Linnakeristeily 17. - 20.5.2019, osa 6. Kotimatka

Matkan aikana nähtiin muutamia Finnferries losseja. Tässä suurin niistä, ja taitaa olla uusinkin. Kulkee kaasulla. Kasnäs-Hiittinen taitaa olla tämä  väli.

Taas nämä samat kolme tuulimyllyä näkyivät, nyt toiselta puolelta.

Muitakin kulkijoita nähtiin, paljon pitkämatkalaisia hanhia useaan otteeseen.

Maakravuille opetettiin termejä majakka, loisto, linjataulu, väylämerkki, syväväylä yms.

Sekä mennessä että tullessa oli otollinen säätila nähdä kangastuksia. Tässä ylösalaisin oleva laiva on siis horisontin takana ja tuo toinen on jokin huoltoalus, ehkä liittyy kaasuputken laittamiseen, tai sitten ei.

Tämä saari on Russarö. Ohitimme sen ulkokautta ja näimme aseistusta, josta Jarmo kertoi teknisiä tietoja, menneistä taisteluista ja ehkä jotain nykypäivästäkin - toki ei mitään salaisuuksia paljastanut.
Saarelle on tänä kesänä 6 yleisöristeilyä, kävijöiltä vaaditaan henkiöllisyystodistus ja Suomen kansalaisuus. Marine Lines. tai  Hanko tourism.

"Hangon silmä"

Aluksemme kansimies on monitaitoinen, myös kitara soi kauniisti.

Päivä merellä meni hujaksessa. Pientä tihkusadetta oli hetken aikaa mutta se oli vain hyväksi, että ei koko matkaa oltu auringonpaahteessa. Lounas syötiin Russarön tienoilla ja illallinen taisi olla Porkkalan maisemissa. Eteläsatamaan tultaessa oli jo hämäränhyssyä ja lamput syttyneet kaupunkiin.

Lähtiessä laituri kylpi auringossa ja rantakahvilassa oli pöhinää, nyt tilalla oli hiljainen ja autio asfaltti.

Kiitos Suomen Saaristokuljetus että tällaisen matkan järjestitte. 
Kiitos m/s Isosaaren kapteeni Tomi Nissinen ja yliperämies Henry Rönnerg.
Erityiskiitokset laivan isäntä/ kansimies Roni Suhonen ja ravintolapäällikkö/ kansimies Jenny Karvinen, paljon työtä teitte 24/7 säilyttäen maltin ja positiivisen palveluasenteen. Kiitos opas Jarmo Niemiselle taas niin mielenkiintoisista tarinoista ja obuhoveista.
Kiitos kaikille matkakavereille ja hyttikaveri Sannamaijalle.
Theron Catering'in kiitinkin jo aiemmin tekstissä.
 
Tämä matka oli ainutlaatuinen kokemus, once in a lifetime. Antoisa ja ihmeellinen ja . . ja . .  kertakaikkisen ihana! Näillä muistoilla hyvä mieli palautuu hetkessä jos alakulo sattuisi yrittämään mieleen.

Kotimaanmatkailua suositellen,
KristiinaS

Linnakeristeily 17. - 20.5.2019, osa 5. Seili

Seiliin saavuttiin illansuussa, hivenen myöhässä ja laituriin kiinnittyminen ja lankonkin laittaminen kestivät tavallista pidempään hankalassa paikassa. Täällä piti ottaa käyttöön pidempi lankonki, joka oli etukannelta miesvoimin kannettava paikolleen. Kiinnitysköysienkin paikat oli katsottava tarkasti, koska kiinteä laituri oli aika lyhyt. Kaikki sujui kuitenkin yhteispelillä ja päästiin turvallisesti maihin.

 

Paikallisella asukilla on perheenperustaminen menneillään;)

Opas oli meitä vastassa, laittoi saunan lämpiämään ja vei meidät opastetulle kierrokselle saaren kirkolle, jonka halusimme myöhäisestä ajankohdasta huolimatta nähdä. Illallinenkin siirrettiin myöhemmäksi. Kaikki siis sujui joustavasti. Kiitos.

Vanha, vanha laivat parru.

Tällä hetkellä saaren nimi olisi voinut olla Keltainen saari, sillä esikot kukkivat runsaina niin nurmilla kuin puiden siimeksessä.
Myös tuomi oli täällä jo täydessä kukassa, ulompana merensaarissa se vasta aloitteli kukintaa. Niin on lämpötiloissa eroa avoimen meren äärellä ja sisäsaaristossa. 

Tämä rakennus on Engelin suunnittelema - taisi olla pesula -, eivät suinkaan useimmat saaren talot vaikka sellaistakin puhetta on ollut.

Seilin kirkko on todella vanha. Siitä on paljon kertomusta Seilin museokirkko-blogissa, tästä kliketiklik ,  ja Google tietysti tietää vaikka mitä.

 .

Votiivilaiva, lainaus em. blogista:

Seilin kirkossa roikkuu Åke Sandvallin tekemä kirkkolaiva, joka on pienoismalli Agent-nimisestä prikistä, jota nauvolaiset käyttivät kauppalaivana 1800-luvulla.

Åke Sandvall oli nauvolainen insinööri, joka on tunnettu suuresta tekemästään suuresta määrästä laivojen pienoismalleja. Paitsi Seilin kirkkoon, hän on myös tehnyt kirkkolaivat muun muassa Turun tuomiokirkkoon ja Nauvon kirkkoon.

Täällä sivussa istuivat sairaat, erillään terveistä.

Tärkeitä merkintöjä ja tukkimiehenkirjanpitoa seinähirsissä.

Sairaalarakennus

Tännekin tulee kesäkarjaa pitämään huolta perinnemaisemasta.

Saunassa oli lempeät löylyt, kuulemma. 

Maanantaiaamuna köydet irti, lankonki takaisin laivaan ja päivän mittainen merimatka Helsinkiin alkoi.

Saaren historia on synkkä mutta on siitä jäänyt 'hauska' sanonta: ollaan seilissä;) tulee siitä kun ollaan juotu liikaa Seilin pontikkaa.
Seilin sääksikamerasta voi seurata sääksen pesän tapahtumia.

Kauniita kuvia on myös blogissa Etanaellin elämää, kirjoituksessa Päiväretki Seilinsaarelle.

 --jatkuu . . . osa 6. Kotimatka