lauantai 7. toukokuuta 2005

72 vuotta vanha ryijy


HISTORIAN HAVINAA

    Osa 2.


Nuoret Raili ja Rufus tapasivat toisensa ystävien parissa. Rakastuivat ja menivät kihloihin vuonna 1933.

Tuon ajan tapa oli tehdä yhdessä ryijy uuteen kotiin. Siis mieskin osallistui tähän käsityöhön. Naimisiin he menivät metsän kukkien kukkiessa toukokuussa 1934.

Tämä on sitten kulkenut kodista kotiin ja ollut aina kunniapaikalla olohuoneessa tai muussa arvolleen sopivassa tilassa.

Ja nyt se koristaa minun pientä huonettani. Pesua se kyllä kaipaisi mutta en ole vielä uskaltanut tarttua toimeen.

Ryijyn koko 55x80 cm



 




Nykyään kihlausaika taitaa mennä häiden suunnitteluun ja koristeiden askarteluun.


Jatkuu 30-luvun käsityötarvikkeilla, joskus.....

KS

maanantai 2. toukokuuta 2005

Lisää lankaa



Paha juttu, viikon ostoskiintiö tuli täyteen jo nyt maanantaina! Hamstrasin lankaa Menitasta. Menin sisään kun kadulla standi julisti:  Paljon lankoja 1.50 €/kerä. Ajattelin ihan vaan katsoa. Voiko niin edes ajatella? Olihan niitä 1.50:en keriä mutta ei ne sykähdyttäneet.
Silmät näkivät sinistä mohairsekoite lankaa, 100 gr vyyhti 2.90 €. Sormet hipelöivät ja aivot raksuttivat. Tästähän voisi tehdä sen viitan mitä olen ajatellut, tosin aivan toisen värisenä ja toisenlaisesta langasta. Mutta nyt mulla on 2 vyyhtiä sinistä mohairia.
(Valkoinen mohair toisella ostosreissulla hankittu)



Mohair oli jo maksettu ja olin poistumassa kaupasta. Oven suussa oli lattialla kori: "Tästä ikkunalankoja edullisesti". Siis ovat olleet näytillä ja saattavat olla haalistuneita tai pölysiä. Haitanneeko tuo, kun Mandarin Fiesta lankaa sai hintaan 1.00 €/50 gr kerä. Värejähän ei ollut valittavaksi asti mutta sopivasti sain siitä 1 vaalean sinisen, 1 harmaan sinisen, 1 pätkävärjättyn sinisen ja 1 valkoisen. Näistähän syntyy pikku jakku syntyvälle pikku pojalle. Eikun takaisin kassalle!

Kun muistin vielä käyttää Pikolta saadun 1 euron etusetelin, niin ostokset maksoivat vain 8.80 €. Tosi edullista kun toivottavasti tuloksena on kaksi kaunista neuletta.

Ostos ei siis sinänsä harmita, vaan se, että nyt on niin paljon muuta kiirettä ettei ehdi kutoa kaikkea mitä suunnitteilla on. Listahan on tuolla jossain aikaisemmassa kirjoituksessa, ja kun nämä uudet langat lisätään siihen, niin on joulu ennekuin kaikki on tehty. Ja kohta on tulossa se Tallinnan lankashoppailu retkikin Novita-klubilaisten kanssa, huh.

KS

PS: Menitassa on vielä Novitan Wool´ia merino-versiona.

KS

lauantai 30. huhtikuuta 2005

Vapusta historiaan



Vappuaattoa tässä vietän hiljaisen tietsikan äärellä. Ihmiset ovat sulkeneet koneensa ja ovat ties missä, toivottavasti huomenna muistavat missä olivat.

Vapusta saan aasinsillan siirtyä kirjoittamaan menneistä ajoista ja niihin liittyvistä kädentaidoista. Itse en ole pahemmin mitään näistä taidoista varsinaisesti opiskellut, joten olisivatko ne tulleet geeneissä perintönä käteviltä vanhemmiltani ja sivusta seuraamalla oppien?

Olen ajatellut, että tähän "Historian havinaa" tarinointiin tulisi noin 8-10 kirjoitusta. Aika näyttää kuinka juttu luistaa ja miten saan kuvat sujuvasti sijoitettua tarinan lomaan, joka kulkee kuvattujen tavaroiden tahdissa noin vuosikymmenittäin.



HISTORIAN HAVINAA

    Osa 1.

Lapsuudesta muistan, että perhetutut tulivat meille viettämään vappua. Illan valmisteluihin kuului kaivaa yläkaapista vappuhatut juhlijoille. Oli sellaisia kartionmallisia, joista roikkui kahisevaa huiskupaperia ja jännittävimmän näköinen oli musta/punainen silinterin näköinen turkkilaistyyppinen fetsi. Tullessaan vieraat sitten saivat hattunsa, mahdollisesti saman hatun joka vuosi. Iltaan kuului pianonsoittoa, laulua kuorossa, kauniita voileipiä, canastan peluuta ja drinkkejä hienoista laseista. Aikuisilla oli hauskaa ja minulla jännittävää kun sain valvoa ja kuunnella heidän juttuja.

Vappupäivänä oli sitten vuorossa kaupunkikävely isän kanssa ja mikä parasta: ilmapallo. Kotiin tultua syötiin tippaleipiä ja juotiin simaa, rusinoilla.

Äidin sima oli tietysti maailman parasta ja ainoa oikean makuinen sima. Kuin myös hänen laittamansa ruoka, jälkiruuat kuten Riisi à la Malta, pulla ja muut leivonnaiset, varsinkin Aleksanterin leivokset, olivat mainitut suvun parhaiksi ja maukkaimmiksi.

80-vuotias kirja

Opin tähän jaloon taitoon äiti oli saanut talouskoulusta 1920-luvun loppupuolella. Tallella on tältä kouluajalta muistiinpanokirja. Se alkaa 15.9.1925 ja päättyy 180 sivua myöhemmin 27.4.1927. Siihen on merkitty valmistettuun ruokaan käytetyt ainekset, niiden hinta ja annoksen hinta/henkilö. Ensimmäisenä vuonna ateriat on valmistettu 5 hengelle mutta seuraavana vuonna 15 hengelle!



Syksy/kevät kaudella (-25/26) aterian hinta on ollut 1-3 markkaa/henkilö mutta mitä lie ajassa tapahtunut kun jo syksystä -26 alkaen hinta on kivunnut yli 6 markkaan/henkilö ollen keskimäärin 8 mk/hlö.




Jatkuu, joskus ......


KS

maanantai 25. huhtikuuta 2005

Divarikierroksella

Jaahas, jokos kaikki ovat lukeneet Nalle-jutun? Mukavasti olette antaneet siitä palautetta, kiitos! :))

Tässä mietiskelen, jokohan alkaisin kirjoittaa suunnittelemaani ”Historian havinaa” tarinointia. Juu, tämä on neuleblogi, mutta en millään viitsi avata toista blogia satunnaisia muita tarinoita varten. Ja tuossa historia jutussa kuitenkin kerron kädentaidoista.
Vauvahaalari edistyy, Pikon tilausluomus ei. Se tökkii ja pahasti, jotenkin sieluun sattuu tämä ristiriita: hyvät langat ja epämääräinen lopputuote.
 Päivän hankinnat:
  • divari 1: Joy Gammon: Mjuka stickade djur och andra leksaker (engl. alkuteos: Easy to Make. Knitted toys). Eläimiä koko viidakko, joulupukista lumiukkoon, nallesta nukkeen. Iskemätön kirja 4 euroa.
  • divari 2: BWT /Lastenneuleita 4-12 vuotiaille. Kivoja perusneuleita tytöille ja pojille.  Ajattomia malleja, monipuolisia kuviopintaneuleita. Tämä lehti mulla on ollut joskus, Villelle olen siitä tehnyt vetskari-hupparin. Mutta se muutto, missä kaikki ylimääräinen tuli annettua pois!! Tässä on taas kerran julkaisu, missä ei ole minkäänlaista vihjettä painovuodesta! Julkaisijakaan ei mainita mutta kaiketi Novita, koska sen mainos on  sisäkannessa ja langat ovat Novitan. Neuleiden suunnittelijaa ei mainita, mallit ja lapset eivät kuitenkaan vaikuta kotimaisilta? Siistikuntoinen lehti 3 euroa.
Molemmissa divareissa oli hyvä valikoima pitsikirjoja, siis hienoja pitsejä ja nypläystä, opettajan kirjasta lähtien. Pitäisikö sitäkin vielä kokeilla?
  • Kirjastosta lainasin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie CD-kirjana. Saan taas kutoa ja kuunnella. Edellinen kasettikirja oli taas jotain soopaa ja nauha huonokuntoinen, niin että en viitsinyt kuunnella sitä loppuun.
KS

perjantai 22. huhtikuuta 2005

Vanhaherra NALLE

Olen päättänyt olla ottamatta stressiä siitä, että aina ei ole valmistuneita tai puolikkaita neuleita kuvattuna, vaan kirjoitan taas hieman asian vierestä, mutta on tässä tarinassa kyllä käsityötäkin.
Jokin aika sitten valmistuneen vauvahaalarin kuvassa mannekiinina on Nalle, ja lupasin, että kuulette siitä lisää myöhemmin. Nyt on se 'myöhemmin':
Sain Nallen ollessani puolivuotias. Piko toi sen Tukholman suuresta tavaratalosta. Bussimatkalla kaupungista laivarantaan Nalle oli jotenkin liikahtanut ja päästänyt nallemaisen mörinän mahastaan. Vieressä oli tietysti istunut nuoria miehiä ja kahdeksantoistavuotiasta Pikoa oli nolottanut valtavasti; iso likka ja matkustaa nalle kassissa.
Kun kohtasimme Nallen kanssa ensi kerran, olimme kumpikin katsoneet toisiamme silmät ymmyrkäisinä mutta heti kohta ystävystyimme ja olemme olleet melkein erottamattomat.
Margaretha-nuken kanssa Nalle pääsi vaunuissa ulkoilemaan. Sänky jaettiin sulassa sovussa ja iltasadut kuunneltiin yhtä unisina. Lastensairaalan karanteeniosastolle Nalle ei päässyt mukaan, ehkä ajattelivat että sekin sairastuu. Tautini ei lopulta ollutkaan mitään kummallista; kaikki mahdolliset lastentaudit yhtä aikaa samassa tytössä!
Noin viisivuotiaana Nallen silmä oli sairastunut, eli kadonnut. Fredalla oli nukketohtori ja –tarvikekauppa. Sieltä kävimme isän kanssa huolella ja suurella tarkkuudella valitsemassa uudet juuri oikeanlaiset silmät, jotka isä sitten tohtoroi Nallelle. Hyvät ovat olleet, ystävälliset ja ymmärtäväiset ja Nalle on nähnyt niillä oikein hyvin.
Vuosien kuluessa myös Nallen karva kului ja äiti joutui sitä paikkailemaan, joskus salaakin kun mielestäni sitä ei olisi saanut korjata.
Murrosiän maailmoja kaatavissa sydänsuruissa Nalle oli hyvä kuuntelija ja lohduttaja, se oli turvallista ottaa kainaloon peiton alle ja kertoa sille kaikki murheet. Nalle on aina kuunnellut ja pitänyt visusti omana tietonaan tärkeät salaisuudet.
Seitsemäntoistavuotiaana menin Englantiin muutamaksi kuukaudeksi au-pairiksi hoitamaan hevosta ja ponia. Nalle oli itseoikeutettu matkaseuralainen, olihan sillä jo kokemusta merimatkailusta nuorena nallena. Englantiin nimittäin mentiin siihen aikaan edullisesti monen päivän matka matkustajalaivalla, reitillä Leningrad-Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo. Perillä emäntä ja 18-v. poika vähän ihmettelivät piikaa nalle kainalossa mutta 3-v. poika oli innoissaan luullessaan nallen olevan tuliainen hänelle. Huh, taisi Nalle olla hetken kauhuissaan siinä riepotuksessa mutta lopulta pojalle selvisi, että Nalle on minun ja siihen ei kosketa.
Aikanaan matkasimme kotiin rahtilaivalla. Länsisatamassa tullimies tuli laivaan tullaamaan minut ja totesi: ai, eikö ole mitään tullattavaa, Nalle vaan….! Nykyään se varmaan joutuisi tarkkaan syyniin salakuljetuksen varalta.
Villen ollessa pieni Nalle oli jo niin karvaton ja varovasti käsiteltävä, että se joutui monet vuodet istumaan kirjahyllyssä. Aina välillä salaa sille juttelin. Onneksi se on ymmärtäväinen eikä loukkaantunut tällaisesta salasuhteesta.
Joku vuosi sitten Kansallismuseolla oli Nalle-päivä. Ihmiset saivat käydä siellä "rekisteröimässä" nallensa. Tietysti mekin menimme. Jono oli pitkä ja kiemurteli monta mutkaa. Mutta aika kului mukavasti muiden kanssa jutellessa ja vertaillessa nallejen historioita ja tarinoita. Varmasti kaikki nalletkin nauttivat saadessaan tavata niin paljon kavereita. Aikuisilla oli tietysti näitä vanhoja, paljon nähneitä ja kokeneita nallevanhuksia ja lapsilla oli Nalle Puh´eja ja "uusvanhoja" nalleja. Ja oli mukava huomata, että liikkeellä oli paljon miehiä nallensa kanssa sekä isiä lapsineen. Kaavakkeeseen täytettiin kaikki tiedot mitä Nallesta oli tiedossa. Nalle tutkittiin, mitattiin, kuvattiin, numeroitiin ja kirjattiin museon Nalleluetteloon. Minun Nalle on pitkäkuonoisten rotua.  Siellä oli päivän aikana käynyt muistaakseni yli 900 nallea!
Nalle on joutunut istumaan hieman epämukavasti perintöarkun päällä ja olin etsinyt sille omaa tuolia. Lopulta löysin sellaisen viime kesänä Porvoosta kukkakaupasta! Nyt sillä on vihdoin ihan ikioma paikka.
Syksyllä sitten päätin, että Nallen on saatava hieman hoitoa. Karvat ovat kaikki lähteneet ja kangas on tietysti kulunut ja siinä  monta reikää, joista täyte pikkuhiljaa rapisi ulos. En uskaltanut itse ruveta paikkaamaan vanhusta vaan etsin ammattihoitajaa.
Löysin Nallesairaalan! Ah, että sellainenkin on olemassa. Pieni neuvottelu Nallen kanssa ja kun vakuutin sen saavan hyvää hoitoa, niin asia oli sovittu.
Sairaalassa se sai oman sängyn ja kavereita oli jonossa sen verran, että reissu kesti monta viikkoa. Lähetin Nallelle postikortinkin sairaalaan, että ikävä vähän helpottaisi, puolin ja toisin. Lopulta se pääsi kotiin ja oli niin hyvin ja hienosti korjattu ja paikattu, että ei huomaakaan kaikkia vammoja, mitä on ollut. Uuden nivelenkin se oli saanut toiseen käteen. Sairaalalaskukin oli super-edullinen. Siellä saavat hoitoa myös kaikki muutkin pehmoeläimet.
Kuvassa huomaatte, että Nallen kädet ovat hieman rumat. Ne on äiti aikanaan paikannut sukkahousulla. Nallehoitaja suositteli, että ne jätetään, koska ne ovat jo osa Nallen identiteettiä ja tällaisena se oli Kansallismuseossakin jo tallennettu.  Ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Myös toinen korva puuttuu. Sen äiti olisi aikanaan halunnut laittaa mutta jo silloin kielsin, koska Nalle ei olisi enää ollut sama jos se olisi saanut uuden korvan.
Se tosiaankin murisi nuorena kun sitä käänteli. Nyt äänilaite toimii vain kun Nallea taputtaa selästä. Vanhemmiten se on ilmeisesti oppinut, että vaikeneminen on kultaa!?
Isonkarhun kaupan, nallesairaalan sekä nalle- ja harrastemuseon löydät osoitteesta:  http://www.nallet.fiKS

keskiviikko 20. huhtikuuta 2005

Kodin sisustusta



Kun nyt ei ole mitään neuleita raportoitavana niin näytänpä taas näitä muita kädentöitä.

Tammikuun lopulla sain inspiraation vaihtaa tuolien väriä, 6 kpl. Olen saanut tuolit Pikolta ja hänen kodissaan ne ovat olleet jos minkä väriset. Minä sain ne luonnonvalkoisina, joka oli täysin sopimaton väri silloiseen villieläin aiheiseen sisustukseeni. Maalasin ne mustiksi ja päällystin leopardikankaalla.

Nyt on menossa kausi: ruusukuviot ja sininen pääväri. Tuolien sopisi siis olla marjapuuronpunaiset. Maalikone sekoitti juuri haluamani sävyn. Kylpyhuone toimi kaksi päivää hiontaverstaana. Hienon hienoa mustaa pölyä koko kylppäri täynnä ja taisinpa itsekin muistuttaa nokikolaria. Ainakin nenän niisto oli kuin suoraan savupiipusta.
Maalaus on paljon mukavampaa kuin tuo esityö. Hankalin kohta on selkänojan pinnoissa olevat kolot. Niihin tuppaa väkisinkin tulemaan liikaa maalia, joka sitten ikävästi valuu.  Kahteen kertaan oli maltettava maalata, ja lopputulos on ihan hyvä.
Seuraavaksi piti sitten saada uusi päälliskangas. Monta kaunista mutta hintavaa kangasta löytyikin kunnnes Ah! Eurokankaaseen tuli super-edullisia kukallisia sisustuskangaspaloja. Siitä pala, joka riitti tuoleihin. Kukissa on juuri sopivaa sinistäkin. Täydellistä.






Mutta kuinka ollakkaan, korisohvan ruusukuvioinen päällinen oli nyt aivan väärän värinen. Tyypillistä, kun yhden paikan laitat, niin jo toinen huutaa; minä kanssa! Takaisin kangaskauppaan ja onneksi siellä oli vielä tallella se pala, jonka olin sinne jättänyt. Miksi en ostanut koko palaa kerralla, varsinkin kun nyt tuoleista oli jäänyt yli se 10 sentin pala joka puuttui sohvakankaasta. Ja kuvio ei tietenkään sattunut kohdalleen, niin että palat olisi voinut ommella yhteen. Sohvanpäällinen on nyt siis hieman kapea, mutta sitä tuskin muut noteeraavat kuin minä itse. Edellinenkin päällinen oli itse ommeltu, olen käyttänyt pehmusteeksi käytöstä poistetun täkin.





Lattialla loikoilee Theophilus. Sain sen aikanaan tupaantuliaislahjaksi työkavereilta. Se oli silloin piste i:n päälle viidakkosisustukseeni. Blogissaan ´Elämän suola´ Irja makoilee samanlaisen lemmikin kanssa.

KS

lauantai 16. huhtikuuta 2005

"Ranskalainen" tilausluomus



Villelle Kiitos sivuni uudesta meriaiheisesta ulkoasusta!

Isosysteri Piko tilasi villatakin, antoi sekalaisen kasan lankaa ja ranskalaisen mallin. Projektista mainitsinkin jo aikaisemmin.
Tikutin neuletta ahkerasti kolme iltaa, jotta olisin saanut tekeleen valmiiksi kun tänään vietimme Pikon synttäreitä. En onnistunut muussa kuin että sain ranteet ja jänteet kipeiksi. Kaksi langoista on buklee-tyyppistä nypyllistä lankaa, joka on raskasta kutoa. Ei millään juokse joutuisasti puikolla. No well, valmistui takakappale ja viittä vaille etukappaleet. Oman aikansa työssä vie kun miettii, mitä lankaa nyt laittaisin. Kaikkia kun saa ja tulee käyttää sikinsokin! Huh.

Ja kaiken hankaluuden huippuna on se, että systeri oli jo aloittanut kutimen näistä langoista mutta on purkanut sen. Hän on ilmeisesti kutonut pari riviä, katkaissut langan, jatkanut toisella pari riviä ja niin edelleen. Nyt siis kerä koostuu langanpätkistä, ja välillä lankakin vaihtuu kesken kerän! Tästähän seuraa lukematon määrä pääteltäviä lankoja tähän minun tekeleeseen. Ja liitoskohtia tulee keskelle kerrosta. Alkuinnossani kiltisti purin jos lanka loppui kesken kerroksen, mutta kun siitä alkoi tulla enempi sääntö kuin poikkeus, luovutin ja teen jatkot minne sitten sattuvat tulemaan.

Langat: Novita Teddy, StahlWolle Teddy, Garnstudio Big Boucle´, Austerman Melody, Marks&Kattens Fluffy.
Lankakassissa on myös Schoeller+Stahl´in Portofino Soufflea, mutta ajattelin jättää tämän käyttämättä koska se on puuvillalanka ja nuo muut ovat edes jotenkin villapohjaisia.

Tässä malli, jossa tilaajan silmää ja makua innostivat tuo sileän ja ainaoikein vuorottelu, joiksi luetaan myös hihan ja helman ribbineule. Lopputulos näillä langoilla tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mitä malli esittää! Sääli.





Ja tässä aikaansaannokseni tähän mennessä, takakpl ja etukpl:eet melkein valmiit.





KS



torstai 14. huhtikuuta 2005

Taas kasseja

Kasseja, kasseja..... On se vaan helppoa kun näihin ommeltuihin kasseihin ei tarvitse etsiä kahvoja. Nyt on melkeinpä kissojen ja koirien kanssa käännetty kivet ja kannot, että löytyisi rottinki/bambukahva virkattuun kassiin. Siis sellainen malli, joka on tuolla mun virkatussa kassissa, jonka voi tarvittaessa vaihtaa kassista kassiin. Niitä kiinteästi kiinnitettäviä malleja kyllä löytyy mutta ei tätä.
Tämä viime kesänä valmistunut kokoelma on minun "rantapuistovarustus":

  • iso kassi, johonka mahtuu päivän muu tarpeisto käsityön lisäksi
  • pikkupussukka roinalle
  • pienempi kevyt kassi, joka on
  • tuolia varten. Siihen sopii myös filtti.
Selkänojallinen tuoli on aivan pistämätön juttu. Saatan viettää koko päivän Kaivopuistossa, Merisataman rantanurmikolla tai Uunisaaressa puun alla varjossa: kutomassa! Ja välillä tietysti luen ja tiirailen rantaleijonia ja ohi lipuvia purjeveneitä pikku kiikarillani. Ja päivän jäätelön ostan kioskilta, jonka tuotolla tuetaan.... jaahas, no jotain hyvää järjestöä. Filtillä istuessa selkä väsyy piankin mutta tässä istuskelee mukavasti.
Tuoli tuli mukaan viime kesänä Tallinnan Sadamarketista viimeisillä kruunuilla. Siinä on maastokuvioinen kangas (siis Miesten tuoli!), jonka jätin uuden kankaan alle tueksi. Omassa kassissaan tuoli kulkee kevyesti ja kätevästi mukana.

Kankaat ovat jälleen kerran Eurokankaan palalaatikosta pilkkahinnalla. Tuolinpäällisissä on tarrakiinnitys.
Isossa kassissa on vuorina tuota ohuempaa suhisevaa sadetakkikangasta, pitää kosteuden ulkopuolella ja tukee, koska kirjava kangas on strech-housukangasta ja venyisi hitusen ilman vuoria.
Filtti, joka  ei ole kuvassa, on KOLMEN euron pala kivaa huonekalukangasta. Sopivan kokoinen, tukeva ja kiva kuvio.


Ja huomaattehan nuo sävy sävyyn olevat rantatossut! :)

KS

tiistai 12. huhtikuuta 2005

Sormet ahkerina



Kaikenlaista on tullut tehtyä puikoilla ja koukulla:



  • pinkistä Maxista olen virkannut Millalle samanlaisen pikkulaukun, jonka tein itselleni jokunen aika sitten. Lauantaina olisi tarkoitus pikkuneitiä sillä ilahduttaa. "Karkin" näköinen veskahan siitä tuli.

  • pipon Markukselle, ehkä saan sen postitettua huomenna

  • sain punaisen-keltaisen kirjavaa Salsaa kerän. Aikani ihmettelin mitä siitä tekisi. Päädyin toppiin Novitan kevät-lehdestä, nro 39. Se on musta-valkoinen ja ihan siistin näköinen. MUTTA yhdistelmä kirjava punainen Salsa/vaaleankeltainen Tahiti ei ole ollenkaan sama asia! Yök. Onneksi työ alkaa samanlailla kuin malli nro 7, ja niinpä viritän jotain sen tapaista tästä työstäni. Salsaa en ehkä kuitenkaan raaski ostaa toista kerää, vaan yritän ratkaista hihat Tahiti/Samos yhdistelmällä. Saas nähdä sitten.

  • tuo saa kuitenkin jäädä mietintämyssyyn ja aloitan nyt lopulta sen toisen vauvahaalarin teon, tai siis jatkan silmukoista, jotka tuli luotua ennen puseron aloittamista

  • toisaalta tekisi mieli aloittaa Taran kesämekko, se olisi mukavan haastavaa ajankulua

  • ja tuota herkullista Mini-lankaakin olisi ja sopivan bambuisen pyörö- puikonkin ostin eilen

  • ja .......

  • ai niin, isosysteri tilasi villatakin! Langat hän on jo hankkinut, erilaisia ja -laatuisia valkeita lankoja. Langathan eivät tietenkään ole lähellekkään ohjeen lankoja, niin että luovaa mielikuvitusta ja soveltamista taitaa olla koko työ. Malli, joka pitäisi saada aikaiseksi on lehdestä Georges Picaud, France tricots bi-mestriel no. 94,  talvi 85/86! Kieltämättä upeita luomuksia, mutta ei just mun makuun (isot hihat, näyttäviä efektilankoja ym). Lehden painos on onneksi englanninkielinen, ranskaa kun vain kuuntelen sujuvasti.


Jotenkin tuntuu siltä, että olen muidenkin blogisivuilta lukenut yllä kuvatun tapaista poukkoilua työstä toiseen ja suunnitteilla olevan työn houkutuksista?! Onkohan tämä tällainen "harrastajan tauti".

KS

lauantai 9. huhtikuuta 2005

Ristiäiset



Tänään olin ristiäisissä. Veljen tytön kolmas poika sai nimen Markus Samuli. Oli oikein mukavat juhlat ja runsaasti mummon tekemää hyvää syötävää.
Vauva sai jo aikaisemmin sen Palmasta kudotun haalarin, nyt annoin sukat, jotka valmistuivat eilen illalla.

Ohje: Novita kevät/kesä 2004
Lanka: Wool




Isoveljille Patrikille ja Miikkalle annoin virkatut pipot. Heilläkin on synttärit ihan lähiviikkoina. Kuinka ollakkaan Miikkan pipo oli liian pieni ja lupasin virkata hänelle isomman. Onpahan nyt kuopukselle pipo valmiina, kun sattui nimikirjainkin sopimaan.



Ohje: peruspipo
Lanka: Lammy / Cotton Style

KS

perjantai 8. huhtikuuta 2005

Ostos silmäniloksi



Kirppiksellä osui käteen niin glamourinen ohjelehti, että se oli ostettava. Se on suurikokoinen (A3), kuusi sivua, oikein paksua paperia. Ikävä kyllä mistään ei käy (taaskaan) ilmi vuosiluku. Ei se mikään kovin vanha varmaankaan ole, ilmeisesti vain tehty vanhan näköiseksi. Mistä noista tietää.
Tätä olen ihmetellyt, että vastaan tulee usein painotuotteita, joista ei löydä mitään merkintää painatusvuodesta.












Joskus olen aloittanut kauluksen virkkauksen, mutta näyttää jääneen kesken! Sen sijaan lukuisia liinoja on valmistunut vuosien varrella.








KS

torstai 7. huhtikuuta 2005

Ommeltuja kasseja

Harrastan myös ompelua. Vaatteita nykyään vähemmän, nyt on kyllä yksi hametilaus tullut. Kaikenlaista muuta tulee tehtyä tuuriluontoisesti. Verhoja olen vaihtanut aika usein, samoin muuta sisustusta vähän mielialan mukaan. Nyt on sininen kausi ruusukuvioilla menossa. Tuolien päällystystä olen tehnyt myös systerilleni.

Mutta intohimoni ovat kassit ja laukut. Joskus on ihan pakko saada ostaa joku laukku kun se on niin ihana mutta pian se ei enää olekaan kiva?!
Ompelemalla kasseja Eurokankaan palalaatikosta löytyvistä edullisista kankaista saan kassihimon välillä tyydytettyä. Ja ystävätkin ovat tästä innosta saaneet nauttia: ostosvarakassi on monella.

Kaikki nämä kassit ovat tehdyt ns. sadetakkikankaasta. Varakassit ovat ohutta kahisevaa laatua, käsilaukut enstex-tyylistä  kangasta, iso kassi on ulkopuolelta tosi vettähylkivää kangasta, sisäpuoli muovipintainen.

Isommissa kasseissa käytän sangoissa Etolan muoviletkua. Joskus laitan kankaan letkun sisälle, jolloinka se ei nuhraannu, joskus taas putken päälle.
Pikkulaukuissa kahvakankaan sisään laitettava materiaali vaihtelee inspiraation mukaan. Näissä taitaa olla pesulan metallihenkari päässyt uusiokäyttöön. Joskus paksu naru päätyy kahvaksi.
Kasseihin ja laukkuihin teen aina useita sisätaskuja roinalle ja telefoonille. Saattaapi inspis tuottaa samasta kankaasta myös meikkipussinkin.
Iso ruskea kassi on ollut koko talven suosikkini (näkyy kuvassa huonosti). Sinisessä käsilaukussa on koristeena valmiina ostettu kaunis K-kirjain. Kiiltävä piste siinä sivussa on heijastinnauhaa sivusaumassa! Ruskeassa käsilaukussa vuori ja tereet ovat oranssia kangasta, jotta ne ovat sävy sävyyn ulkoilutakin ja kudotun pipon kanssa! Varakassit myös aina samaa väriä muun varustuksen kanssa.  Tälle sävy sävyyn jutulle on kaverit naureskellen pyöritelleet päätään. Varakasseja on myös tuollainen pienempi malli (n. A4-kokoinen) pikkuostoksia varten.


KS

keskiviikko 6. huhtikuuta 2005

Kesäkassikin tarvitaan



Tässä virkattu kesäkäsilaukkuni. Ja samat rottinkisangat vaihdan tarvittaessa kangaslaukkuun.
(Sininen päiväpeitekangas ostettu Tallinan Eurokankaasta.)




Ohje: ilmaislehtinen Virkkaa Finla-kalalangasta
Lanka: Kotiväki
Laukun kuvio näkyneen paremmin tässä alkuperäisen ohjeen kuvassa.




KS

maanantai 4. huhtikuuta 2005

Aurinko porottaa jo, nyt hellehatut tekeille!



Viime kesän virkatut hellehatut:
Mallit: oma viritys
Lanka: Tahiti






Tuosta piti tulla Kevät/kesä 2004 lehden mallin nr. 16 mukainen mutta tulos on vain sinnepäin! Ohjeen malli on enemmän hatun näköinen kun tämä taas on "pekkapuupää" hattu. Tein siihen jopa sellaisen pienen lenksun sivulle, johonka voin laittaa sen  pekkamaisen kukkasen.
Ja tämä toinen on mallia "pata päässä".
Taustalla näkyvä tuoli on neulenurkkaukseni.






Ja tuossa alla on antennipiponi 90-luvulta. Monta kesää ja saarta nähneenä se on jo kulahtanut ja auringon haalistama. Näitä tuli muutama tehtyä purjehduskavereille, koska työ oli pieni pitää mukana ahtaissa tiloissa.
Kerran matkan varrella tarvitsin vain hieman punaista lankaa johonkin raitaann. Hangon käsityöliikkeessä sain erinomaisen hyvää palvelua. Tarvitsemaani punaista lankaa oli vain myyjän tekeillä olevassa virkkauksessa. Hänpä otti langan toisen pään, keri siitä arviolta tarvitsemani määrän ja  punnitsemalla hinnoitteli pikku lankapalleroni! Huomaatteko, ystävällinen ja hyvä palvelu muistetaan vielä vuosien päästä.


Kännykkäpussukka on viime vuodelta. Näitä tein muutamalle duunikaverille, olisko ollut ystävänpäiväksi.
Olen pujottanut reunaan ohuen kuminauhan, jolla pussin suu pysyy mukavasti supussa. Telefooni ei tule itsekseen ulos, mutta sen saa helposti pois. Siinä on myös pieni metallirengas, jolla saan sen pikalukon kanssa esim. vyölenkkiin roikkumaan. Fidan kirppikseltä saa noin 20-50 centillä esim. avaimen kaulahihnoja, joista saa uusiokäyttöön näitä renkaita, renksuja ja lukkosysteemeitä. Suutarista tai askarteluliikkeestä kappaleittain ostettuna ne ovat huomattavasti kalliimpia.







Kaiketi näidenkin pitäisi nyt olla esillä tässä kesävirkkausten kanssa (näitä on tuolla otsikossa: Rannekkeita)






KS


sunnuntai 3. huhtikuuta 2005

Neuleita vuosien takaa



Tänään esitän teille muutaman neuleen menneisyydestä, joiden ohjeet ovat tallella niin, että sain kuvat skannattua iloksenne (?).

Vuosi on arviolta ollut 1975 ja ohje on Kodin Kuvalehden numerosta 13-14. Se on ollut kesäkäsityö-liite. Näyttää olevan monta mukavaa ohjetta, ompelua, neulontaa ja virkkausta. Tästä liittestä on myös ohje keskeneräisissä töissä olevaan ikuisuusprojektiin: virkattu palapeitto.
Kuvausrekvisiitta vaatteiden mainitaan olevan Teinitalosta! Monet sen varmaan muistavat silloisena nuorisomuodin mekkana, Pukeva Kappakeskukseen menivät sitten hieman vanhemmat henkilöt!

Viitta osoittautui suosituksi. Tein sellaisen ensin äidilleni. Hän käytti sitä ahkerasti yli 10 vuotta. Omakotilalossa asuvan oli helppo ottaa viitta harteille pihalle tai postilaatikolle piipahtaessa. Anopille sellainen myös piti tehdä näyttääkseni osaamistani. Ja itselle. Ja ehkä vielä jollekin muulle. Tämä muisti ei jaksa noin pitkälle kaikkia tekeleitä listata.
Lankana on ollut Novitan White Lady, hieman nyppypintainen. Nyt olen suunnitellut tekeväni tämän esim. Isoveljestä, vihreä väri kiinnostaisi. En ole oikein innostunut noista umpinaisista ponchoista ja tämä voisi olla hyvä vaihtoehto.







Seuraava neule on noin vuodelta 1981/82. Se taitaa olla ensimmäinen kutomani oikea jumpperi. Ohje on Suuri Käsityökerho-lehti nr. 4/1977. Ohjeessa on tarvikkeina langanloput mutta jos joutuu ostamaan lankoja, mainitaan langat: Madame
Pingouin, Säästö, Rondo Timantti.  Mitä lankaa olen ostanut, en muista. Langaloppuja ei varmaankaan ole noin paljoa ollut koska tähän mennessä olin neulonut lähinnä vauvanvaatteita Villelle. Käytin puseroa paljon ja tykkäsin siitä. Lopulta vuodet tekivät tehtävänsä - ei puserolle - vaan minulle eikä se enää mahtunut päälle ja meni johonkin vaatekeräykseen, ilmeiseti Fidalle.






Ja sitten vielä tämä villatakki. Ohje on Novitan Kesäneuleet 1995, lanka Novita Blues, tein sen kanelin ruskeana. Aloitin elokuussa 1996 Atlantan olympialaisten aikaan. Pari virhettä tuli pitsineuleeseen kun jotain kilpailua innoissani seurasin. Kuinkas sitten kyllästyin keskenkaiken ja neule unohtui neljäksi vuodeksi kaapin perälle. Seuraavien olympialaisten aikana se tuli otetuksi esille ja virheetöntä neuletta, koska TV:tä ei enää ollut. Kisaradiota kuunnellessa tämä valmistui mutta pitkin hampain (vaiko sormin) koska malli ei enää miellyttänyt. Vein sen heti uutukaisena Fidaan, josta se näytti aika nopeasti löytäneen uuden omistajan edulliseen hintaan.





Tässäpä taas tarinaa, toivottavasti viihdyit ja tulet toistekin lukemaan.

KS