Paparazina Stadilla, osa 1.

Matkavalmisteluihin kuuluu myös käydä nauttimassa Stadin elämästä ja tsekata mestat. Kuvia tuli aika paljon joten tässä saatte ajankohtaisimmat Akateemisesta Kirjakaupasta. Loput huomenna.

Jukka Virtasen kirja Omat ja käännetyt oli Kohtaamispaikalla aiheena

Virtanen, Talasranta, Leppänen portaissa

Danny odottelee ohjelman alkua

Danny portaissa

Jukka Virtanen

D lauloi tietysti Seitsemän kertaa seitsemän

DANNY ENNEN (juu, siinä lukee Kristiinalle Danny!)

DANNY TÄNÄÄN

Marjatta Leppänen ja joku Seitsemän seinähulluista

Virtasen tsengat

Marjatta Leppänen (öö tota en muista mikä laulu mutta ehdottomasti hyvä se oli)

Birthe Wingren lauloi todella, todella upeasti. . . "black out" en muista tämänkään kappaleen nimeä!

Ilkka Talasranta lauloi Kaupungin rumin mies

Pettersonit lauloi tietyti Maalaismaisema

Oli siellä The Airakin.

Päätän kulttuuriraporttini täältä tähän.

KS

Matkavarustelua

KIITOS kaikille matkatoivotuksista. Kiva kun niin elätte mukana, mutta ei kannata kadehtia.

Matka, mikä ihana tekosyy ommella itselle uusia kässäjuttuja. Ompelukone on hurissut runsaasti ja kamera räpsynyt.

Pyöröpuikkoja mulla on valtavasti, päädyin ottamaan mukaan pituudet 80 cm ja 100 cm, sekä muutaman 50 cm. Pyöröt tarvitsi tietysti hyvä matkakotelon, ettei päät mene lyttyyn, Addien päät kun ovat ontot. Kissapellavaa, tukevaa pahvia ja tarranauhaa, niistä syntyi kotelo, jossa puikot voi myös säilyttää niin, että ne pysyy suorina eikä ole vinkuralla kun neuloo.

Sukkapuikoista mä otan kaikki 15 cm pituiset (kahdet kutakin kokoa!), normimittaisia en ota ollenkaan, kun en niitä kotonakaan käytä. Sukkikset tarvitsi säilytyspurkin, niin että puikot pysyy yhdessä paikassa, vapaat puikot voi tipauttaa purkkiin eikä jättää pöydälle lojumaan. Aika monta vuotta kaapissa on pyörinyt tukeva pahvinen keksipurkki odottamassa pääsyä tärkeään tehtävään. Liimasin sen päälle kissapellavaa, siinä se.

Sukkikset on olleet Addin yms. koteloissa peltirasiassa, mutta nyt nuo kotelot vei aika paljon tilaa tässä purkissa, jotain uutta piti keksiä.

Kristallimuovista on puhetta vähän yhdessä jos toisessakin blogissa "karkkipaperi"-pussukoiden yhteydessä. Siitä mä muistin, että mulla on po. muovia lojunut kaapissa, monta vuotta sekin;) Siitä siis kotelo puikoille. Muovin taustana olevan silkkipaperin kanssa ompelu sujuu hyvin.

Nyt puikot, ja koukutkin, mahtuu purkkiin hyvin.

Tietysti piti saada myös uusi "ranneroikotin". Vaihtelun vuoksi toisenlainen kissakuvio.

Kaikenlaista supertarpeellista pikkusälää tulee mukaan myös, siis tarvitaan pussukka. Tähän mahtuu hyvin monta kivaa pikkurasiaa ja minigrip-pussia silmukkamerkkeineen ynnä muine tarvikkeineen. Sekä Susilta pari kesää sitten saatu pussukka, joka on ollut tosi ahkerassa käytössä. Se on semmonen missä kulkee ne aina tarvittavat tarvikkeet neuletapaamisissa ynnä muualla.

Tuota Virpiltä saatua Kissakoristetta olen nyt sovitellut moneen kohtaan. Tämän pussin vetoketjussa se pääsee mukaan matkalle. Niitä ihania kissasaksia en ota kun tarvitsen kuitenkin enemmän toisia yleissaksia ja kaikkea kivaa ei voi ottaa mukaan.

KS

Hola!

matka

Edellisessä sukkakirjoituksessa mainitsin Espanjan. Mä lähden sinne 15. marraskuuta ja ostin vain menolipun! Jee! Tulen kun tulen . . .

Mä asun Maija-systerin asunnossa, ne ei ite oo siellä ennenku ens vuoden puolella sit taas. Paikkakunta on Teulada-Moraira, linkin kartassa on auringot just mun paikoissa. Asunto on Teuladassa, ylhäällä rinteessä ja rantapaikka on Moraira.

Nää kuvat on otettu 2004 kun kävin tuolla Tarjan kanssa viikon lomalla. Mun asunto on alarivissä vasemmalla, päiväyksestä himpun verran viistoon" yhden puun ja toisten latvojen "kulmassa".

Se ei oo mikään mini-suomi vaan tuolla on aikalailla alkuperäistä, sekä ruoka että talot ja asukkaat,  loma-asukkaat on euroopasta. Eikä ole betonikylä kuten esim. Benidorm. Linkistä voi lukea alueesta, ja kerron kun kysytte, en viitsi nyt ruveta kääntämään noita kehutekstejä.

Espanjaa mä en puhu mutta englannilla pärjää hyvin. Knit-and-natter-neuletapaamisista odottelen just vastausta, ehkäpä pääsen mukaan neulomaan hyväntekeväisyyspeittoja lapsille.

Tässähän se syksyn tärkein uutinen sitt olikin;)

KS

Kaksitoista sukkaa

Vihje

Tässä todisteena kuvia, että olen oikeasti tehnyt käsitöitä: neulonut kuusi paria villasukkia! Kesällä kun Ninan perhe kävi Kaunissaaressa, kyselin poikien sukkatarvetta. Kyllä sukkia tarvittaisiin ja syksyllä sain jalkojen mitat.

Ogelin Lankamaailmasta ostin Maijaa ohuempiin ja Jannea paksumpiin sukkiin. Yhden väritoive oli oranssi-keltainen ja kahdella muulla keltainen-punainen = Jokeri-värit. Gjestalin väripadoissa ei kuitenkaan ole ollut ihan just oikeita värisävyjä, toivon, että nämä kelpaavat.

Mitens ne onkin noin Espanjan värisiä?;)

KS

Kaktuksen kukkia ja muita kasveja

Mun kaksi joulu- tms. kaktusta oli koko kesän terassilla altakasteluruukuissaan! Siis ne oli lionneet vedessä, kyllähän sadetta aina silloin tällöin on ollut, eikä tuollainen ruukullinen vettä heti haihdu.

Kaktukset oli tosi huonossa hapessa syyskuun puolessa välin kun kotiin tulin ja menihän siinä vielä viikko ennenkuin ehdin näihin puuttumaan. Mullat pois, juurien huiskuttelua jotta mädät juuret yms. roippeet lähti pois. Uutta kaktusmultaa ruukkuihin ja ruukut sisälle. Yllättävän nopeasti kasvit näyttivät virkoavan vaikka juuria ei jäänyt kuin nimeksi. Ja sitt yks kaks ne rupes nuppuilemaan. Nyt on jo toista viikkoa olleet kukassa! Molemmat olen joskus ottanut talteen joulukukka-asetelmista.

Metsän pikkuasukkaiden sademetsä. Niin kaunis, pehmeä ja hyväntuoksuinen.

Samainen metsä mutta kuvantarkennus syvemmälle, ja siellähän on jokin varmasti vaarallinen hirviökasvi valmiina hyökkäykseen;)

Kylmäkellarin esittelyssä jäi tämä kellarin maisemoinnista otettu kuva näyttämättä, siis kaivausjäljet on peitetty ja rahkasammalella saa kosteutta pidettyä kellarin tuntumassa. Tuli tuon sammaleen mukana yksi kanttarellikin pihapiiriini kasvamaan. Kyllä se keltainen tuossa näkyy kun tarkkaan katsot.

Kaunissaaressa kasvaa monta upeata koivua, tässä yksi suurimmista.

Kuusi ja huussi.

Rantapihlaja, jonka punaiset marjat näkyivät Suvikoijalle kuusien ja mäntyjen lomasta. Eikä ollut yks tai kaks kertaa, vaan usein, kun punainen vilahdus silmissä lähetti aivoihin ihmettelyviestin: mitä tuolla on?

Kyllä täällä käsitöitäkin on tehty ihan tosissaan mutta mikään ei ole valmista tai vielä ei ole esittelyn aika;)

KS

Sienikuvia

Sienimetsässä, ja yleensäkin metsässä, mulla on kamera mukana. Kaikenlaista tulee kuvattua mutta ei tänne laitettua. Siispä nyt saatte sienikuvia:

Hapero raivasi tiensä aurinkoon karikkeen läpi.

Osa runsaasta kanttarelliesiintymästä ja siitä saadusta saaliista;)

Pari jättiläiseksi kasvanutta tattia.

Kärpässieniä

Tällä on kaunis rimpsuhelmainen alushame;)

Oliskos tää PopCornia? Kermavaahtoa kiisselin päällä?

KS

Kristiinan Suvikoija

Otsikko on mun kesäasunnon nimi! Mä halusin sille jonkun nimen, joka olis slangia tai sinnepäin. Noh, slangisana koija tarkoittaa majaa ja se tuntui kivalta. Halusin nimestä kuitenkin sellaisen, että siinä olis nimikirjaimet KS. Kesä.... jotankin. Sitten Erjalla välähti: Suvi! Siinä se sitt oli: Kristiinan Suvikoija! Mä löysin kivan puunpalan, johon sitt tussilla kirjoitin tuon ja se oli mun telttapolulla nimikylttinä. Kyllä mä sen kuvasinkin mutta yksi satsi kuvia on hävinnyt bittiavaruuteen. Kuva ninikyltistä on kyllä tulossa Vilijaanalta.

Tekis varmaan monellekin hyvää kokeilla asumista teltassa tai muussa pienessä asumuksessa. Niin vähällä tilalla ja tavaroilla tulee toimeen, ettei moni uskokaan.

Ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, ja kun ei ole sähköä niin ei ole nettiäkään. Okei joo, kyllähän läppärin akut voi ladata stadissa käydessään tai hankkia aurinkopaneelin tms. Mä kyllä pärjäsin hyvin ilman nettiä ja päivittäisiä pahoinpitely- ja onnettomuusuutisia. Kännykkäkin mulla on kiinni kun akku kuluis turhaan, mulla ei ole asiaa soitella eikä mulle montaa puhelua stadissa ollessakaan tule. Tekstarilla mulle on tarpeelliset viestit tulleet kun joskus muistaessani olen puhelimen avannut.

Alkukesän tuulet rikkoivat oven vetskarin, sen takia sitt kävin ekan kerran stadissa. Kiva kun sai taas oven kiinni.

Loppupuolen kesää sitt kärsin 1) rumasta sisäteltasta - olin keväällä ommellut sen puolta pienemmäksi kun enhän mä niin isoa nukkumatilaa tarvi ja ompelu ei oikein onnistunut. 2) Rumasta pressusta katolla - tänä keväänä mä en vahannut teltan saumoja kuten viime vuonna ja katon sauma tihutti vettä läpi, joten oli pakko laittaa Seijalta saatu pressu katolle. 3) Rikkinäisestä ilmapatjasta - taas kerran patjan "makkarasauma" petti ja patja oli sitten yksi iso ilmapallo, jonka päällä ei kerta kaikkiaan voinut nukkua.

Nämä viat saivat sysäyksen korjaantua kun sain Arrulta retkihetekan. Siihen piti hankkia patja ja kaupunkireissuhan sitä varten oli tehtävä. Samalla reissulla ostin uuden pressun, kaivoin säilöstä vanhat kivat telttaverhoni ja hyllyverhon sekä päiväpeitteen.

Voi jufe kun teltasta tulikin kivan näköinen kun on oikea sänky peitteineen. Sängyn alle sain säilytyslaatikot ja tilaa tuli paljon lisää. Tässä vaiheessa päätin, että en tarvitse sisä- eli nukkumatelttaa ollenkaan. Ei niitä ötököitä sisälle niin paljoa tule etteikö niiden kanssa sopisi nukkumaan. Ja tilantuntu lisääntyi kun turha riippuva kangaskasa poistui.

Vanhat "uudet" verhot ikkunaan ja korikkopöydän ympärille niin viihtyisä tunnelma vaan lisääntyi. Nyt tämä pieni pesä oli jo oikea koti. Nami. Ai että mä nautin.

Vaatteita varten mulla on vaateteline ja siinä roikkuu valkoinen lokerikko puseroita yms. varten. Sukat ja käsineet on roikkuvassa sinisessä lokerikossa.

Sitten vielä uusi valkoinen pressu katolle. Se on sen verran pitkä, että sain terassiini puoli metriä lisää tilaa! Se on kuulkaa paljon se. Hella sai paremman tilan ja suojan, terassilla mahtuu hyvin pitämään tuolia ja pöytää sateensuojassa  yms. Loppukesän sadepäivät olivat oikein rattoisia terassilla istuessa ja illat tunnelmallisia kun laitoin tuikkuija ja öljylampun valaisemaan tummaa iltaa. Kauniilla ilmalla tuo edessä oleva muovi on sivussa. Ja sateella myös tuon toisen puolen saa peitettyä muovilla. Ne on ripustettu verhovaijeriin renkailla niin ovat kätevät liikutella, niinku verhot.

Ensi keväänä vähän virittelen pressua siistimmin kiinni, nyt ei ollut sopivia tarvikkeita riittävästi eikä aikaa hankkia niitä. Kokonaisuus oli kuitenkin nyt niin kiva ja kotoisa, etten millään olisi malttanut lopettaa kesää vielä syyskuun puolessa välissä, jolloinka se oli pakko lopettaa.

Maria oli viimeisen viikonlopun kanssani purkamassa leiriä. Ja hyvä kun oli, kyllä tuossa tavaroiden pakkaamisessa, teltan purkamisessa ja tavaroiden säiöön laittamisessa on aikamoinen homma. Purkamiskuvat ovat Marian ottamia, kiitos niistä.

Kaikki kamat on pihalla, terassin putket irrotettu ja sitt tuli pieni viiden minuutin sadekuuro! Onneks oli peitepressu lähellä ja tavarat säästyivät kastumiselta.

Telttaputketkin on jo purettu.

Tässä ne Kristiinan Suvikoijan romppeet sitt talvehtii, toivottavasti hyvin.

KS