Tänään esitän teille muutaman neuleen menneisyydestä, joiden ohjeet ovat tallella niin, että sain kuvat skannattua iloksenne (?).
Vuosi on arviolta ollut 1975 ja ohje on Kodin Kuvalehden numerosta 13-14. Se on ollut kesäkäsityö-liite. Näyttää olevan monta mukavaa ohjetta, ompelua, neulontaa ja virkkausta. Tästä liittestä on myös ohje keskeneräisissä töissä olevaan ikuisuusprojektiin: virkattu palapeitto.
Kuvausrekvisiitta vaatteiden mainitaan olevan Teinitalosta! Monet sen varmaan muistavat silloisena nuorisomuodin mekkana, Pukeva Kappakeskukseen menivät sitten hieman vanhemmat henkilöt!
Viitta osoittautui suosituksi. Tein sellaisen ensin äidilleni. Hän käytti sitä ahkerasti yli 10 vuotta. Omakotilalossa asuvan oli helppo ottaa viitta harteille pihalle tai postilaatikolle piipahtaessa. Anopille sellainen myös piti tehdä näyttääkseni osaamistani. Ja itselle. Ja ehkä vielä jollekin muulle. Tämä muisti ei jaksa noin pitkälle kaikkia tekeleitä listata.
Lankana on ollut Novitan White Lady, hieman nyppypintainen. Nyt olen suunnitellut tekeväni tämän esim. Isoveljestä, vihreä väri kiinnostaisi. En ole oikein innostunut noista umpinaisista ponchoista ja tämä voisi olla hyvä vaihtoehto.
Seuraava neule on noin vuodelta 1981/82. Se taitaa olla ensimmäinen kutomani oikea jumpperi. Ohje on Suuri Käsityökerho-lehti nr. 4/1977. Ohjeessa on tarvikkeina langanloput mutta jos joutuu ostamaan lankoja, mainitaan langat: Madame Pingouin, Säästö, Rondo Timantti. Mitä lankaa olen ostanut, en muista. Langaloppuja ei varmaankaan ole noin paljoa ollut koska tähän mennessä olin neulonut lähinnä vauvanvaatteita Villelle. Käytin puseroa paljon ja tykkäsin siitä. Lopulta vuodet tekivät tehtävänsä - ei puserolle - vaan minulle eikä se enää mahtunut päälle ja meni johonkin vaatekeräykseen, ilmeiseti Fidalle.
Ja sitten vielä tämä villatakki. Ohje on Novitan Kesäneuleet 1995, lanka Novita Blues, tein sen kanelin ruskeana. Aloitin elokuussa 1996 Atlantan olympialaisten aikaan. Pari virhettä tuli pitsineuleeseen kun jotain kilpailua innoissani seurasin. Kuinkas sitten kyllästyin keskenkaiken ja neule unohtui neljäksi vuodeksi kaapin perälle. Seuraavien olympialaisten aikana se tuli otetuksi esille ja virheetöntä neuletta, koska TV:tä ei enää ollut. Kisaradiota kuunnellessa tämä valmistui mutta pitkin hampain (vaiko sormin) koska malli ei enää miellyttänyt. Vein sen heti uutukaisena Fidaan, josta se näytti aika nopeasti löytäneen uuden omistajan edulliseen hintaan.
Tässäpä taas tarinaa, toivottavasti viihdyit ja tulet toistekin lukemaan.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.