torstai 8. joulukuuta 2005

Tuomaan markkinat



Taas saa tavaraa: Tuomaan markkinat tulivat Espalle.
Paljon samoja myyjiä kuin muissakin syksyn tapahtumissa. Hintataso on ehkä pikkusen korkeampi kuin aiemmin. Mitään en ostanut, poronlihakauppiastani ei vielä ollut paikalla. Kääk, jos hän ei tulekkaan.









J.L. Runeberg tarkkailee markkinahumua.


Markkina-alue on hieman pienempi tänä vuonna koska Espalla on tulvaviemärin rakennnustyöt. Helsingin Uutiset lehti kertoo :"Tulvaviemäri kulkee 1600- ja 1700-lukujen korttelien ja kaupunkiin johtaneen tien kohdalla. Kaivutöissä on löytynyt puiston 1800-luvun alun rakentamiseen liittyviä täytekerroksia. Talteen on saatu 1700-luvun lopun keramiikka- ja lasiesineiden paloja."
Näin sitä historiaa löytyy maan alta.

Vielä on tulossa yksi rahareikä: Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäiset 14.-23.12.

KS


Kaikki menee pieleen



Nyt mua ottaa aivoon, tai itse asiassa masentaa.


Mä katsoin tota valmiiden jouluneuleiden kasaa ja totesin, että en
mistään työstä ole varma, että se on sopiva saajalleen. Ja sitten
monissa on jotain muutakin vikaa; huppumyssy on liian lötkö ja
muutenkin vaikuttaa epäsopivalta, puseron olkanappiviritys on susi jne.
OK, sukat ja lapaset onnistuu siististi, mutta onko nekään sopivat.

Onko tämä minilapanen liian pieni vauvalle, 6kk ?





Nämä vaatteet olis nukelle, jonka virkkasin keväällä. Nyt en tiedä,
sopiiko nämä sille. On se aika tylsää jos likka saa vaatteet nukelleen
ja sitten ne ei käy. Voi vihne sentään.





Ja nämä enkelit on ihan mänttejä, lapsellisia väkerryksiä, kehtaa
kellekkään antaa. Ja ne muutkin huopajutut on sellasia sun tälläsiä.
Tontutkaan mitään tontunmallisia ole.





Enää en tee kellekkään mitään. Omat jos on epäonnistuneita niin
haitanneeko tuo? Se mun baskerivirityskin, kaks kertaa tein eikä
onnistunut. No nyt mulla on ohje. Kerkeis vaan tekemään.
Intoa olis kaikkea tehdä mutta taidot puuttuu, ja kärsivällisyys.
Muutenkin kaikki mitä mä yritän menee mönkään.
Ja tämä mun kone ei halua kirjoittaa n-kirjainta. Koko ajan saa vahtia, että se tulee mukaan.

KS

tiistai 6. joulukuuta 2005

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ




Kenttäpostia

Tämä kirjepino kertoo oman osansa maamme itsenäisyydestä.





Nämä
ovat isäni rintamalta kotiin lähettämät kirjeet ja kortit. Usealta
vuodelta, monesta tuntemattomasta paikasta "täältä jostakin".

Kenttäpostikuori vuodelta 1939 mainostaa stadionin kuvan kera: OLYMPIA, Helsinki - Helsingfors 1940.

Samaisen vuoden -39 joulukortti perinteisellä seimikuvalla toivottaa:  Rauhallista Joulua.

Rakkain Railini. Hyvää joulua Sinulle ja paljon lahjoja. Minun lahjani
tulevat vasta ensi vuonna mutta jaksathan pikkuinen odottaa niin kauan.
Kuulemiin, Rufus.


Haloo, minä täällä! Sota ja pula 1939-1949.

KS



maanantai 5. joulukuuta 2005

Tulilaislehti Espanjasta




Sisko ja sen mies olivat tyytyväisiä uuteen sisustukseensa. Tuliaiseksi sain käsityölehden.

Lehdessä on jokaiselle jotakin; kirjailua, neuleita, virkkausta,
tilkkutöitä, koruja helmistä, kangasväri piirtelyä. Loppuosassa ovat
selkeät ohjeet sekä pistot, silmukat ja muut kommervenkit näytetty
piirroksin. Eipä tarvitse käsikirjaa heti etsiä jos ei muista kuinka
solmupisto tehdään. Kolme suurta liitelakanaa, joissa ovat
pistelykuviot väreineen ja virkkausmallit. Alan mainokset on keskitetty
muutamalle sivulle.
Lehden hinta on vain 3.50 €. Mikä täällä meillä
lehdissä maksaa niin himpskutisti, paperikin on omasta maasta. Okei,
painokset ovat varmasti pienempiä kuin suuressa maailmassa, mutta
kuitenkin ihmetyttää.
















KS

sunnuntai 4. joulukuuta 2005

Auringonlasku




Joulunpunaisen rinnalle tässä kesäisen punainen auringonlasku.
Kuvattu Kaunissaaren Kalakalliolta 21.8.2005.
(klik: saat suuremman kuvan)


20:26


20:31


20:51


20:54


20:55


20:57


20:59


29:59:30


21:00


21:30

KS

lauantai 3. joulukuuta 2005

Taas messuilla




Kun
kerran on sanonta "kyläluuta" niin minä olen sitten varmaankin
"messuluuta" kun taas olin messuilla. Samaisilla Naisten joulumessuilla
kuin eilenkin mutta tänään olin ex-duunikaveri Tuulan kanssa.

Meillä oli oikein hauska päivä, messuilla meni monta tuntia ja päivän
päätteeksi kävimme Stockan Kitchenissä nauttimassa herkulliset
salaattiannokset.

Ostin suomenlampaan villalankaa, toinen on
värjätty koiranputkella ja toinen kanervalla. Tätä ostosta olin yön yli
nukkuen pohjustanut ja perustellut sekä neulekohteenkin suunnitellut.


Sipulipussin ostin todettuani, etten millään enää ehdi sellaista itse
jouluksi tehdä. Se on vanhuksen tekemä ja niinpä raha menee varmasti
tarpeeseen.

Masennusryhmäni toimeksiannosta ostin vetäjillemme joulukoristeet: kaurakimppu jossa käpytonttu.


Wanhassa Kauppahallissa olevasta Kultasuklaan myymälästä ostin valkosuklaasta tehdyt rinnat lahjaksi ex-kesäkollille (vaikkakin on jo "ex", tätä jippoa en voi vastustaa).




Ostettujen tavaroiden alla kuvassa on joululiina sydänkuvioilla, sain sen Tuulalta etukäteen synttäri&joululahjaksi. Kiitos!


KS



perjantai 2. joulukuuta 2005

Naisten joulumessut




Taas vierähti neljä tuntia messuilla, Wanhassa Satamassa avattiin tänään Naisten joulumessut. Olin siellä "Rullan" kanssa.


Tavaraa on  p a l j o n. Aikaa ja materiaalia on niiden tekemiseen
mennyt valtavat määrät. Jääköhän niistä tekopalkaa edes sen vertaa,
että saa "voita leivän päälle"? Täälläkin oli samoja myyjiä, joita
tapasin Tampereella ja viime viikolla Elmassa. Materiaalit, matkat,
majoituskulut ja paikan vuokra; saa siinä tontun muoreineen myydä.


Tarjolla on paljon joulukoristeita, kaikenlaista lahjatavaraa - halpaa
ja kallista. Ideoita on nyt taas pää täynnä. Rullan kukkaro tyhjeni
muutamaan lahjaan ja lankavyyhtiin. Minä pidin kurin itselläni ja ostin
vain herkkuja:




Voita kääretortussa ja kermaa karkeissa. Nam.

KS

keskiviikko 30. marraskuuta 2005

Taidot ja hermot loppuivat





Baskerin
neulominen onkin visainen tehtävä. Nyt on myönnettävä, että mun taidot
ja hermot eivät riitä tähän projektiin. Tai ainakin saa nyt jäädä
sivuun kun ei noita hattukelejäkään täällä Helsingissä ole näkyvissä.
Vettä sataa ja pilkkopimeätä on ollut koko päivän. Ukkonenkin jyristeli
jossain!

Tässä lanka, jonka sain Annelta, ja mallitilkku tekeillä. Väri on just mun värinen, mulla on samanvärinen kassi ja takki sekä käsineet.

Oli kengätkin mutta niiden liimaus petti kahden käyttökerran jälkeen.
Myymälä vaihtoi ne uusiin mutta niiden kanssa kävi sama juttu. Ne oli
kuitenkin kotimaiset kengät ja se oli ostopäätökseen suuresti
vaikuttanut tekijä. Kolmansia en enää suostunut ottamaan, ja koska
silloin talvi oli jo ovella, päädyin talvikenkiin maksamalla hieman
lisää.


Ardialfi Softy



Kas tässä ensimmäinen versio! Taisi mennä laskelmat hieman pieleen.





Tein tämän tasona kutosen bambuilla. Lanka kulki puikoilla kuin unelma
ja valmista tuli nopeasti. Yritin sitä sovitella ja koska reuna
vaikutti hyvältä niin jatkoin vain. Eihän tuo lopulta ole baskerin
mallia nähnytkään vaikka mukamas sellaista tein.

Purkuun ja tässä sitten versio 2:






Edellinen oli liian iso, tämä on liian pieni.  Reunus on kyllä
sopiva, mutta lakiosa on tiukka kuin pipo. Baskerista ei taaskaan
tietoakaan. Tuohon alareunaan oli tarkoitus tulla vielä joustinneule,
mutta  nyt tämä menee purkuun.
Puikkoina
oli 6:sen muoviset sukkapuikot ja niillä oli todella nahkeata neuloa.
Bambupyörö nro 6 on toisessa työssä enkä viitsinyt sitä vapauttaa.
Laiskuudesta sakotettiin rasittuneella ranteella.

Jään odottamaan uutta inspiraatiota, viileämpiä kelejä ja keskityn pukinkonttineuleisiin ja virkkuisiin.

Ilomielin otan vastaan ihan oikean baskeriohjeen tällaiselle paksummalle langalle. Valmistajan puikkosuositus on 8 mutta tein 6:illa ettei tulis niin hötöä lätsää.

KS

tiistai 29. marraskuuta 2005

Kuvia kaupungilta




Jokin aika sitten oli meemin tapainen "kävelymatkan päässä". Tässä
on yksi kohde minne on ihan, ihan pikkuinen matka mäkeä alas
kodistani:  Menitan kulma.

Myös FiinaNeuleeseen on kävelymatka,  tässä .

Kotitaloni toisen kadun puoli sekä se tv:stä tutun "Kotikadun" puoli.

KS


sunnuntai 27. marraskuuta 2005

Vaihteeksi ompelua




Systeri on ollut syksyn etelässä ja lähtiessä tilasi vierasvuodesohvaan uuden päällisen, verhot ja autonallelle uuden vaatteet.

Näin digikuva-sähköpostiaikana otin kangaskaupassa kuvia  tikkikankaiden värivaihtoehdoista ja meilasin ne systerille. Väri tuli valittua soffaan ja siihen sopiva verhokangas piti minun sitten itse fundeerata. Kaupassa valinta vaikutti hyvältä, mutta ripustuksen jälkeen en enää ole lainkaan vakuuttunut.




Verhot olin ommellut jo viikolla, mutta soffanpäällinen vaati kohteen läsnäoloa ja niinpä lauantaina Ville autollaan roudasi minut, kankaat ja ompelukoneeni kauas Espooseen. Kyllä systerilläkin kone on, mutta omalla tutulla koneella työ käy joutuisammin.

Vanhasta päällisestä ei oikein kunnolla mallia saanut. Uusi kangas vain soffan päälle ja muutaman mietintätuokion jälkeen suunnitelma valmistui ja eikun ompelemaan. Pari välisovitusta, suunnitelman muutosta ja päällinen valmistui. Olen tulokseen oikein tyytyväinen. Ensi kerralla voisi tehdä jotain toisinkin mutta tämä on hyvä näin.




Sohvan väri on hyvä mutta verhojen kanssa huoneesta tuli liian punainen (väri on oikeasti ruskeampi, tumma tiilenpunainen). Saa nähdä mitä asukit ovat mieltä kun kotiutuvat. Onneksi verhokangasta saa edullisesti, niin nuo voi pikaisesti vaihtaa.

Ompelun jälkeen ihan pikkasen siivosinkin. Imurin uumeniin joutuivat valtaisat villakoirat, jotka olivat valloittaneet asunnon. Niillä on ollut siellä rauhallista majailla nurkissa ja sängyn alla.

Nallen vanhat vaatteet olivat niin haperoituneet, että lähtivät palasina pois päältä. Kuvitelkaa: lankaa minulla on kilokaupalla mutta sopivia tilkkuja ei varastosta löytynyt!
Nalle sai vaatteensa hyvästä villakankaasta. Kangas on tosi vanhaa, jo äidin hankkimaa eikä sille ole tähän mennessä käyttöä löytynyt niin kyllä sitä tähän saattoi "uhrata". Vielä jäikin riittävästi vaikka hameeseen jos innostuisin tässä kaiken keskellä vielä ompelemaankin. Huh.

Nallen vaatteet tuli kyllä vain kursittua kokoon. Sen muoto on niin pullea ja hankala, että Baby Born kaavatkin ovat liian pieniä ja väärän mallisia. Koskapa kangas oli sinistä, tikkasin käänteet keltaisella ja takin kiinnitys on keltaisella rusetilla. Näin asu sai sopivasti nallen isännän mukaan "ruotsin värit".

Jo toinen nallekuva blogissa parin päivän sisällä, älkää hermostuko, ei näitä enää tule:)




Tuli myös kokeiltua autolla ajoa pitkästä aikaa. Toin tavarani lauantai-iltana kotiin systerin autolla. Minun tuurilla jouduin eilisen lumisateen jäljiltä lumitöihin ennenkuin pääsin matkaan. Pitkään seisottuaan auto kuitenkin lähti hienosti käyntiin ja nyt lähdenkin viemään sen takaisin. Täällä kaupungissa kun kaikki kadunvarsipaikat ovat arkena maksullisia niin ei sitä kannnata täällä enää huomiseen pitää.

KS

Joulun odotusta




Hyvää alkanutta advettiaikaa kaikille lukijoilleni!




Minulla adventti alkoi oikein mukavasti, etten sanoisi riemullisesti.

Olin jo syyskuussa merkinnyt varauskirjaan palveluvuoron tälle pyhälle.
Prosessiossa sain kantaa ristiä, luin päivän epistolan ja jaoin
ehtoollista.
Kirkossa oli poikkeuksellisen paljon
seurakuntalaisia. Nekin, jotka eivät yleensä käy kirkossa, tulevat 1.
adventtipyhänä laulamaan Hoosiannan ja osallistuvat myös ehtoolliseen.

Mikael Agricolan kirkossa  otettiin käyttöön restauroidut urut. Kansallis-Kuoro ja Jorma Falck juhlistivat messua lauluillaan.





Messun jälkeen oli tietysti kirkkokahvit kuoron laulaessa vielä
muutaman joulunajan laulun. Täälläkin tuli autettua kahvinkaadossa ja
kuppien korjaamisessa.
Päivä oli oikein antoisa.






KS

lauantai 26. marraskuuta 2005

Olen sanaton



Katsokaa, katsokaa mitä olen saanut!






Tämä on "latinankielinen" nimeni, jonka Ville on antanut minulle.

1980-luvulla Kaunissaaressa ajankuluksemme keksimme latinaksi nimiä ja
sanoja ihmisille ja tavaroille mitä siinä näkyvissä oli, siis
eräänlainen leikki tai peli. Muita sanoja ei ole jäänyt mieleen kuin
tämä maailman paras nimi ja aina silloin tällöin se on ollut
käytössäkin. Ja nyt sain Villeltä nallen, jonka puserossa lukee
kultakirjaimin: Mamimus Cultimus.




Eikä tämä tähän loppunut. Vielä keittotaitoni saivat näin hienot kehut:





 Kiitos Ville.


Ei minulla mitään merkkipäivää tms. ollut, ovat  yllätyskiitos siivousavusta.

KS

perjantai 25. marraskuuta 2005

ELMA-messut




Messuluettelon otsikko on: Nyt joka sorkka messuille.


Suosittelen. Viivyin siellä reilut neljä tuntia eikä aika tullut
ollenkaan pitkäksi. Minullahan aikaa tietysti kuluu kun juttelen
myyjien kanssa ja tutkin tavaroita. Näillä messuilla menee aikaa myös
maistelemiseen. Hyviä tuotteita vaikka kuinka paljon.

Ja ne
eläimet.  Ihania possuja, kilejä, lehmiä, biisoneita ja niitä
paljon parjattuja häkkieläimiä; minkki, hilleri, kettu ja supi. Hyvin
nuo häkeissään viihtyivät. Minkit olivat oikein leikkituulella. Ja
häkkiin minkit kuuluvatkin täällä meidän maassa. Luonnossa ne saavat
paljon pahaa aikaan.

Mahdolliset ostokset kirjoitin
ensimmäisellä kierroksella ostoslistaan ja tein sitten toisen
kierroksen ostellen sen mitä loppultakin halusin. Silkat heräteostokset
jäivät näin tekemättä. No, enhän näitäkään ostettuja välttämättä
tarvitse mutta.....

Langat ovat tässä:




Vaikuttaa siis siltä, että täälläkin huovutetaan jotain joskus! Määkylän Puodista Pirtin Kehräämön suomenlampaan villaa. Vuorelman Pilvi maksoi vain 1.50 € (lopetustuote), siitä tulee nukenvaatetta pukinkonttiin.

Muut  ostokset:




Kuusenkerkkäsiirappi saattaa maustaa joulun porofileen mukavasti metsäiseksi.

Vadelmalimonadilla herkuttelen kunhan se on hieman viilentynyt .
Marmeladi maistuu aina. Saaristolaislimpusta pakastan puolikkaan
Englantiin vietäväksi, oman puolikkaan mutustelen hyvien juustojen
Vilhon ja Hilman kanssa.

Ja  sitten tuossa on koukku.
Ei, se ei ole Kapteeni Koukun käsi vaan ensi kesää varten hankittu
harrastusväline: puun koverrin! Juu, pyöritelkää vaan päitänne ja
ihmetelkää mitä se taas on keksinyt.

Tampereen messuilla tuon standin lähelle
ei päässyt ollenkaan ja olin pettynyt. Nyt siinä oli hyvää tilaa ja
myyjällä aikaa keskustella ja hän ymmärsi hyvin, että en halunnut ostaa
mitään kallista vaihtoehtoa vaan tällaisen millä pääsen alkuun. Viime
kesänä veistellessä tuntui, että puukko ei riittänyt toteuttamaan
ideoitani. Myyjä varoitteli kyllä, että tähänkin jää koukkuun ja
välinevalikoima tuppaa laajenemaan huomattavasti.

Mihin mä
oikein joudun kaikkien ideoitteni ja uusien taitojeni kanssa? Miksi
nämä mukavat asiat löytyvät vasta nyt eikä monta vuotta sitten? Olisi
voinut oikeasti ruveta opiskelemaan kaikenlaista ja hyödyntää opittua
vaikka puoliammatikseen tms. No, kaikkea ei elämältä saa ja hyvä näin,
voinhan kiikkustuolissa muistella näitäkin harrastusseikkailuja.


Messulipusta sai 2 € alennusta Novitan-klubikortilla. Lipunmyyjä halusi
oikein nähdä kortin kun olin ensimmäinen joka tälllaisen harvinaisuuden
esitti.  Messuluettelo on ilmainen, Tampereella se maksoi euron.

KS

torstai 24. marraskuuta 2005

Neulahuovutusta




Messuraportissa kerroin hankkineeni huovutusvälineet, ja taisi kokeilusta jo olla kuvakin jossain.
Tähän jää kyllä koukkuun, tai siis neulaan! Kaikkia kivoja ideoita pyörii pään täydeltä.


Lumiukko syntyi epäonnistuneesta enkelisitä, tonttu on kuusenkoriste,
kalan mallisia teen kirjanmerkeiksi, ja nuo sydämet ja possu ovat
pakettikortteja joululahjoihin. Ja nehän voi sitten uusiokäyttää
kuusenkoristeina.

Heijastimestakin on prototyyppi tehty, mutta sitä täytyy vielä viritellä.




Päivän piristys:

Posteljooni soitti tänään ovikelloa, yhdesti. Sain paketin Belgiasta!
Ihanaa lankaa, siitä tulee baskeri mulle. Muisti kirja ja namia. Kaikki
just tarpeeseen, ajatustenlukija Annelta. Kiitos. Tulipas hyvä mieli.

KS

keskiviikko 23. marraskuuta 2005

Huivi valmis




Tästä langasta aloitin ensin Novitan mallia ruutuvirkkauksella, mutta se tuntui tylsältä ja purin sen. Tätä mallia oli paljon hauskempi tehdä.



Olen virkannut huivia muiden töiden ohessa, tai tehnyt muita töitä tämän ohessa, kuinka vain haluatte. Eilen se vihdoin valmistui, oli yön yli pingotuksessa ja nyt kuvattu.
Tein sen yhdelle ihmiselle, jota tapaan usein. Toivon, että hän ottaa sen vastaan eikä kursaile tyyliin ´enhän minä mitenkään voi, kuinka sinä nyt jne.´  kyllä te tiedätte mitä ihmiset sanoo kun ne yllätetään.
Virkamiehen lahjonnastakaan tässä ei ole kyse. Halusin tehdä tällaisen ja tämä henkilö nyt vain tuntui juuri oikealta kohteelta.





Koko kuvassa näkyvät langat ovat virkatut nauhat, joilla huivin voi solmia kiinni. Ne on noin rinnankorkeudella ja  "kiinnitetty" samoin kuin hapsut, eli ne voi ottaa pois tai siirtää.
Huivin reunan kun kääntää ikäänkuin kaulukseksi, se istuu hyvin ja on aikas kivan näköinen ja oloinen.





Lanka: Marks & Kattens Natura, 280 g
Koukku: 4.5
Ohje: Kauneimmat käsityöt nro 6/2005, malli 18.
Koko: 150 x 75
Ohjeessa ei sanottu, mutta virkkasin huivin ympäri yhden kerroksen kiinteitä silmukoita. Reunasta tuli siistimpi ja tanakampi.




KS