Hämeenlinnassa, osa 1 /4.

Hämeen keskiaikamarkkinat pidettiin 19-21.8.2016. Hämeenlinnan keskiaikayhdistyksen FB-sivulla on kuvia tapahtumasta.

Mä olin siellä lauantaina koko päivän ja otin 196 kuvaa! Ja pari videota. Huh ja puuh. Oon yrittäny karsia kuvia mutta paljon niitä siltikin on. Laitan markkinoita nyt alkuun, maihinnoususta ja Linnasta omat postauksena, ehkä neljäskin vielä.
Olin paikanpäällä jo klo 9 mutta lipunmyynti alkoi vasta tasan 10.00. Olin ekana lippuluukulla ja sisällä, heh. Sää suosi, päivä oli mitä parhain markkinapäiväksi, paistoi mutta ei ihan hellelukemilla,  välillä pilvistä. Edellisyönä olikin satanut todella rankasti.

Tänä vuonna teemana on Keskiajan merenkulku ja siksi nähtiin Viikinkien maihinnousu.

Kuvapläjäys alkakoon, aamun usvaa vielä hieman ja leirit hiljaisia, peilityyni Vanaja.

No jo vain, nyt kuuluu jo ääniä, miekkojen kalketta ja kilpien kolketta. Taistelijat harjoittelevat ja varmistavat tulevan taistelun kulun.

Siinähän se odottelutunti hujahti, viimein kuului tykinlaukaus markkinoiden alkamisen merkiksi. Kiva yksityiskohta oli, että henkilökunnallakin oli keskiaikaan sopivat vaatteet, niin vartijoilla kuin lippunmyynnissä ja opastustehtävissä yms.

Lukuisat sepät sytyttelivät ahjojaan, joillakin yön sade oli kostuttanut tarvikkeita mutta ahkeralla yrittämisellä ja palkeiden puhkulla tulet syttyivät, savu tuoksui ja alasimet joutuivat iskujen alle.

Leirien naisväki valmisteli lounasta, kahvikärrystä kauppiaille virkistystä.

Musikantit soittopeleineen ja joku on jo ehditty etsintäkuuluttaa;)

Värjäri oli ehtinyt  koivulehdet keittää ja laittaa langan liemeen.

Toinen päätti kokeilla kaislaa.

Kauppiaita oli paljon ja monenlaista tavaraa kaupan. Runsaasti taisteluvälineitä ja koruja, kodintarvikkeita ynnä muuta tuiki tarpeellista.

Paikalla oli myös Puustikki  Lohikäärme, luonnollisesti siivet ovat nahkaa ja kuononauha lienee tarpeen ettei markkinarauha häiriinny jos vaikka lieskat suusta karkaisivat.

Miestä väkevämpää ei markkinoilla käytetä mutta sahtia on oltava ja asianmukaisessa aitauksessa tarjoiltava.

Keskiajasta on otollista kirjoittaa kirjoja, aikakausi kiinnostaa ja aihe voi olla romantiikkaa tai taistelua. Kirjailija Kristiina Vuori kertoi tuoreimman kirjansa taustatyöstä haastattelijana Eva Sirén.

Markkinaväkeä, todella paljon oli väki pukeutunut ajanmukaisesti. Hienoa!

Tämä ilves yritti vauhdista taksin kyytiin, epäonnistui pahasti ja päätyi raudantekijän koristeeksi. Suurella palkeella pidetään yllä tulta pienessä masuunissa jossa raudan alkuaineita sulatellaan päivän ajan, lopputuloksea on pieni kokkare rautaa. Se täytyy sitten vielä asianmukaisesti lämmittää ja käsitellä jotta vaikkapa puukko on tehtynä.

Soittoniekkoja oli useita, mm. Härkätien Leikarit, joiden sointi oli sellaista kuin keskiajalla kuvittelee olleen (linkistä voit kuulla näytteen). Muskotin soiton tahtiin olisi voinut hienosti ja ylväästi tanssia.Outoja soittimia näkyi monia, mm. kampiliira jota jotenkin veivataan äänen tuottamiseksi. Jouhikkoa kuvassa soittaa Vilppu.

Lasten läänitys jäi katsomatta mutta paljon siellä näytti toimintaa olevan. Kotieläimiäkin oli, mm. isot siat ja kanoja-kukkoja. Lampaitakin näkyi ja yksi vuohi kulki talutuksessa kuin koira ikään, suolakurkkukin sille maistui.

Miehistä neuvonpitoa ja varusteiden vertailua.

Tällä 'heitetään' isokin kivi kauas;)

Osa 2. Viikinkien maihinnousu tulee julki kunhan valmistuu.
KS

Vartiosaaressa tutustumispäivä

Kirjoitan nyt väärässä aikajärjestyksessä: ensin sunnuntain Vartiosaari-päivästä ja vasta tämän jälkeen lauantaisista Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoista, josta ehkä täytyykin laittaa kaksi postausta.
Vartiosaaressa on ns. avoimet päivät tänään, Reposalmesta non-stop venekuljetusta saareen ja saaresta. Monet huvilat olivat avoinna, yhdistykset järjestäneet ohjelmaa yms. yms.
Markkinapäivän jälkeen heräsin vähän myöhemmin ja aikani mietin lähteäkö vaiko ei. Hyvä kun lähdin, oli tosi kiva päivä saaressa, vaikka en puoltakaan ehtinyt kiertäämään.
Heti laivarannassa oli Info-kioski, jossa sai allekirjoittaa Save Vartiosaari adressin ja sai alueen kartan.
Kartassa olisi hyvä olla teiden nimet, tällaisenaan karttaa on hieman vaikea tulkita oikein.

Näinkin voi matkata;)

Siirtolohkare ja siellä täällä oli puissa tuollaisia lieriöitä. Uteliaana katsoin mitä siellä on: kartta.

Sunnavikin sauna, jossa oli mahdollisuus saunoa, kuulemma lempeät löylyt. Uimarannalla oli mahdollisuus kokeilla kajakkia ja sup-lautaa.

Samassa kukassa sinisiä ja keltaisia kukkia?

Valtavan korkea sypressi tms.

Sunnavikin kartano

Taiteilijatalo

Kartanolla oli aikoinaan suuri, oma kasvihuone, tämä on osa siitä.

Mikälie lato

Verkkovaja jossa oli vuorovaikutteinen esitys aikuiseille ja lapsille.

Lammashaka

Muutama huvila

Tallilla oli latotanssit! Hulda Huima ja Hitaat Sekunnit soitti.

Taidetta oli ympäri saaren, tässä yksi taideteos: Pakoteitä pienimmille.

Kartanon kirppulta olin ostanut pienen vauvanuken (erään ystävän nukketaloon;)). Laitoin sen näille juuri sille sopiville tikaille pakenemaan . . . mitä?
Ehkä sitten joskus jos Vartiosaareen on rakennettu kaavaillut kerrostalot, niin tämä on aikuiseksi kasvanut ja ihmettelee, mitä ne entiset ihmiset ovat ajatelleet kun tuhosivat tämän ainutlaatuisen ulkoilualueen, jossa pienenä kiipeilin?
Samoin kuin me nyt ihmettelemme miten on mahdollista, että Normenin talo purettiin ja Enson sokeripala pilaa yhden kaupunkimme upeimmista rantamaisemista.

Kottikärryt

Näköalapaikka, jossa on muinoin poltettu merkkitulia. Näillä huudeilla näin tutun näköisen miehen. Ja olihan se tuttu Kaunissaaresta 1980-90 luvulta.

Mutkaisten ja pienten polkujen jälkeen päädyin tuttuun paikkaan: Vva:n kesäpaikkaan. Siellä olikin paljon porukkaa, makkarat ja muurinpohjaletut paistuivat ja maistuivat. Olipas kiva täällä taas käydä.

Kartanolta oli ostanut villasukat tänne mökille annettavaksi, näin alkajaisiksi kunnes ehdin usemmat neuloa ja tänne toimittaa. Ilmeisesti ensi keväänä on niitä annettavana, ehkäpä sellaisia mökillä pidettäviä tossukoita ennemmin kuin sukkia.Tietysti pieni luovutuspuhe piti pitää, Reijo vastaanotti. Ja Aulin väreihin ne sitten sopivatkin.

Tässä on kapea salmi, josta veneet pääsevät pariinkin satamaan ja sunnuntain illansuussa liikennettä kotiin päin oli runsaasti. Optimistijollien kotisatama tosin oli päinvastaisessa suunnassa, ne olivat olleet kilpailussa lähistöllä (kirkkovenekuvan jälkeisessä niitä hinataan, 7kpl yhteensä)

Vva:n Puksulla pääsin Strömsinrantaan

 kun en enää kerennyt Reposalmeen kulkea,

saaren läpi olis ollu aika pitkä matka ja eksymisen vaara todella suuri.

Reposalmeen oli kuitenkin sitt bussilla mentävä koska siellä oli fillari! Siellä oli tien varressa komea suojeltu mänty. Sattaa tämäkin olla vaarassa jos rakennustyömaat näille seuduille leviävät, ehkä spåra menis tästä?!

Huh huh, tulipa tällekin päivälle pituutta ja reipasta liikuntaa riittävästi. Ensin siis fillarilla Reposalmeen, sitten Vartiosaaressa muutama kilometri kunnon maastokävelyä, Strömsinrannasta reipas kävely Hertsikan puolelle dösäpysäkille ja Reposaaresta fillarointi kotiin, onneksi sadepisaroita tuli vain muutama.
KS