tiistai 17. tammikuuta 2012

Sadetta ja sukkia


Martes


Eilen illalla viileni tosi paljon ja sitten alkoi sade. Satoi oikein saavista kaatamalla. Sama jatkui tänään. Sade on niin valtavaa, että ihmettelen miten kasvit pysyvät pystyssä. Tiet ovat kuin virtaavia jokia, onneksi on ne vesikanavat mihin vesi pääsee menemään pois jaloista.





Eihän se sade näissä pienennetyissä kuvissa näy,


vaikka hyvin sain sen vangittua.


 


* * * *



 


Lanka: Rellana Flotte Socke, 75 % puuvilla 25 % polyamid. Alle 100 grammaa meni.


Puikko: Addi-pyöröpuikko 2.5


Malli: Kärjestä aloitetut, perussukka. Reunaan virkattu rimpsua, joka koristeltu muliinilangalla.





 


* * * *



Lanka: Boxer, 50 % villa 50% akryyli. Alle 100 grammaa sain käytettyä


Puikot: Sukkikset 3.25


Malli: perussukka, Finnille, koko noin 33-34


 


KS

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sunnuntai liikuntaa


Domingo


Kiva sää, puolipilvinen just sopiva pikku kävelylenkille. Mennään läheisen kukkulan ympäri, lähdetään kartan kohdasta, jossa lukee Kukka ja kuljetaan myötäpäivään tien viertä vihreää viivaa seuraten. Kuvia otetaan noin suunnilleen merkityissä kohdissa. Aikaa kulutetaan usein pysähdellen ja maisemia kiikaroiden kaksi tuntia.



 


Näin kaunis, kaunis kukka on viime viikon aikana puhjennut kotitien varteen.






 


Uima-altaan mutkassa on aika komea tuijaseinämä, liekö puutarhuri toteuttanut taiteellisuuttaan;)



Tuolta "jostain" lähdettiin . . .



. . . ja tämä kukkula kierretään.



Pelargoniasta on kasvanut oikea pensas



 


Kulkusuunnasta riippuen tässä kohdassa täytyy joko jarruttaa, risteys lähestyy,  tai painaa kaasua päästäkseen suht jyrkästi ylös ja vielä kääntääkin jyrkästi:)



 


Tässä on aika tiukka paikka kun tulee vasemmalta Benitachellista, pitää siis kääntyä oikealle tuon aidantapaisen "kulman" ympäri, ja ottaa vauhtia päästäkseen tuon edellisen kuvan mäen ylös. Ja ihan sama kumpaan suuntaan tästä lähtee niin saa olla tosi varovainen kun molemmissa suunnissa on jyrkät mutkat eikä tulevia autoja näe "hyvissä ajoin".


Tuossa edessä on liikennepeili, josta voi pikkusen arvella tilannetta ja kun tästä päättää mennä niin sitt on mentävä, ei auta jäädä miettimään. Iso kivi on iltaisin valaistu, näkee sentään mistä kohdasta on kotiin käännyttävä. Tievaloja ei ole.





 


Useilla teillä on tuollainen muuri tmv. heti ajoradan reunassa, tilaa väistää ei ole. Tai sitten on putous jonnekin tuntemattomaan;)



 



 


Tieltä on jyrkkä putous alas, siellä on tulvavesiuoma.



 


Kas kummaa: kaivo! eikä salaperäinen lähde (kuten Font l´ Horta tai Font Santa)




 


Kaivon kuvaaminen keskeytyy koska ensin kuuluu kavioiden kopsetta ja sitten näkyviin tulee tämä hevospeli minkä olen monta kertaa terassilta nähnyt.






 


No niin, tulihan sieltä vielä pyöräilijäkin. Niitä täällä kulkee paljon, usein isoina joukkoinakin. Joskus pyöräilijän/-jöiden perässä joutuu ajamaan pitkänkin matkan ennenkuin tulee mahdollisuus ohittaa ne. Maantiepyöräily on täällä tosi suosittu laji, ehkäpä jalkapallon jälkeen seuraavaksi suosituin urheilumuoto.



 


Sitten tullaankin jo kaupunkiin. Aukiolla on yleinen lasten leikkipaikka ja toisella puolella ilmeisesti päiväkodin tms. leikkialue. Rusehtavassa talossa on kauppa: Versace Home Collection.






 


Kiertoliittymä, näitä täällä on ihan valtavasti. Ehkä ne pitäisi olla vain yksikaistaisia sillä usein, usein sisempää kaistaa käytetään ohittamiseen, suihkis vaan . . .



 


Kaupungin puut ovat vähän paljaan näköisiä kun niiden oksat on leikattu.



 


Kaupungin liikuntakeskus: pelikenttiä ja uima-allas





 


Liikuntapaikan jälkeen oikaistaan Auditorin parkkipaikan läpi niin päästään Cami dels Castellonsille. Täkäläinen pihjala kukkii, tuoksu on samanlainen, sanoisinko paha, kuten kotimaisessakin pihlajassa. Tie, jonka varrella pihlaja on, on kuvattu aikaisemmin.




 


Sama mantelipuu kuin on jo aiemminkin kuvattu mutta nyt puussa on jokunen kukka enemmän;)



 


Ja sitten ollaankin kierretty kukkula. Koska oli taas siesta-aika niin kaupungissa ei kannattanut etsiä välipalapaikkaa vaan nyt kotiin kahville;)


KS

lauantai 14. tammikuuta 2012

Jack and the beanstalk / Jaakko ja pavunvarsi


Sabado


Tulin juuri teatterista! Naapurin Melanie oli voittanut liput näytökseen ja niistä riitti minullekin istumapaikka. Alcalali on aika pieni kylä noin puolen tunnin ajomatkan päässä täältä. Niin sieltä vaan löytyi ihan oikea teatteri.


Näytelmän Jack & The Beanstalk / Jaakko ja pavunvarsi  esitti amatööriteatteri Careline Theatre mutta ihan ammattimainen esitys oli. Hienot puvut ja lavasteet. Oikein hyvä ja antoisa teatterireissu. Ehkä sain taas muutaman uuden sanan englanninkielen sanavarastooni. Taitaa jäädä espanjan oppiminen haaveeksi vain . . .


"Panto" esityksessä ,esim. tässä näytelmässä äitiä esitti mies ja Jackia nainen, oli laulua ja tanssia ja steppausta yms. Lehmäkin oli oikein hauska, jättiläisestä puhumattakaan. Tämä on joku vanha teatteri esityksen tyylisuunta, vaikea selittää.


Ensi-ilta oli keskiviikkona ja sen koko tuotto meni Denian sairaalan syöpälaboratorion hyväksi.







 


LISÄYS 15.1.: Mainittakoon vielä, että teatterissa sai syödä omia eväitä sekä niitä mitä kahviossa oli myynnissä!! Mitään pukeutumiskoodiakaan ei ollut.


KS

torstai 12. tammikuuta 2012

Sekalaista selitystä


Jueves
Leffoissa ja kuvissanikin olette varmaan nähneet kaltereita ikkunoissa ja ovissa espanjalaisissa asumuksissa. Se on maan tapa, ehkä ajoilta jolloinka barbaarit ynnä muut täällä liikuskelivat. Totuin niihin nopeasti, ei ne haittaa eikä elämä tunnu sen kummallisemmalta kaltereiden takana, kun ei tässä sentään lusimassa olla vaan vapaaehtoisesti;) Mutta kotoa ei sitten lähdetä mihinkään ennenkuin kaikki on varmasti suljettu ja lukittu, porttikin vanhoilla kunnon Abloyn munalukoilla. Ikkunakalterit laitetaan jo rakennusvaiheessa, ovat varmasti paikoillaan.


Tässä on mun työpiste, kirjoittelen näitä postauksia ja luen kotimaisia ip-lehtiä, joista saa nyt sen kuvan, että siellä on villi länsi-meininki.
Kässyjäkin teen: peittolappuja on 9 (vasta, argh)
Bolivian alpakkaa on neulottu yksi kerä. Valkoiset sukat on sukkapuuvillaa.
Kirjontaa olen yrittänyt tehdä. Mun ikuisuusprojektia en kyllä voi tehdä ilman mun hyvää suurennuslasia ja se ei nyt sitten ole mukana. Noh, onhan näitä muita kirjottavia vaikka kuinka ja monta.
Kun parikin lukijaa kiinnitti huomion tuijan käpyihin niin otin niistä kuvan. Nuo ovat aika painavia kokoonsa nähden. Tuollaisia ne on olleet koko ajan kun täällä olen ollut. Mahtaakohan ne aueta tai muutoin muuttaa muotoaan? Seuraillaan.
Tänää on ollut puolipilvinen päivä ja sehän on paras ikkunanpesusää. Muutaman klasin puhdistin, en kaikkia, vähän kerrallaan.

KS