Hämeen keskiaikafestivaali 2017

Lauantaina 19.8. olin koko päivän Hämeenlinnassa festareilla, ei tullut aika pitkäksi eikä pieni sade haitannut. Sen jälkeen ilma oli raikas ja aurinko taas hymyili juhlaväen kanssa. Ohjelmaa oli paljon, kauppiaita runsaasti sekä keskiaikatavaroin että nykyaikaisiakin houkutuksia oli kaupan. Ruokakojuja joka makuun ja oluttakin ihan pienestikin pantuna;)

Nämä osanottajien telttaleirit on kauniita ja kivoja katsella.

Viikinkitaistelussa oli noin 50 taistelijaa, kaukaisimmat Englannista, toiset 'Rastilan kyläläisiä'  ja toiset 'Mäy....' hitsi ku en muista toisen joukkueen nimeä, ne voitti.

Viime hetken suunnittelupalaveri, mars tantereelle ja taistelu käyntiin. Taistelun tuisketta voit katsoa viime vuoden kirjoituksestani ja siinä on myös videokuvaa (osa 2/4.), tästä KLIKS. Mies miestä vastaan keihäin ja miekoin oli nytkin samanlaista, en niin montaa kuvaa nyt siitä laita.

Monia musikantteja, leikareita ja taiteilijoita esiintyi siellä ja täällä, koko ajan oli jotain nähtävää ja kuultavaa.

Upea Hedelmäpeli! Kolme sälliä jokainen omassa loosissaan, *Blim* ja kukin nostaa esille jonkin hedelmän, asiakas saa lukita haluamansa hedelmä(t), uusi *Blim* ja uudet hedelmät esille. Ihan yhtälailla sattumaa saako hedelmärivin vaiko ei kuin nykyaikaisissa kahvalla vedettävissä peleissä. Tämä oli hurjan hauska.

Buhurt  SM-kilpailutkin käytiin,Medieval Cobat Sport Finland. En oo ikinä tällaista nähnyt ja oli kyllä tosi rajun näköistä menoa mutta niin on varusteetkin aikamoisia, paksuja toppauksia ja painavia suojuksia niiden päällä. Naisetkin harrastavat tätä, huh.

Lapset on huomioitu hienosti, Lasten läänityksessä oli kaikenlaista tekemistä mm. pelejä ja miekkailua ja kotieläimiä näytillä, pikkuponi-, poni- ja aasiratsastusta. Oudonvärisiä kanoja, kilipukkeja, sika oli jo lähtenyt kotiin.
Aasia vähän hankasin kyynärpäälläni = Uskolle tuliaistuoksua ja kyllä se sitä haistelikin!

Jousiammuntakisa oli kans kiva katsoa, selkeästi oli muutama hyvä ampuja. Maalialueen ylärinteellä juoksenteli kärppä, mutta turvallisesti nuolenkantaman ulottumattomissa eikä tässä tilanteessa kukaan olisi kehdannut yrittää itselleen kärpännahkaa metsästää.

Ritariturnajaisten ratsukot ovat Puolasta. Isompi katsomo olisi pitänyt olla, että useampi olisi nähnyt turnajaiset kunnolla. Itse näin vain yläosat ritareista, kuuluttaja ei ollut oikein hyvä sanomisissaan että olisi tiennyt osuiko vaiko ei. Mutta kiva tämäkin oli nähdä, ja tietysti ritarit ovat aina komeita ja hevoset uljaita;) Niitä oli neljä, ritareiden asut ja varusteet olivat neljältä eri aikakaudelta.
Ensin miekoillaan taituroivat sitä ja tätä osumaa. Sitten ritareille puettiin vielä hienot kypärät koristeineen ja kilvet käsiin, alkoi peitsitaistelu. Se on kyllä hurjaa menoa kun hevosella on reippaasti vauhtia ja peitsellä pitää osua vastustajaan. Ei oo helppoa tämäkään laji.

Linnan kesälampaat

Oli todella kiva päivä. Ehdottomasti tänne taas ensi vuonna. Oikeastaan olis kiva osallistua myös iltajuhliin.
Mediassa mainitaan yleensä että Turun keskiaikamarkkinat ovat Suomen suurimmat. Mutta mutta, laskentatapoja on niin monia . . . että millä tätä suuruutta mitataankaan? Kyllä mun, ja monen muunkin, mielestä Hämeenlinnan tapahtuma on ehdottomasti suurempi, paljonkin suurempi, ja monipuolisempi kuin Turussa. Jo pelkästään alue on huomattavasti laajempi ja linna tekee tunnelmasta aidomman.
Jos pitää valita kumpaan menee niin ehdottomasti suosittelen Hämeenlinnan keskiaikafestivaalia. Juu, tänä vuonna alettiin käyttämään nimitystä festivaali, ja sitähän tämä on runsaine ohjelmineen eikä vain markkinaa.

Esim. tässä KLIKS paljon hyviä kuvia tapahtumasta,
ja tässä KLIKS hienoja kuvia ja tekstiä, Linnanrouva -blogi.

Jotain kaupunkikuviakin Hämeenlinnasta on, laitan ne eri postaukseen.
KS

Perjantain tapahtumat Turun torilla näkyivät suruliputuksena.

Ihana kesä

Kesä, ah, oispa kesä ainainen.
Ruiskukkakimppu,
toinen satsi pestyjä mattoja, mäntysuovan tuoksua
ja näyttely Riippumattomana, kuvantekijä Maaria Marja Melin

Kissakin ymmärtää, että kesä tuoksuu hyvältä.
KS

Kiviröykkiöhaudan kunnostusta

Herttoniemenrannassa korkealla Sorsavuorella on prossikautinen hautaröykkiö. Sieltä olen kirjoittanut ja kuvia laittanut viime vuonna tässä kirjoituksessa.

 "Röykkiön tutki v. 1886 J.R. Aspelin (1842-1915), Suomen argeologian ja muinaishallinnon perustaja ja maamme ensimmäinen valtionargeologi (1885-1915). Kaivauksissa löydettiin palanutta luuta ja hevosen hammas. Palaneet luut sekä niiden kohdalla ollut hiili ja palanut maa osoittavat, että paikalla on ollut hautarovio. Koska polttohautaustapa tuli käyttöön vasta keskisellä pronssikaudella, hautaus on tehty 1000-500 eKr. Tuolloin merenpinta oli 7,5-10 metriä nykyistä korkeammalla, joten hautaröykkiö sijaitsi aluksi pienellä kallioisella saarella mantereen tuntumassa." (Lähde: albumit.lasipalatsi.fi)

Tänään oli museoviraston ja arkelogian harrastajaseura ANGO ry:n järjestämä röykkiön hoitotalkoot.
ANGO ry on "adoptoinut" tämän Sorsavuoren ja Kulosaaren röykkiöt kunnostaakseen niitä vuosittain. Tällaista adoptiotoimintaa voi varmasti suositella muuallekin vastaavien paikkojen kunnosta huolehtimiseen.

Kunnostus tarkoittaa kasvillisuuden kitkemistä röykkiöstä, ympärille kasvavien vattupuskien yms. varvikoiden poistamista sekä ikävä kyllä kivien palauttamista paikoilleen. Kivet eivät suinkaan itsekseen vieri röykkiöistä vaan ilkivaltaisesi niitä heitellään ympäristöön.Tämäkin "kivikasa" = hautaröykkiö on rauhoitettu Muinaismuistolailla, joten on syytä antaa kivien olla paikoillaan.

Paikalla oli kymmenkunta henkeä, muuutama ANGOsta, museovirastosta, Herttoniemiseurasta  ja jokunen kaltaiseni innokas muinaisuutta arvostava talkoolainen. Työvälineinä oli puutarha- ja oksasaksia, viikate ja työkäsineitä. Jokaiselle löytyi sopiva tehtävä ja työ sujui kevyen jutustelun myötä.

Kivien välistä puski heinää ja kukkaa sekä kiviä oli taas poissa paikoiltaan. Eräs osallistuja  on jo muutamana vuonna saman kiven kantanut paikoilleen! Olisipa hienoa, jos ensi vuonna kaikki kivet olisivat röykkiössä eikä siellä täällä maastossa.

Tässä viime vuodelta kuvani, josta selvästi näkee kivet jotka ovat röykkiöstä pois joutuneet.

Iso kolo ei hetkessä synny, ehkä ei ihan lapsi ole ollut asialla.

eikä hetkessä korjaannu mutta ei ole enää koloa, puuh.

Tästä lähti pikkupöheikkö pois. Aiemmin siitä on jo sahattu pari pientä puuta, jotka olivat päässeet kasvamaan kun huoltotöitä ei säännöllisesti tehty.

Kylttikin on puhdistunut viime vuodesta.

Kivienkantajilla oli aika raskas työrupeama, kiitos heille! Aika paljon saimme aikaan ja jätimme jälkeemme siistin kiviröykkiön.

Vilpittömästi toivon, että tämä saisi nyt olla rauhassa ja ensi kesänä riittäisi vain kasvillisuuden siistiminen. Tämä, ja muut vastaavat haudat alueellamme, ovat osa meidän kaikkien historiaa, kunnioitetaan menneitä asukkaita ja heidän jälkiään.

Suosittelen myös lukemaan  blogista Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia
"Itäväylän muinaishaudat"  kirjoituksen. 
KS

Vieressä kasvaa kaunis pihlaja marjoja täynnään, Pyhä Pihlajako?