Kiviröykkiöhaudan kunnostusta

Herttoniemenrannassa korkealla Sorsavuorella on prossikautinen hautaröykkiö. Sieltä olen kirjoittanut ja kuvia laittanut viime vuonna tässä kirjoituksessa.

 "Röykkiön tutki v. 1886 J.R. Aspelin (1842-1915), Suomen argeologian ja muinaishallinnon perustaja ja maamme ensimmäinen valtionargeologi (1885-1915). Kaivauksissa löydettiin palanutta luuta ja hevosen hammas. Palaneet luut sekä niiden kohdalla ollut hiili ja palanut maa osoittavat, että paikalla on ollut hautarovio. Koska polttohautaustapa tuli käyttöön vasta keskisellä pronssikaudella, hautaus on tehty 1000-500 eKr. Tuolloin merenpinta oli 7,5-10 metriä nykyistä korkeammalla, joten hautaröykkiö sijaitsi aluksi pienellä kallioisella saarella mantereen tuntumassa." (Lähde: albumit.lasipalatsi.fi)

Tänään oli museoviraston ja arkelogian harrastajaseura ANGO ry:n järjestämä röykkiön hoitotalkoot.
ANGO ry on "adoptoinut" tämän Sorsavuoren ja Kulosaaren röykkiöt kunnostaakseen niitä vuosittain. Tällaista adoptiotoimintaa voi varmasti suositella muuallekin vastaavien paikkojen kunnosta huolehtimiseen.

Kunnostus tarkoittaa kasvillisuuden kitkemistä röykkiöstä, ympärille kasvavien vattupuskien yms. varvikoiden poistamista sekä ikävä kyllä kivien palauttamista paikoilleen. Kivet eivät suinkaan itsekseen vieri röykkiöistä vaan ilkivaltaisesi niitä heitellään ympäristöön.Tämäkin "kivikasa" = hautaröykkiö on rauhoitettu Muinaismuistolailla, joten on syytä antaa kivien olla paikoillaan.

Paikalla oli kymmenkunta henkeä, muuutama ANGOsta, museovirastosta, Herttoniemiseurasta  ja jokunen kaltaiseni innokas muinaisuutta arvostava talkoolainen. Työvälineinä oli puutarha- ja oksasaksia, viikate ja työkäsineitä. Jokaiselle löytyi sopiva tehtävä ja työ sujui kevyen jutustelun myötä.

Kivien välistä puski heinää ja kukkaa sekä kiviä oli taas poissa paikoiltaan. Eräs osallistuja  on jo muutamana vuonna saman kiven kantanut paikoilleen! Olisipa hienoa, jos ensi vuonna kaikki kivet olisivat röykkiössä eikä siellä täällä maastossa.

Tässä viime vuodelta kuvani, josta selvästi näkee kivet jotka ovat röykkiöstä pois joutuneet.

Iso kolo ei hetkessä synny, ehkä ei ihan lapsi ole ollut asialla.

eikä hetkessä korjaannu mutta ei ole enää koloa, puuh.

Tästä lähti pikkupöheikkö pois. Aiemmin siitä on jo sahattu pari pientä puuta, jotka olivat päässeet kasvamaan kun huoltotöitä ei säännöllisesti tehty.

Kylttikin on puhdistunut viime vuodesta.

Kivienkantajilla oli aika raskas työrupeama, kiitos heille! Aika paljon saimme aikaan ja jätimme jälkeemme siistin kiviröykkiön.

Vilpittömästi toivon, että tämä saisi nyt olla rauhassa ja ensi kesänä riittäisi vain kasvillisuuden siistiminen. Tämä, ja muut vastaavat haudat alueellamme, ovat osa meidän kaikkien historiaa, kunnioitetaan menneitä asukkaita ja heidän jälkiään.

Suosittelen myös lukemaan  blogista Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia
"Itäväylän muinaishaudat"  kirjoituksen. 
KS

Vieressä kasvaa kaunis pihlaja marjoja täynnään, Pyhä Pihlajako?