Vartiosaaressa on ns. avoimet päivät tänään, Reposalmesta non-stop venekuljetusta saareen ja saaresta. Monet huvilat olivat avoinna, yhdistykset järjestäneet ohjelmaa yms. yms.
Markkinapäivän jälkeen heräsin vähän myöhemmin ja aikani mietin lähteäkö vaiko ei. Hyvä kun lähdin, oli tosi kiva päivä saaressa, vaikka en puoltakaan ehtinyt kiertäämään.
Heti laivarannassa oli Info-kioski, jossa sai allekirjoittaa Save Vartiosaari adressin ja sai alueen kartan.
Kartassa olisi hyvä olla teiden nimet, tällaisenaan karttaa on hieman vaikea tulkita oikein.
Näinkin voi matkata;)
Siirtolohkare ja siellä täällä oli puissa tuollaisia lieriöitä. Uteliaana katsoin mitä siellä on: kartta.
Sunnavikin sauna, jossa oli mahdollisuus saunoa, kuulemma lempeät löylyt. Uimarannalla oli mahdollisuus kokeilla kajakkia ja sup-lautaa.
Samassa kukassa sinisiä ja keltaisia kukkia?
Valtavan korkea sypressi tms.
Taiteilijatalo
Kartanolla oli aikoinaan suuri, oma kasvihuone, tämä on osa siitä.
Mikälie lato
Verkkovaja jossa oli vuorovaikutteinen esitys aikuiseille ja lapsille.
Lammashaka
Muutama huvila
Tallilla oli latotanssit! Hulda Huima ja Hitaat Sekunnit soitti.
Taidetta oli ympäri saaren, tässä yksi taideteos: Pakoteitä pienimmille.
Kartanon kirppulta olin ostanut pienen vauvanuken (erään ystävän nukketaloon;)). Laitoin sen näille juuri sille sopiville tikaille pakenemaan . . . mitä?
Ehkä sitten joskus jos Vartiosaareen on rakennettu kaavaillut kerrostalot, niin tämä on aikuiseksi kasvanut ja ihmettelee, mitä ne entiset ihmiset ovat ajatelleet kun tuhosivat tämän ainutlaatuisen ulkoilualueen, jossa pienenä kiipeilin?
Samoin kuin me nyt ihmettelemme miten on mahdollista, että Normenin talo purettiin ja Enson sokeripala pilaa yhden kaupunkimme upeimmista rantamaisemista.
Näköalapaikka, jossa on muinoin poltettu merkkitulia. Näillä huudeilla näin tutun näköisen miehen. Ja olihan se tuttu Kaunissaaresta 1980-90 luvulta.
Mutkaisten ja pienten polkujen jälkeen päädyin tuttuun paikkaan: Vva:n kesäpaikkaan. Siellä olikin paljon porukkaa, makkarat ja muurinpohjaletut paistuivat ja maistuivat. Olipas kiva täällä taas käydä.
Kartanolta oli ostanut villasukat tänne mökille annettavaksi, näin alkajaisiksi kunnes ehdin usemmat neuloa ja tänne toimittaa. Ilmeisesti ensi keväänä on niitä annettavana, ehkäpä sellaisia mökillä pidettäviä tossukoita ennemmin kuin sukkia.Tietysti pieni luovutuspuhe piti pitää, Reijo vastaanotti. Ja Aulin väreihin ne sitten sopivatkin.
Tässä on kapea salmi, josta veneet pääsevät pariinkin satamaan ja sunnuntain illansuussa liikennettä kotiin päin oli runsaasti. Optimistijollien kotisatama tosin oli päinvastaisessa suunnassa, ne olivat olleet kilpailussa lähistöllä (kirkkovenekuvan jälkeisessä niitä hinataan, 7kpl yhteensä)
Vva:n Puksulla pääsin Strömsinrantaan
kun en enää kerennyt Reposalmeen kulkea,
saaren läpi olis ollu aika pitkä matka ja eksymisen vaara todella suuri.
Reposalmeen oli kuitenkin sitt bussilla mentävä koska siellä oli fillari! Siellä oli tien varressa komea suojeltu mänty. Sattaa tämäkin olla vaarassa jos rakennustyömaat näille seuduille leviävät, ehkä spåra menis tästä?!
Huh huh, tulipa tällekin päivälle pituutta ja reipasta liikuntaa riittävästi. Ensin siis fillarilla Reposalmeen, sitten Vartiosaaressa muutama kilometri kunnon maastokävelyä, Strömsinrannasta reipas kävely Hertsikan puolelle dösäpysäkille ja Reposaaresta fillarointi kotiin, onneksi sadepisaroita tuli vain muutama.
KS