Monet on ihmettelleet, miten mä sain saaressa ruokaa ja mitä siellä syödään. Tässä nyt sitt vähän valaistusta asiaan.
Kun menin saareen toukokuun puolivälissä, niin otin mukaani säilykkeitä ja kuivamuonaa niin, että pärjäisin kesäkuun puoleen väliin jolloinka kauppavene alkoi kulkemaan. Yllätyslahjana sain vielä ison selviytymispaketin, kaikenlaisia herkkuja
(tässä lahjasta enemmän). Jotain säilykettä oli ollut saaressa talven yli ja olipa siellä piparkakkupakettikin säilynyt hyvin.
Säilyke- ja kuivamuonavarastoni.
Ekalle ja tokallekin viikolle riitti tuore leipä ja leivänpäälliset. Sitten siirryin näkkäriin ja leivänpäälle tonnikalaa ja sardiinia. Tonnikala sellaisessa pienemmän kokoisessa purkissa niin meni kertasyömisellä leivällä. Kerran paistoin sämpylöitä, niitä esipaistettuja suojakaasuun pakattuja. Saarikaverit toi kaupungista tullessaan vihanneksia ja leipääkin. Ja sitt taas kun kauppavene lopetti elokuussa niin viimeinen kuukausi tällä tavoin. Kun tuoretta tavaraa on saatavilla niin käytän vain yhtä päällistä kerralla - juustoa, metvurstia, makkaraa - mä syön niin vähän leipää kuitenkin, että jos avaisin montaa lajia kerralla niin joku niistä happanisi ennenkuin ehdin syömään.
Säilykeruokaa tuli tänä kesänä syötyä todella vähän, esim. vain yksi hernekeittopurkki! LIhapullapurkista tulee makaronin kanssa kahdelle päivälle hyvät sörsselit. Kun teki mieli lihaa niin söin Stroganoff-purkin perunamuusin kanssa. Namia oli.
Noh, sitten kun kauppavene kulkee niin sieltähän saa mitä vaan tuoretta ruokaa. Kaikenlaisia pihvejä grillasin tai paistoin pannulla, porsaanfile ja valkosipuliperunat paistuivat pikkuisessa uunissani, pariinkin kertaan. Eli ihan tavallisesti siellä syön. Ja huomioikaa se, että kun olen itsekseni niin ruokaa ei tarvitse olla kilokaupalla ja joka päivä en ehkä ruokaa laittaakkaan, vähemmälläkin pärjää.
18.8. aamusella kuului huhuilua: haluatko sä kalaa? Siellä Sirkku oli kalapussin kanssa, miesystävänsä oli saanut huikean ahvensaaliin ja niistä riitti muillekin. Ostin
superedullisesti taatusti tuoreita ahvenfileitä. Tatteja ja kanttarelleja löytyi kastiketta varten ja sattui kermaakin olemaan. Perunat kiehui ja aloin affenia paistamaan. Katsoin, että nyt taitaa tulla ruokaa ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Kipaisin siitä sitten naapuriteltalle ja pyysin siellä majailevan Pekan syömään kanssani. Hän oli ihan ihmeissään moisesta ystävällisestä kutsusta. Syötiin ja nautittiin hyvistä luonnon antimista. Juttu luisti ja yks kaks yllättäen olikin jo puoliyö! Hyvässä seurassa aika kului huomaamatta, tai huomasin mä hämärän saapuessa sytyttää öljylampun ja muutaman tuikun. Pekalle tuli lampun tuoksusta elävästi mieleen lapsuuden kesät lähisaaressa. Tämän Pekan olin tavannut kerran aiemmin kesällä kun oli poikiensa kanssa lomalla. Nyt oli itsekseen pari päivää. Eli melkeinpä tuntematon ihminen mutta joskus vaan synkkaa ja tilanne on kuin oltais aina tunnettu.
Jos Pekka luet tän niin: Kiitos hyvästä seurasta!
31.8. naapuriasukas Erja tuli kaupungista herkkujen kanssa: possufilettä, salaattiainekset, pakaste -mustikoita ja -piirakkataikina, foliovuokia (mulla ei olis ollutkaan piirakkavuokaa) ja vielä vaniljakastiketta. Sieniä hain metsässä kun niitä siellä kasvoi runsain määrin. File uuniin, potut kiehumaan ja soosi hautumaan. Kun file oli paistunut niin olikin aika laittaa uuniin mustikkapiirakka. Ai ai miten hyviä tuoksuja uuni hönkäili kun ruokaa syötiin. Saatiin sitt jälkkäriksi lämmintä piirakkaa ja hyvää vaniljakastiketta päälle. Kyllä me oltiin vatsat pulleina tuosta herkuttelusta. Pikkusen sataa ripotteli mutta ei hätää: pöytä ja tuolit nostettiin mun "terassille" johonka ne just just mahtu.
Kiitos Erja ylläriherkku hetkestä.
40-vuotta vanha kotimainen UPO-liesi palvelee edelleen erinomaisesti!
Mantereellahan mä kävin vain kaksi kertaa koko kesäkautena. Silloin tietysti täydensin varastojani, lähinnä sitä karkki- ja herkkupuolta;) Ja lihaa pitää aina mantereelta ostaa.
30.6. mulla oli sitt alkupalaksi grillattu lampaan sisäfile, pääruuaksi grillattu enrecote ja jälkiruuaksi grillattu banaani, mansikoita ja kermavaahtoa. Nam.
Lettuja paistoin useammankin kerran. Niistä tulee niiiiin hyviä mun perintölettupannulla. Se on mun arvokkain perintötavara, siinä on paistettu lettuja jo kun mä olin pieni. Kolmea erimerkkistä lettujauhepussia olen käyttänyt ja kaikki on ihan yhtä hyviä, se edullisinkin. Lettujen päällä mun mielestä kaikista parasta on voi ja hienosokeri. Mutta kyllä hillotkin ja hunaja maistuu.
Täss on pojalla semmonen ilme, että "saakohan noita vielä lisää?"
Herkkutatteja kasvoi runsaasti ja niitä tuli popsittua paljon. Useimmiten vain paistettuna mutta kerran sävelsin ja annoin aterialle nimen Sveitsiläinen tattipasta. Otetaan Sveitsiläinen Juustokeitto-pussi, tehdään se ohjeen mukaan mutta laitetaan vähemmän vettä niin, että tulee kastike. Kastiketta höystetään kylmäkellarista löytyvillä kerma- ja aurajuustonjämillä. Tateista haihdutetaan neste ja vähän maustetaan niitä, ja sitt ne sinne juustokastikkeeseen. Kun ihan tavallinen makaroni on kiehunut kypsäksi niin tattikastike kaadetaan makaronien päälle ja sekoitetaan pikkusen. Ei siis sen kummalisempi resepti mutta nimi, nimi se tekee ruuasta hienon ja salonkikelpoisen;)
Saunapäivinä, joko keskiviikkona tai lauantaina, söin ravintolassa. En aina mutta usein, onhan kiva mennä saunan jälkeen terassille istumaan, höpöttelemään seurassa ja syödä pientä suolaista tai herkullinen oikea ruoka-annos. Aiemmin olen varmaan jo kirjoittanutkin, että Kesäravintolan taso nousi huomattavasti uuden ravintoloitsijan myötä ja ruoka oli aina hyvää ja annokset reiluja. Kiitos Kirsi ja Kari!
Letut paistan aina keittokatoksella, muuta ruokaa siellä harvemmin teen. Joskus makkaraa paistan, mutta makkaraa aika vähän syön siellä. Ensi kesänä letunpaistomatka saattaa hieman pidentyä: lännen keittokatoksen luota kaadettiin syyskuussa aika paljon paikkaa varjostaneita isoja ja pienempiä puita. Paikka oli heti valoisamman ja viihtyisämmän näköinen. Siinä on hyvä uimaranta vieressä ja ilta-aurinko paistaa tähän rantaan. Eiköhän tuolla nyt tule vietettyä jokunen lettuhetki. Kuva on otettu just puunkaato homman jälkeen.
Eiköhän tässä nyt ollut ruoka-asiaa riittävästi, mun pitää mennä katsomaan joko lihakeiton lihat olis kypsyneet. Lihakeittoa on tehnyt mieli pitkään, kesästä asti;)
KS
