Tossukat

 

 

Lanka: 150 gr, kesällä Tiinalta saatu vyötteetön lanka, jonka oletan olevan Turmaliinia.

Puikot: 7.0 bambusukkikset

Malli: perussukka, 32 silmukkaa

Huovutus: 60 astetta kirjopesu muun pyykin seassa

 

Ennen, kenkä on nro 46

 

Jälkeen

Eiköhän näillä pysy varpaat lämpöisinä ensi kesänä huvilalla;)

 

KS

Taas sain lahjan!

Ihana, ihana kirja! KIITOS Outi-M!

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessani vähän vihjasin, että jos joku vielä haluaa minua lahjoa jotenkin, niin tämä kirja olisi mukava saada. Eipä kestänyt kuin hetken kun jo pikkulintu lauloi, että kirja on tilattu. Heti menin poistamaan vinkkini, ettei vaan tule montaa kirjaa. Ihan kuin odottaisin useiden henkilöiden lähettävän minulle postia;) heh. No mutta kun niitä lankoja on tullut melkein ovista ja ikkunoista . . . Ei  Outi-M minua aina ihan "noin vaan" muista lahjoilla (lankaahan sain häneltä vasta vähän aikaa sitten), tämä on yhdistetty eläkkeellejäämis- ja joululahja. Kiva joululahja kun sain avata jo nyt.

Oi oi, sormet syyhyää heti uuden pitsiliinan kimppuun. Vaan minkähän neuloisi?

Kirjan etulehdellä kerrotaan, että kirjan tekijä Sonja Esbensen kuoli pian tämän kirjan valmistumisen jälkeen, R.I.P.

Siinä on myös e-mail osoite jos on jotain kysyttävää ohjeista. Laitankin nyt siihen osoitteeseen kyselyn siitä virheestä, joka todennäköisesti on toisen kirjan ohjeessa Karen. Kustantajan osoitteeseehan laitoin kyselyn mutta sieltä ei ole kuulunut mitään. Ja samalla kysyn, onko olemassa Knitted Lace II -kirja, tämä kirja on merkitty olevan III.

KS

Maailma muuttuu mutta The Beatles on ja pysyy

Eilen menin kaupunkiin varta vasten ostamaan tämän, josta olen pitkään haaveillut.

Ei varmaan tarvitse kertoakaan mutta kerron kuitenkin: Tämä On Ihana!

Laitan tähän vähän huopaa pehmikkeeksi ja sitten sinne tulee mun tärkeät neuletilpehöörit. Se on sitten tuossa neulontapöydällä aina esillä ja käsillä.

Minulla on nytkin oikein kaunis peltirasia neuletarvikkeille mutta se saa nyt väistyä johonkin muuhun tarkoitukseen. Rasioita on muutenkin vähän siellä ja täällä, ne on vähän sellainen "heikkous" mihinkä silloin tällöin sorrun. Esim. Hakaniemen hallin 2. kerroksessa on ihana puoti,  Yhtä juhlaa, jossa on paljon kauniita rasioita. Beatles rasian ostin Kellopelistä.

Siitä tulikin aasinsilta joululahjavinkkiini: Osta neulojaystävälle tällainen kiva, hänen näköinen rasia. Lisäksi muutama kiva magneetti ja askartele söpö viivain. Näistä muodostuu kätevä neuleohjeen pidin. Eihän tietenkään kokonaista lehteä tämmönen pitele, mutta paperikopiolle on oikein mainio. Rasian kannen pidän auki laittamalla taakse esim. virkkuukoukun pöngäksi. Jos lahjabudjetti antaa myöten, niin rasiaanhan voi vielä kerätä jotain pientä tarviketta tai sen maailman ihanimman lankakerän, tai lahjakortin lankakauppaan.

Ennestäänhän minulla on silmälasikotelo ja tupakkarasia. Ne on ostettu Day´stä. (Nyt siellä ei näitä ole enää.)

KS

Laama-silkkiä ja silkki-puuvillaa

Tänään oli taas LankamaailmaNordiassa neuletapaaminen ja neulojia oli hurjan paljon. Pitkästä aikaa oli kiva nähdä myös Snani, Vilijaana ja Hepsi. Paikalla oli kuvaaja Hesarin Nyt-liitteestä. Joskus tulee lehteen neulojista ryhmäkuva, lehdessä on jokin tällainen sarja ryhmäkuvista menossa.

Ostin lankaa! Mielestäni en ole aikoihin ostanut lankaa ihan itselle omaan neuleeseen, vai onko neulojan muisti lyhyt?

Schoppel Wolle´n My silk, jossa on 34 % silkkiä 33 % puuvillaa ja 33 % polyacrylia. Tästä neulon puseron, malli on mielessä mutta aloitan mallitilkulla ja katson kuinka ohjeen kanssa käy, vai sävellänkö. Väri on kaunis, lämmin oranssi (yllätys?)

Jossain vaiheessa sitten selvisi tämän salaperäisen lankapaketin lähettäjä. Sehän tuli suoraan Ilulta mutta toimeksiantajana oli Susi. Vielä kerran Kiitos!

Halusin tehdä tästä langasta jotain kaunista ja suomalaista. Olen Outi-M:ltä saanut kirjan Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä, Mary Olki. Sieltä löysin sopivan mallin, kaulaliina,  ja se on nyt puikoilla.

Mutta ensin lanka piti keriä kauniille kerille

ja hieman mitata lankaa, jotta sain osviittaa mihin se riittää ja millä puikoilla neuloa. WPI Wraps per inch.

Yritin neuloa pyöröpuikolla mutta koska tämä tehdään tasona ja kirjoa neulotaan myös nurjalla puolella niin totesin tarvitsevani suorat puikot. Langanjuoksuja oli vaikea hallita neuleen ollessa pyörön siimalla. Sukkapuikot ovat liian lyhyet ja melkein kaikki pitkät puikkoni olen antanut tarpeettomina pois.

Ostin kirppikseltä tarvitsemani 2.5 pitkät puikot. Mutta äsh, ne olivat aivan liian pitkät ja kolisivat tuolin käsinojiin. Noh, mitä tekee näppärä neuloja? Työkalupakistani löytyi hyvät leikkurit ja niillä Naps! ylimääräinen pituus pois puikoista. 

Marsulta olin kuullut, että puikonpää lähtee helposti pois ja niinhän ne lähtikin ja sain ne laitettua lyhennettyjen puikkojen päihin. Nyt minulla on juuri sopivan mittaiset puikot tähän vaativaan työhön.

Otin tämän työn neuletapaamiseen mukaan kun ajattelin, että sieltä saisin vinkkiä kuinka kirjoneuletta neulotaan nurjalla puolella kätevimmin. Kyllähän se sujui omallakin konstilla mutta niinhän tähänkin löytyi nyt kikka.

Katja näytti kuinka hän neuloo sillä oudolla tavalla, jossa lankaa heitellään ja vispataan ja vaikka mitä. Vaan sillä tavallahan tämä nurjalla neulominen onkin kätevää. Lanka pidetään työn etupuolella koko ajan ja siitä vaan koukkastaan lanka silmukaksi. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse sitä "heittoa" tässä tehdä. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan. No niin, eihän tuosta selityksestä mitään selvää saa mutta tulihan selitettyä.

Ai niin, kun olin ne pitkät puikot ostanut kirppikseltä, niin muutaman päivän kuluttua löysinkin kotoa samanlaiset puikot. Ne olivat jääneet sinne kuuluisaan "jemma paikkaan", joskus kun ompelin puikkopusseja niin nämä ovat olleet siinä "mittamalleina".

KS

Pienen tytön sukat

 

Peppi on menossa pohjoiseen eikä hänellä ollut villasukkia. Stadin-täti laittoi puikot viuhumaan ja toivoo, että nämä ovat sopivat, näin ensi alkuun.

 

 

Langat: vaaleat Filona sukkalankaa 21 g, tummat Regia Kaffe-lankaa 32 g

Puikot: 2.5 ja 3.0

Koko: 20

 

KS

Neuleliinoja, taas

Jahas, täytyy kaiketi nämä Susille menevät liinatkin nyt esitellä ettei hän luule, että ne on vallan saareen unohtuneet;)

Nämä on siis neulottu jo kesällä saaressa. Susie sai itse valita mallit ja värit.

Lanka: Nika-virkkauslanka

Puikot: yksi valkoinen 2.5, toinen valk. ja punainen 2.0 pyöröpuikolla, alussa tietysti sormikaspuikot

Mallit: Knitted Lace -kirjasta: punainen Lerke III ja valkoiset Lis

Muuta: kevyt sokeritärkkäys

KS

Muinaisuutta

EDIT: Korjattu tietoa linkityksestä ja lisätty kuva.

Liekö lähistöltä löytynyt mammutin luu kirvoittanut mielikuvitukseni liikeelle kun kaikenlaisia muinaisia eläimiä tapasin saaressa;)

Vuosaaren satamatöiden yhteydessä löytyneen mammutin luu esiteltiin Satamauutisissa, satamahankkeen tiedotuslehti 2/2006. Valitettavasti en voi siihen linkittää koska ( joku "fiksu" on linkittänyt sataman juttuja jonnekin aivan muualle. Kaikkea ne keksivät tehdä.) satama on luopunut tuosta Domainista, ja se on nyt muussa käytössä.

Tässä skannattuna osa juttua, mutta näistä linkeistä asia selviää paremmin:  Helsinki.fi ja Luonnontietellinen museo





Tässä mammuttiystäväni, äiti ja poikanen siinä taempana.

Ja tämä on "mikälie pitkäkaulainen", ei aivan kirahvi mutta kaiketi jotain sen näköisiä on joskus ollut.Tämä taitaa olla päiväunilla kun on pitkäkseen heittäytynyt;)

Muitakin eläimiä näin mutta niitä ei kameranlinssi onnistunut vangitsemaan, edes hyvällä mielikuvituksella kuvista ei löytynyt sitä mitä silmät luonnossa näkivät.

Tämän strutsin on edesmennyt Eero aikoinaan tehnyt aukionsa koristukseksi. Sitä pitäisi aina välillä kunnostaa laittamalla tuoretta vihreätä tuohon vartaloon.

Saaressa, aika lähellä telttaani, on myös Pirunpelto. Tämä kivikko on joskus ollut rannalla, mahdollisesti karikko. Kivikko on aika korkealla ja osittain jyrkkärinteinen.

Kivet ovat sammaleiset ja jäkälääkin niiden seassa kasvaa. Tänne tullessa paikoitellen selvästi tuntee, että maakerroksenkin alla on näitä kivenmurikoita.

Saareen suunnitellaan huoltotietä, joka kulkisi saaren ympäri. Toivottavasti tämä Pirunpelto ei satu tienhankkeen kohdalle.



Jos mieltäsi jäi vaivaamaan missä ne mammutit kuvissani on niin tässä on piirretty niiden hahmojen viivat.





KS

Amelia-myssy

Myssy neulotaan tasona ja taakse ommellaan sauma. Neulosta voi käyttää molemminpuolin.

Lanka: Sanskin värjäämä merinovilla-silkki lanka, 42 grammaa. Lankavyyhdit tässä postauksessa.

Puikot: Bambusukkikset 4.0

Ohje: Amelia Earhart Aviation Cap

Olen neulonut tämän mallin aikaisemminkin, Suomenlampaan villalangasta.

Ja tämmösen päänmyötäisen myssyn kanssa voisi kyllä olla otsatukka.

KS

"Oppia ikä kaikki"

Keskiviikko-iltana Sypressissä oli neuletapaaminen. Kiseleffin-talon 25-vuotissynttäreiden johdosta talon kaupat ovat auki tällä viikolla pidempään joten neuleiltakin oli toteutettavissa.

Sypressin Tuulialle erityiskiitos suussasulavasta  Porkkanakakusta. Nam nam.



Ilta oli oikein antoisa, juttua riitti vähän kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Opin monta asiaa ja termiä.

Opin myös, kuinka kässäpussin saa oikeasti suljettua! Niin, en minäkään kaikkea osaa;)

Olen monta kertaa ihmetellyt miksi tekemäni pussit eivät suostu sulkeutumaan kun nyöristä vetää. Nyt sekin yksinkertainen asia selvisi kun oikein tutkimalla tutkin kanssaneulojan pussia ja sitten hän kertoi tämän suuren ihmeen: nyörin pitää mennä tuplasti siellä nyörikujassa!! Enpä osaa tuota selittää mutta kyllähän te tiedätte miten se nyöri siellä menee.

Miten ihmeessä tällainen tärkeä tieto on mennyt minulta ohi. Olin jo aivan epätoivoinenkin viime viikolla pusseja tehdessäni, ajattelin, että tästä pitää mennä ompelukurssille tai jostain etsiä pussinteko-ohje.

KS

Neuleliina Karen

Alkuun vähän tunnelmavaloa myrskyiseen syyspäivään.

"Vaikeuksien kautta voittoon" on sopiva lausahdus tämän liinan valmistumisen suhteen.

Olikin tosi sotku kun ohjeessa oli virhe. Löysin sitten Pitsisukan blogista vahvistuksen epäilylleni ja niin liina taas eteni. Ja hyvää vauhtia loppuun asti. Pitsisukan manininta toisestakin virheestä, yksi puuttuva langankierto viimeisellä kuviokerroksella, ei minun liinassani olisi kuitenkaan ollut puuttuva silmukka. Nythän sen tietysti neuloin mutta viimeisellä, eli virkkauspäättely-kerroksella, se olikin sitten liikaa se silmukka! Sehän oli kuitenkin helppo hävittää, yhden "kolme silmukkaa-yhteen" tein "neljä silmukkaa yhteen" ja hyvin meni.

Lanka: Red Heart Häkelgarn 100 grammaa loppui ennenaikojaan, viimeiset kaksi riviä on tehty Nika virkkauslangalla, 17 grammaa. Aivan samanoloiset langat. Väri on kaunis punainen, kuvissa on vähän suttuinen väri.

Puikot: alkuun 2.0 bambusormikaspuikot (15 cm), sitten Addin pitsipyöröt 2.0 pituuksilla 60, 80 ja 100 cm.

Malli: kirjasta Knitted Lace: Karen

Koko: halkaisija 68 cm, sopii juuri ja juuri OutiM:n pöydälle

EDIT 8.10.09: Laitoin kirjantekijöille sähköpostia, kustantajan meiliosoitteella, tästä virheestä ohjeessa. Jospa tarkistaisivat asian.

KS

Mistä tätä lankaa oikeen tulee?

Noh, ei ainakaan puhelinyhtiön centtiputkesta. Postilaatikolla käväisin kun odottelen ihan paperipostia mutta siellä oli taas semmoinen pehmeä paketti.

Ihanaa, pehmeätä, ja jälleen ihan oikean väristä lankaa. Tämä krapilla värjätty ja edellisen postauksen sieni-sipuli-coctail sopivat hienosti yhteen väreiltään. Tokihan nämä ovat ihan eri paksuisia mutta eihän ne samaan neuleeseen tulekaan. Tai voihan vihreän laittaa kaksinkertaisena jos niinkseen tulee. Suunnitelmat hautuvat vielä.

KIITOS, Outi-M

KS

Saatuja tavaroita

Olen taas saanut vähän sitä ja tätä, KIITOS: Katju, Päivi ja Ville!



Katjulta sain osani värjäyspadan tuotoksesta:

Annoin ison kasan kankaita LeaP:lle. Osan kankaista/tilkuista olin saanut itsekin, joten nyt ne pääsivät jälleen kiertoon. Alkoi tuo kangaskaappi pursuta niinpä karsin pois kankaat, joille ei ollut varsinaista käyttötarkoitusta ja -suunnitelmaa. Mitään en kankaista pyytänyt mutta sain yllärinä kivan pussukan, jonka Lea oli tehnyt tilkkiskurssilla. Jees, pussukka on kiva ja tällainen pussi- ja kassifriikki löytää käyttöä tällekin.

Jossain vaiheessa kesällä saaressa neuloin pienet sukat. En niin ajatellut minkä kokoiset niistä tuli mutta nyt voin ne mitata Villeltä saamallani Suutarinmitalla:

KS

Pihakoivu

Jaa-a, lauantai-illan tuuli enteilee syysmyrskyä. Muistan kun olimme muinoin merellä purjeveneellä vielä lokakuun 18. päivä! Se on Säteen nimipäivä ja meidän veneen nimi oli Säde. Sinäkin iltana tuuli, ei tosin myrskyä mutta aikamoinen vastatuuli. Emme jatkaneet matkaa Porkkalaan asti vaan rantauduimme puoliväliin Penttalaan. Huh, onneksi kalastajan verkoissa oli heijastavat verkkomerkit muuten olisimme varmaan niihin sotkeutuneet, ne olivat niin lähellä veneväylää.

Nyt on lokakuun 4. päivä ja lehtipuissa on vielä lehdet vihreinä! Huonompina kesinä jo elokuussa alkavat keltaiset lehdet leijua ja syyskuussa puut ovat jo paljaita.



Siis Pihakoivu on otsikko. Teltallani oli kaunis koivu. Se oli ilmeisesti viime syksyn myrskyssä aikonut kaatua mutta päättänyt vielä sinnitellä. Se oli vinossa ja juurakkokin jo jonkinverran ilmassa. Sitä siinä puolen kesää katselin ja mielessäni mittailin mihin se mahtaa kaatua kun on kaatuakseen. Ei se ihan teltan päälle rohjahtaisi vaan 10 senttiä sivuun. Ei siis mitään hätää.

Vähitellen se tuli alemmas ja alemmas. Sen oksista osa nojasi suuren kelottuvaan mäntyyn ja osa pienempään ihan hyväkuntoiseen mäntyyn, "Tupsukorvaan". Joutessani harjoittelin lassonheittoa silloin tällöin: heitin köyden koivunoksan yli ja keinuttelin sitä. Ja kerran sitten sainkin Tupsukorvan vapautettua satimestaan.

Eräänä tuulisena iltapäivänä istuimme teltassa Susien kanssa kutomassa. Susie sitten sanoi, että nyt se kaatuu. Ja niinhän siinä kävi. Ei se ihan kaatumalla kaatunut vaan arvokkaasti laskeutui maan pinnalle makaamaan. Ja juuri sen 10 senttiä teltan kulman ohi kuten olin katsonut. Se ei olisi muualle saanut runkoaan mahtumaan.

Siinä se sitten makoili viikon päivät kunnes henkilökunta tuli sen pätkimään ja vei pölkyt parempaan talteen. Oksissa olikin aika siivoaminen mutta naapurista tuli reipas mies auttamaan ja pianhan se piha olikin siivottu.

Jäljelle jäi suuri juurakko. On ihme, että koivu oli niinkin suureksi kasvanut kun alla on ollut hyvin vähän multaa ja paljon, paljon kiviä.

Loppukesän minulla oli sitten oma pieni pururata.

KS