Raaseporin kautta Taalintehtaalle

Stadin keskustasta Kiasmalta pääsin kivaan kyytiin: Hyvinkään Liikenteen päiväretkelle. Ensimmäinen kohde oli Raaseporin rauniolinna. Hieno historiallinen paikka, paljon nähnyt ja kokenut. Oli taas kiva nähdä livenä paikka, josta oon niin paljon lukenut.

Tuon on oppaan seuralainen, sauvakoriste;) Ja tässä itse opas:

Dan Idman. Ihan huippu hyvä, kerrassaan mahtava opastus! Huikea esitys. KIITOS!

1370-luvulla rakennetun linnan historiaa en nyt ala tässä toistamaan, siitä voi lukea esim. kliks tästä  tai tästä. Sen verran kuitenkin tähän lainaan tekstiä, että maisema on siis muuttunut suuresti vuosisatojen kuluessa, ennen meri on nyt nurmikko.

"Linna pystytettiin sen päällikkönä yli 20 vuoden ajan olleen Tord Bonden johdolla helposti puolustettavalle paikalle, sisäsaariston saarelle korkeiden muurien, jyrkän kallion ja veden suojiin. Nykyisen nurmikentän paikalla lainehti merenlahti: merenpinta oli tuolloin kaksi metriä nykyistä korkeammalla."

Tämä on ikkuna . . .

 (kalterit tietysti sen takia nykyaikana, ettei kukaan pieni piltti mene siitä putoamaan)

ja tämä on . . . ovi suoraan ulos, eli alas veteen . . . eli tässä on ollut privetti  eli vessa ja tässä tapauksessa ihan vesiklosetti, menihän se tuotos veteen .. eikö . . .

( ja taas tuo lapsiportti;))

Linnan mailla on tehty tihutöitäkin, luvatonta kaivelua , alla pieni lainaus tuosta IS:n artikkelista:

"Melkein 300 kuoppaa on kaivettu. Metallinpaljastimella on haettu metalliesineitä. Kyseessä on ainutlaatuinen kohde. Valitettavasti iso osa Uudenmaan keskiajan historiaa on kadonnut, harmittelee Metsähallituksen puistonjohtaja Henrik Jansson."

Kukaan meistä ei eksynyt linnaan, kaikki takaisin bussissa ja matka jatkui. 

Taalintehtaalla oli September Expo, Sadonkorjuumarkkinat ja Keskiaikaiset Saaristolaismarkkinat. Tapahtumaa kerrakseen, jokaiselle jotakin ja kaikille esim. yhteislaulua. Helikopterilennätystä, poniratsastusta ym ym.

Ja tietysti niitä keskiaikaisia tuotteita myyviä ja ajanmukaisesti pukeutuneita kauppiaita ja ruokakojuja. Yllättävän moni myyjä oli virosta. Eikä täällä niin paljon ollut keskiaikaporukkaa kuin toisilla markkinoilla, joilla olen käynyt.  

Paikkana Taalintehdas oli mitä mainioin kehys tällaiselle tapahtumalle. Näitä kuona- eli slagitiilestä muurattuja hiiliuuneja oli useita ja niiden lomaan myyntikojut istuivat hyvin.

Olipa myös keppihevostyöpaja! 

Aeldwine Duo

Musketööri daaminsa kanssa

Pieni kesätori ja rantaelämää kuten esim. Ruukinkierros kilpapurjehdus.

Parasta elämystä oli tietysti Rohan tallien turnajaisesitys! Sellaisesta olen aiemmin kirjoittanut ja videotakin näyttänyt tässä kirjoituksessa Turusta (kannattaa katsoa, enemmän kuvia kuin tässä.)

Kahvia ja vohvelia, makkaran ja rosvopaistia söin päivän aikana. Namskis, kyllä markkinaruuat aina maistuvat.

Harrasteautoja oli myös esillä siellä sun täällä. Yllä olevassa kuvassakin yksi linja-auto ja alla oikea kaunotar. Ohjaamon kuva on häröinen mutta pakko se oli tähän muistoksi laittaa, muutaman kerran tuollaisella konekopallakin on tullut istuttua. 

 

Moderni retkeilytuote, puumajoite, Tentsile  oli kokeiltavana. 

Ostokseni, paikallista kaikki: Vänö Ull suomenlammaslankaa (kerä.fi), raparperihyytelöä, tervanarua ja hys-hys pienen pieni joululahja.

Oi oi, oli oikein kiva päivä ja antoisa retki. Kiitos matkaoppaalle Leena Virralle.

Kemiönsaari pääsi  uutisiinkin, lämpötila 25,4 astetta! Saattoi olla kesän viimeinen hellepäivä, hienoissa puitteissa vietetty.

KS

Slangijengi Vartiosaaressa

Täst "koin" syömäst botskista alko vitsiniekkailu kaikenlaisten reikien synnystä;) Täähän on eka mitä Vartsariin tulles näkee. Jebulis, slangia redulla bamlattiin mut mä ny kuiteski skrivaan yleiskielel ettei tuu väärinymmärryksiä;)

Slangijengin retki alkoi Hagiksesta vesibussi Kajavalla. Kruunuvuoren selkä ylitettiin ja solahdettiin Kuninkaansalmeen, josta matka jatkui itäisiä saaria katsellen. Hieman tihkutti mutta se ei maisemia pilannut, muutama keinahduskin aalloilla koettiin. Viipurinkivi, Villinki, Itävillinki, sitten kaarros sisemmille vesille ja kohta jo oltiinkin Vartiosaaressa.

Siellä meitä oli vastassa Vva:n Tiina, jonka opastus olikin tarpeen, jotta ryhmämme osui just kohdalleen lounaspaikalle ja sen jälkeen metsän läpi takaisin veneelle.

Näinkin voi 'graffitin' jälkeensä jättää, rapsia sammaleen kalliosa, just joo . . .

Vartiosaaressa on pieni palstaviljelyalue, näin kaunis portti osui kohdalle.

Jaa, oliskohan tämän polun paikka hyvä spårakiskoille?

Noin 34 metriä merenpinnasta ja näkymät ovat huikeat.

Tunnin metsäkävelyn jälkeen oltiin perillä Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen kesäpaikalla. Tässä Vva ry:n puheenjohtaja Reijo Pipinen ja Stadin Slangi ry:n toiminnanjohtaja Marjut Klinga.

Retkemme vetäjänä oli Jarmo Nieminen, jo monelta slangiretkeltä tutuksi tullut.

Lounaaksi saimme todella hyvää kasviskeittoa, valmiiksi! tehtyjä voileipiä ja jälkkäriksi oli valittavana herkullisia leivonnaisia ja tietty kahvia ja teetä. Kiitos!

Tästä Viiskulmasta, oikeasti polkuja meni viiteen suuntaan, matka jatkui polkua pitkin ja yks kaks oltiinkin Metsäkirkossa. Tässä on menty naimisiin, kastettu lapsia ja hartaasti rukoiltu muuten vaan. Läheisessä talossa toimi aikanaan ekumeeninen karmeliittaluostari, niiltä ajoilta tämä kirkko on peräisin.

Tämä on saaren pitkäaikaisen asukkaan Edit Grönin kotitalo. Hän asui täällä vielä 90-vuotiaana mutta nyt on jo palvelutalossa.

Vartiosaaressa on nyt aikas hyvin merkitty ja nimetty polut, aina ei ole ollut. Vaan voi sinne eksyäkin kuten heinäkuussa pienelle perheelle oli käynyt, apua tuli 112 numeroon soitettuaan.

Takaisin stadiin tulimme Villingin salmesta ja Hevossalmen sillan kautta. Silta aukesi hyvin ja matka jatkui. Joskus silta ei olekaan auennut ja paikalla on kymmeniä veneitä odottanut pääsyä toiselle puolelle.

Saunasaari, jossa vähän aikaa sitten paloi savusauna! Saarella on nimensä mukaisesti useita saunoja ja varmasti niissä on erilaiset ja hyvät löylytkin, on vaan sen verran hintavaa että mun kukkarolla ei ole tullut käytyä.

Lähellä mantereella on ilmainen Sompasauna, jossa tänään (lauantaina 1.9.) oli uuden saunan avajaiset. Vanha siis paloi huhtikuussa, tai joku sen tahallaan sytytti.

Ja Hagiksen rannassa on Kulttuurisauna.

Kruunuvuoren rannassa oli ennen kymmeniä öljysäiliöitä, jokaisella yhtiöllä tietysti omansa. Nyt on jäljellä yksi pieni ja tämä suuri Öljysäiliö 468, johonka kohta taas, syyskuussa, pääsee tutustumaan.

Kruunuvuorenranta on pian täynnä taloja, ensimmäisillä on hetken aikaa merinäköala kunnes eteen tulee uusi talo, ja taas sen eteen uusi. Valtavat maamassat rannassa ja nostokurkimeri metsässä;)

Kalasataman Redikeskuksen tornitalo ja Sompasaaren asuntorakentamisen nosturit.

Vanha kunnon, oikea stadi!

Hanasaaren hiilikasat ja voimala.

Taas oli tosi kiva retki eli kliffa redu. Kiitos ku näit järkätään.

Tässä linkkeja aikaisempiin kirjoituksiini Vartiosaaresta: Slangiredulta 11.8.2016, saaren avoimet ovet Tutustumispäivä 21.8.2016 ja kaksi kirjoitusta Luontoretki osa 1 ja osa 2 4.6.2017

Jarmon kuvia FB:ssa (klikkaa kuvaa, se suurenee ja nuolilla voit siirtyä toisiin kuviin)

Mä laitan tähän vielä mun kirjoituksen, joka oli 'Skutsi huutaa' lehdessä edellisvuonna. Olihan tämä esillä täällä jo talvellakin mutta kun nyt oltiin taas paikan päällä niin . ..

Sen verran selvennän tuota ensimmäistä kappaletta, että siinä on puhe Pasilan konepajan alueen uusista asuintaloista, joidenka asuntoja tuolloin myytiin.

Ikigaltsi palasiks?

Grynderi byggas Valkkaan nyyan alueen vanhalle tehdasalueelle. Mainos:

”Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa.”

Ku noi talot tulee gamloiks ja spragaa nii kyll siihen voidaan taas bygata nyyat haussit.

Mutt Vartsari, siis se skutsi ja galtsit, sitä ei voi saada takas jos se pamautetaan taivaan tuuliin ja bygataan pari himaa niille kellä on varaa bungaa niistä.

Saari synty ”miljardi vuotta” sitten ja sellasta erikeeperiä ei oo keksitty jolla se voitais liimata kasaan ku se on pantu palasiks.

Bulit jäät kulki yli ja teki saarelle muodot, meri sliippaa rantagaltseja edelleen.

Skutsi elää omaa elämäänsä niinku sen kuuluu, puut delaa ja murkut, madot ja fogelit saa siitä safkaa, ja uus puu kasvaa.

Korkeelta bärtsiltä on ikiajat tsiigattu skönelle, brennattu eldistä ett joku botski ajais stebuille, hiffattu ohi skiglaavat viholliset ja frendit.

Tää on sellanen saari ja mesta ettei kenenkään fyrkat riitä bungaamaan sitä hintaa mikä täll on. Näitä galtseja ja skutseja ei saa takas sadan vuoden kuluttua, ei koskaan, jos ne nyt uhrataan snadin populan asuttavaks.

Sama suomeksi:

Uhrataanko ikikallio?

Rakennusyhtiö mainostaa:” Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa!” Ehkäpä sadan vuoden kuluttua samalle paikalle taas synnytetään uusi alue. Tuo paikkahan on jo olennainen osa asuttua kaupunkia, ollut sitä jo kauan.

Saari halutaan nyt asuttaa. Vartiosaari, hieno ja ainutlaatuinen osa kaupunkia ja sen saaristoa. Jokainen saari ja metsä on ainutlaatuinen.

Saari syntyi ”miljardi vuotta” sitten eikä sitä voi synnyttää uudestaan, ei sadan eikä miljoonan vuoden kuluttua.

Jääkausi muokkasi sitä ja meri edelleen hioo sen rantakallioiden muotoa.

Sen metsä elää elämäänsä luonnon kiertokulun mukaan. Eläimillä, pienillä ja suurilla, on siellä kotinsa. Ihmisillä luontopolut, huvilat ja pienet viljelyksensä.

Näköalakalliolla voi katsoa samaa aavaa merimaisemaa, jota täältä on sadat vuodet katsottu, pidetty vartiota vihollisten varalta, tulilla houkuteltu laiva haaksirikkoon tai harhautettu vihollinen toisaalle.

Rannalla voi uida, antaa jalkojen nauttia hienon hiekan ja silokallion pehmeydestä.

Metsän vihreys rauhoitta ja virkistää mielen.

Tämän saaren arvoa ei voi rahalla mitata, vähäiset ovat rakennusyhtiön pennoset ikikallion maksamisessa. Räjäytettyä kalliota ei saa takaisin sadan vuoden kuluttua, ei koskaan.

 xxx

Kotiintuomisena tänään oli yksi punkki takareidessä.

KS