri Tuulan kanssa.

Meillä oli oikein hauska päivä, messuilla meni monta tuntia ja päivän
päätteeksi kävimme Stockan Kitchenissä nauttimassa herkulliset
salaattiannokset.

Ostin suomenlampaan villalankaa, toinen on
värjätty koiranputkella ja toinen kanervalla. Tätä ostosta olin yön yli
nukkuen pohjustanut ja perustellut sekä neulekohteenkin suunnitellut.


Sipulipussin ostin todettuani, etten millään enää ehdi sellaista itse
jouluksi tehdä. Se on vanhuksen tekemä ja niinpä raha menee varmasti
tarpeeseen.

Masennusryhmäni toimeksiannosta ostin vetäjillemme joulukoristeet: kaurakimppu jossa käpytonttu.

Wanhassa Kauppahallissa olevasta Kultasuklaan myymälästä ostin valkosuklaasta tehdyt rinnat lahjaksi ex-kesäkollille (vaikkakin on jo "ex", tätä jippoa en voi vastustaa).

Ostettujen tavaroiden alla kuvassa on joululiina sydänkuvioilla, sain sen Tuulalta etukäteen synttäri&joululahjaksi. Kiitos!

KS

Naisten joulumessut

Taas vierähti neljä tuntia messuilla, Wanhassa Satamassa avattiin tänään Naisten joulumessut. Olin siellä "Rullan" kanssa.


Tavaraa on  p a l j o n. Aikaa ja materiaalia on niiden tekemiseen
mennyt valtavat määrät. Jääköhän niistä tekopalkaa edes sen vertaa,
että saa "voita leivän päälle"? Täälläkin oli samoja myyjiä, joita
tapasin Tampereella ja viime viikolla Elmassa. Materiaalit, matkat,
majoituskulut ja paikan vuokra; saa siinä tontun muoreineen myydä.


Tarjolla on paljon joulukoristeita, kaikenlaista lahjatavaraa - halpaa
ja kallista. Ideoita on nyt taas pää täynnä. Rullan kukkaro tyhjeni
muutamaan lahjaan ja lankavyyhtiin. Minä pidin kurin itselläni ja ostin
vain herkkuja:

Voita kääretortussa ja kermaa karkeissa. Nam.

KS

Taidot ja hermot loppuivat

Baskerin
neulominen onkin visainen tehtävä. Nyt on myönnettävä, että mun taidot
ja hermot eivät riitä tähän projektiin. Tai ainakin saa nyt jäädä
sivuun kun ei noita hattukelejäkään täällä Helsingissä ole näkyvissä.
Vettä sataa ja pilkkopimeätä on ollut koko päivän. Ukkonenkin jyristeli
jossain!

Tässä lanka, jonka sain Annelta, ja mallitilkku tekeillä. Väri on just mun värinen, mulla on samanvärinen kassi ja takki sekä käsineet.

Oli kengätkin mutta niiden liimaus petti kahden käyttökerran jälkeen.
Myymälä vaihtoi ne uusiin mutta niiden kanssa kävi sama juttu. Ne oli
kuitenkin kotimaiset kengät ja se oli ostopäätökseen suuresti
vaikuttanut tekijä. Kolmansia en enää suostunut ottamaan, ja koska
silloin talvi oli jo ovella, päädyin talvikenkiin maksamalla hieman
lisää.

Ardialfi Softy

Kas tässä ensimmäinen versio! Taisi mennä laskelmat hieman pieleen.

Tein tämän tasona kutosen bambuilla. Lanka kulki puikoilla kuin unelma
ja valmista tuli nopeasti. Yritin sitä sovitella ja koska reuna
vaikutti hyvältä niin jatkoin vain. Eihän tuo lopulta ole baskerin
mallia nähnytkään vaikka mukamas sellaista tein.

Purkuun ja tässä sitten versio 2:

Edellinen oli liian iso, tämä on liian pieni.  Reunus on kyllä
sopiva, mutta lakiosa on tiukka kuin pipo. Baskerista ei taaskaan
tietoakaan. Tuohon alareunaan oli tarkoitus tulla vielä joustinneule,
mutta  nyt tämä menee purkuun.
Puikkoina
oli 6:sen muoviset sukkapuikot ja niillä oli todella nahkeata neuloa.
Bambupyörö nro 6 on toisessa työssä enkä viitsinyt sitä vapauttaa.
Laiskuudesta sakotettiin rasittuneella ranteella.

Jään odottamaan uutta inspiraatiota, viileämpiä kelejä ja keskityn pukinkonttineuleisiin ja virkkuisiin.

Ilomielin otan vastaan ihan oikean baskeriohjeen tällaiselle paksummalle langalle. Valmistajan puikkosuositus on 8 mutta tein 6:illa ettei tulis niin hötöä lätsää.

KS

Kuvia kaupungilta

Jokin aika sitten oli meemin tapainen "kävelymatkan päässä". Tässä
on yksi kohde minne on ihan, ihan pikkuinen matka mäkeä alas
kodistani:  Menitan kulma.

Myös FiinaNeuleeseen on kävelymatka,  tässä .

Kotitaloni toisen kadun puoli sekä se tv:stä tutun "Kotikadun" puoli.

KS

Vaihteeksi ompelua

Systeri on ollut syksyn etelässä ja lähtiessä tilasi vierasvuodesohvaan uuden päällisen, verhot ja autonallelle uuden vaatteet.

Näin digikuva-sähköpostiaikana otin kangaskaupassa kuvia  tikkikankaiden värivaihtoehdoista ja meilasin ne systerille. Väri tuli valittua soffaan ja siihen sopiva verhokangas piti minun sitten itse fundeerata. Kaupassa valinta vaikutti hyvältä, mutta ripustuksen jälkeen en enää ole lainkaan vakuuttunut.

Verhot olin ommellut jo viikolla, mutta soffanpäällinen vaati kohteen läsnäoloa ja niinpä lauantaina Ville autollaan roudasi minut, kankaat ja ompelukoneeni kauas Espooseen. Kyllä systerilläkin kone on, mutta omalla tutulla koneella työ käy joutuisammin.

Vanhasta päällisestä ei oikein kunnolla mallia saanut. Uusi kangas vain soffan päälle ja muutaman mietintätuokion jälkeen suunnitelma valmistui ja eikun ompelemaan. Pari välisovitusta, suunnitelman muutosta ja päällinen valmistui. Olen tulokseen oikein tyytyväinen. Ensi kerralla voisi tehdä jotain toisinkin mutta tämä on hyvä näin.

Sohvan väri on hyvä mutta verhojen kanssa huoneesta tuli liian punainen (väri on oikeasti ruskeampi, tumma tiilenpunainen). Saa nähdä mitä asukit ovat mieltä kun kotiutuvat. Onneksi verhokangasta saa edullisesti, niin nuo voi pikaisesti vaihtaa.

Ompelun jälkeen ihan pikkasen siivosinkin. Imurin uumeniin joutuivat valtaisat villakoirat, jotka olivat valloittaneet asunnon. Niillä on ollut siellä rauhallista majailla nurkissa ja sängyn alla.

Nallen vanhat vaatteet olivat niin haperoituneet, että lähtivät palasina pois päältä. Kuvitelkaa: lankaa minulla on kilokaupalla mutta sopivia tilkkuja ei varastosta löytynyt!
Nalle sai vaatteensa hyvästä villakankaasta. Kangas on tosi vanhaa, jo äidin hankkimaa eikä sille ole tähän mennessä käyttöä löytynyt niin kyllä sitä tähän saattoi "uhrata". Vielä jäikin riittävästi vaikka hameeseen jos innostuisin tässä kaiken keskellä vielä ompelemaankin. Huh.

Nallen vaatteet tuli kyllä vain kursittua kokoon. Sen muoto on niin pullea ja hankala, että Baby Born kaavatkin ovat liian pieniä ja väärän mallisia. Koskapa kangas oli sinistä, tikkasin käänteet keltaisella ja takin kiinnitys on keltaisella rusetilla. Näin asu sai sopivasti nallen isännän mukaan "ruotsin värit".

Jo toinen nallekuva blogissa parin päivän sisällä, älkää hermostuko, ei näitä enää tule:)

Tuli myös kokeiltua autolla ajoa pitkästä aikaa. Toin tavarani lauantai-iltana kotiin systerin autolla. Minun tuurilla jouduin eilisen lumisateen jäljiltä lumitöihin ennenkuin pääsin matkaan. Pitkään seisottuaan auto kuitenkin lähti hienosti käyntiin ja nyt lähdenkin viemään sen takaisin. Täällä kaupungissa kun kaikki kadunvarsipaikat ovat arkena maksullisia niin ei sitä kannnata täällä enää huomiseen pitää.

KS

Joulun odotusta

Hyvää alkanutta advettiaikaa kaikille lukijoilleni!

Minulla adventti alkoi oikein mukavasti, etten sanoisi riemullisesti.

Olin jo syyskuussa merkinnyt varauskirjaan palveluvuoron tälle pyhälle.
Prosessiossa sain kantaa ristiä, luin päivän epistolan ja jaoin
ehtoollista.
Kirkossa oli poikkeuksellisen paljon
seurakuntalaisia. Nekin, jotka eivät yleensä käy kirkossa, tulevat 1.
adventtipyhänä laulamaan Hoosiannan ja osallistuvat myös ehtoolliseen.

Mikael Agricolan kirkossa  otettiin käyttöön restauroidut urut. Kansallis-Kuoro ja Jorma Falck juhlistivat messua lauluillaan.

Messun jälkeen oli tietysti kirkkokahvit kuoron laulaessa vielä
muutaman joulunajan laulun. Täälläkin tuli autettua kahvinkaadossa ja
kuppien korjaamisessa.
Päivä oli oikein antoisa.

KS

Olen sanaton

Katsokaa, katsokaa mitä olen saanut!

Tämä on "latinankielinen" nimeni, jonka Ville on antanut minulle.

1980-luvulla Kaunissaaressa ajankuluksemme keksimme latinaksi nimiä ja
sanoja ihmisille ja tavaroille mitä siinä näkyvissä oli, siis
eräänlainen leikki tai peli. Muita sanoja ei ole jäänyt mieleen kuin
tämä maailman paras nimi ja aina silloin tällöin se on ollut
käytössäkin. Ja nyt sain Villeltä nallen, jonka puserossa lukee
kultakirjaimin: Mamimus Cultimus.

Eikä tämä tähän loppunut. Vielä keittotaitoni saivat näin hienot kehut:

 Kiitos Ville.

Ei minulla mitään merkkipäivää tms. ollut, ovat  yllätyskiitos siivousavusta.

KS

ELMA-messut

Messuluettelon otsikko on: Nyt joka sorkka messuille.


Suosittelen. Viivyin siellä reilut neljä tuntia eikä aika tullut
ollenkaan pitkäksi. Minullahan aikaa tietysti kuluu kun juttelen
myyjien kanssa ja tutkin tavaroita. Näillä messuilla menee aikaa myös
maistelemiseen. Hyviä tuotteita vaikka kuinka paljon.

Ja ne
eläimet.  Ihania possuja, kilejä, lehmiä, biisoneita ja niitä
paljon parjattuja häkkieläimiä; minkki, hilleri, kettu ja supi. Hyvin
nuo häkeissään viihtyivät. Minkit olivat oikein leikkituulella. Ja
häkkiin minkit kuuluvatkin täällä meidän maassa. Luonnossa ne saavat
paljon pahaa aikaan.

Mahdolliset ostokset kirjoitin
ensimmäisellä kierroksella ostoslistaan ja tein sitten toisen
kierroksen ostellen sen mitä loppultakin halusin. Silkat heräteostokset
jäivät näin tekemättä. No, enhän näitäkään ostettuja välttämättä
tarvitse mutta.....

Langat ovat tässä:

Vaikuttaa siis siltä, että täälläkin huovutetaan jotain joskus! Määkylän Puodista Pirtin Kehräämön suomenlampaan villaa. Vuorelman Pilvi maksoi vain 1.50 € (lopetustuote), siitä tulee nukenvaatetta pukinkonttiin.

Muut  ostokset:

Kuusenkerkkäsiirappi saattaa maustaa joulun porofileen mukavasti metsäiseksi.

Vadelmalimonadilla herkuttelen kunhan se on hieman viilentynyt .
Marmeladi maistuu aina. Saaristolaislimpusta pakastan puolikkaan
Englantiin vietäväksi, oman puolikkaan mutustelen hyvien juustojen
Vilhon ja Hilman kanssa.

Ja  sitten tuossa on koukku.
Ei, se ei ole Kapteeni Koukun käsi vaan ensi kesää varten hankittu
harrastusväline: puun koverrin! Juu, pyöritelkää vaan päitänne ja
ihmetelkää mitä se taas on keksinyt.

Tampereen messuilla tuon standin lähelle
ei päässyt ollenkaan ja olin pettynyt. Nyt siinä oli hyvää tilaa ja
myyjällä aikaa keskustella ja hän ymmärsi hyvin, että en halunnut ostaa
mitään kallista vaihtoehtoa vaan tällaisen millä pääsen alkuun. Viime
kesänä veistellessä tuntui, että puukko ei riittänyt toteuttamaan
ideoitani. Myyjä varoitteli kyllä, että tähänkin jää koukkuun ja
välinevalikoima tuppaa laajenemaan huomattavasti.

Mihin mä
oikein joudun kaikkien ideoitteni ja uusien taitojeni kanssa? Miksi
nämä mukavat asiat löytyvät vasta nyt eikä monta vuotta sitten? Olisi
voinut oikeasti ruveta opiskelemaan kaikenlaista ja hyödyntää opittua
vaikka puoliammatikseen tms. No, kaikkea ei elämältä saa ja hyvä näin,
voinhan kiikkustuolissa muistella näitäkin harrastusseikkailuja.


Messulipusta sai 2 € alennusta Novitan-klubikortilla. Lipunmyyjä halusi
oikein nähdä kortin kun olin ensimmäinen joka tälllaisen harvinaisuuden
esitti.  Messuluettelo on ilmainen, Tampereella se maksoi euron.

KS

Neulahuovutusta

Messuraportissa kerroin hankkineeni huovutusvälineet, ja taisi kokeilusta jo olla kuvakin jossain.
Tähän jää kyllä koukkuun, tai siis neulaan! Kaikkia kivoja ideoita pyörii pään täydeltä.


Lumiukko syntyi epäonnistuneesta enkelisitä, tonttu on kuusenkoriste,
kalan mallisia teen kirjanmerkeiksi, ja nuo sydämet ja possu ovat
pakettikortteja joululahjoihin. Ja nehän voi sitten uusiokäyttää
kuusenkoristeina.

Heijastimestakin on prototyyppi tehty, mutta sitä täytyy vielä viritellä.

Päivän piristys:

Posteljooni soitti tänään ovikelloa, yhdesti. Sain paketin Belgiasta!
Ihanaa lankaa, siitä tulee baskeri mulle. Muisti kirja ja namia. Kaikki
just tarpeeseen, ajatustenlukija Annelta. Kiitos. Tulipas hyvä mieli.

KS

Huivi valmis

Tästä langasta aloitin ensin Novitan mallia ruutuvirkkauksella, mutta se tuntui tylsältä ja purin sen. Tätä mallia oli paljon hauskempi tehdä.

Olen virkannut huivia muiden töiden ohessa, tai tehnyt muita töitä tämän ohessa, kuinka vain haluatte. Eilen se vihdoin valmistui, oli yön yli pingotuksessa ja nyt kuvattu.
Tein sen yhdelle ihmiselle, jota tapaan usein. Toivon, että hän ottaa sen vastaan eikä kursaile tyyliin ´enhän minä mitenkään voi, kuinka sinä nyt jne.´  kyllä te tiedätte mitä ihmiset sanoo kun ne yllätetään.
Virkamiehen lahjonnastakaan tässä ei ole kyse. Halusin tehdä tällaisen ja tämä henkilö nyt vain tuntui juuri oikealta kohteelta.

Koko kuvassa näkyvät langat ovat virkatut nauhat, joilla huivin voi solmia kiinni. Ne on noin rinnankorkeudella ja  "kiinnitetty" samoin kuin hapsut, eli ne voi ottaa pois tai siirtää.
Huivin reunan kun kääntää ikäänkuin kaulukseksi, se istuu hyvin ja on aikas kivan näköinen ja oloinen.

Lanka: Marks & Kattens Natura, 280 g
Koukku: 4.5
Ohje: Kauneimmat käsityöt nro 6/2005, malli 18.
Koko: 150 x 75
Ohjeessa ei sanottu, mutta virkkasin huivin ympäri yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Reunasta tuli siistimpi ja tanakampi.

KS

Tuontihedelmien säilyvyys

Enää en viitsi tätä säilyttää. Tutkimus päättyy tähän raporttiin:

Tämä klementiini on ostettu 10. kesäkuuta 2005.

Pari ensimmäistä päiväänsä se vietti kanssasi helteisellä Uunisaaren
kalliolla. Sen jälkeen se oli mukana pyöräretkellä. Sittemmin se on
viihtynyt jääkaapin vihanneslaatikossa päässen aina silloin tällöin
ulkoilemaan keittiön pöydälle silmin ja haistelemalla tutkittavaksi.
Hyväksi todettuna se on taas saanut nauttia viileydestä
ostospussissaan. Niin, olihan sillä kaveri, jonka jo pari kuukautta
sitten avasin, maistoin ja haistoin. Hyvä se oli.

Nyt oli tämän vuoro päätyä tarkemmin tutkittavaksi.

Ulkönäkö: erinomainen
Kuoren tuntu: Hyvä, kiinteä, käsi tuoksuu vieläkin sitrushedelmälle
Avattuna: kiinteä, aivan kunnollinen
Lohkottuna: lohkot irtoavat kuten pitääkin, lohkon pinta ehkä hieman kuiva
Lohko puolitettuna: hyväkuntoinen, mehuakin löytyy
Maku: maistuu aivan klementiinille ja on mehukas, kuivempiakin vasta ostettuja olen syönyt.

Että sellainen tapaus! Taidan tyytyä vain kotimaisiin omenoihin ja purkitettuun appelsiinimehuun.

KS

Raitaa

Pukinkonttiin laitettavaksi on valmistunut lapaset.

Lanka: 7-Veljestä Neriraita
Puikot: 4.0
Malli: Trad.
Silmukat loin neuloen-tyylillä, tuli hyvä joustava reuna. Pari kerrosta helmineuletta tein koristeeksi.

KS

Kiviä

Eilen kerroin, että Kädentaito-messujen paras kotiintuominen oli Retkeilijän kiviopas ja että kivet ovat kiinnostavia.
Muutamia otoksia Kaunissaaren kivistä.

Tässä kivessä on tuollaisia hauskoja mustia länttejä keltaisessa juovassa.

Kummallinen rosoinen kivi, jota kutsun kuukiveksi. Sen pinnassa on koloja kuin kuussa kraatereita.

Lähikuva em. kiven pinnasta.

Hauska korkokuva.

Rannan pikkukiviä.

Kuvagalleriassa muutama kuva lisää kivistä ja kallioista.

KS

Messutuliaiset

Kun perjantaiksi sovittu meno peruuntui, päätin lähteä Tampereelle Kädentaito-messuille. Alueuutisissa oli ollut ilmoitus Hyvinkään Liikenteen järjestämästä päiväretkestä messuille. En ollut voinut ilmoittautua etukäteen mutta menin aamulla Kiasman pysäkille norkoilemaan ja pääsin mukaan.


Hinta oli edullinen; 33.00 €. Yksin matkustaen hinnaksi olisi tullut
48.40 + Tampereen paikallisbussimaksut. VR:n hintoja en saanut edes
tarkistettua, koska nettipalveluun ei päässyt yöllä eikä aamulla!


Aikaa oli 5,5 tuntia ja se kului nopsaan. Nähtävää oli paljon ja joka
makuun ja tarpeeseen. Olisi vain aikaa ja taitoa tehdä kaikkea kivaa.

Ostokset:
Sitä ja tätä olisi tehnyt mieli ostaa, mutta matti kukkarossa ei ollut suopea mielihaluille.
Paras saaliini oli Kivimessuilta ilmainen:
Retkeilijän kiviopas. Kivet ovat kiinnostavia ja Kaunissaaressahan
niitä riittää. Olisin ostanut kivikirjankin mutta niitä ei ollut
myynnissä.

Oppiakseni jotain uuttakin ostin neulahuovutuspakkauksen; villaa ja neulan.
Pläkkyrimestari Pentti Tuomiselta kalapiparimuotin.
Teleskooppi makkkaratikun, joka "toimii" myös haarukkana ja jäänaskalina, pullonkorkinkin sillä saa auki.
Addin pyöröpuikon nro 5.0  Priiman osastolta ihan vain siksi, että jotain neulomisaiheistakin halusin ostaa.

Huovutusta kokeilin tietysti heti. Sehän on ihan mukavaa, helppoa ja inspiraatioita herättävä.
Tässä kirjanmerkki harjoitelmia, yön aikana kehistyssuunnitelmat ovat edenneet ja sormet syyhyävät toteuttamaan niitä tänään.

Messut olivat ihan OK, mutta eivät ehkä kuitenkaan niin erinomaiset
kuin mitä netti/blogi hehkutukset aiheesta olivat antaneet ymmärtää.
Esimerkiksi messutarjoukset olivat harvassa eikä mitään superedullista
sattunut kohdalle.

KS

Formica rufa

Kekomuurahaisia on Kaunissaaressa  p a l j o n.  Niillä on siellä eräällä niityllä oikein kaupunki, kymmeniä pesiä vieri vieressä.

Myös
kekomuurahaisia voidaan käyttää ympäristön tilan mittareina kuten
partanaavaa, josta kerroin aiemmin. Jouni Sorvali on tehnyt aiheesta väitöskirjan.


Suuret muurahaispesät löytää hyvin seuraamalla niiden valtateitä. Sadat
ja varmasti tuhannet muurahaiset vilistävät tietä edestakaisin. Kun
tarkkaan hiljaisuudessa kuuntelee, voi kuulla rapinan ja suhinan mikä
niiden liikkumisesta syntyy. Matkanvarrella ne myös ahkerasti
viestittävät keskeään tuntosarvillaan.

Nyt pesä on jo lähellä, tieltä menee onkaloita maan alle. Muurahaisten
teiltä on sammal ym. kasvillisuus monin paikoin kulunut täysin pois.

Kas tässä, se on noin 1.5 m korkea, saattaa olla hiukan enemmänkin.
Onneksi oli pitkävartiset kumisaappaat jalassa, joista sai hyvin
kopisteltua uteliaat ja varmasti vihaisetkin murkut pois . Aika pian
olisin ollut niiden peitossa.

Tässä vielä toinenkin pesä. Siinä on mittatikkuna kävelysauvani päässä tupakkiaski. Tämä pesä on suurempi kuin edellinen.

Lisää muurahaiskuvia on kuvagalleriassa.

KS