perjantai 21. joulukuuta 2018

Mysteerisukka on valmis

Mä sain mun marsipaanijoulupossut! :) Kiitos Ville<3

Taito-lehti järjesti joulunodotukseen Mysteerisukan neulomisen. Nyt se on mulla valmis. Vähän kirosin välillä kun oli päässyt virheellinen kaavio julkaisuun ja mulla toi printtaaminen ei oo ihan Kliks-vaan. Ja pirullinen oli mallikin: oikein takareunasta ja seuraavana nurin, ja näitä sitten siirreeltiin oikealle ja vasemmalle, huh.
Pintaneulesukka luvattiin ja kyllähän tämä on pintaneuletta mutta odotin erilaisia useampia pintaneuleita. Ihan kiva sukka tämä kuitenkin on. Jäävät itselle kotikäyttöön kun ovat tämmöistä paksumpaa lankaa.
osa neljä näköjään on jäänyt kuvaamatta.

Mä neuloin 3.25 HiyaHiya pyöröllä molemmat yhtäaikaa. Tuli just sopivan kokoinen, ohjeessa oli puikko 3.0 mutta sillä olis ehkä tullut tiukka.
Lumikellosukat

KS

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Ommeltua


Kuvista tuli ihan samanvärisiä otinpa ne automaatilla tai yksiväriseksi säädettynä. Noh okei, metro saattoi olla värillisessä vähän oranssi,  kuraisen oranssi;)



Tallinnasta kävin ostamassa kangasta kun kaiffarit tilas muutaman Ranneroikottimen, antavat joululahjaksi kässäkavereille. Kettu ja pöllö ovat nyt suosiossa.

Salamallla . . .

ja ilman


KS
Vähän vois lunta tulla ettei olis näin harmaata.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Taidetta Tallinnassa ja kotona


Viikolla käväisin Tallinnassa. Kyllä se vaan on niin, että tuo pieni merenylitys vie ihmisen ihan toiseen maailmaan, tai sanoisiko siis mantereelle, Eurooppaan.


Jouluvaloja  ja koristeita on runsaasti. Joulutorin kuusessakin on väriä, ja torikojut ovat väljästi sijoitetut, glögiä ja kuumia makkaroita hapankaalilla voi ostaa useastakin kojusta. 


Suositettelen Multimedia-taidenäyttelyä: (tässä Tallinnan näyttelyssä kuva on 360 asteisena, ei kuutioita yms kuten esittelyfilmissä)


Hienosti kuvat vaihtuvat taulusta toiseen, taustalla soi klassinen musiikki. Välillä kuuluu linnunliverrystä ja esillä olevaan tauluun lentävät perhoset, tai raakkuvat varikset. Myrskykuvaan iskee salama ja vettä sataa. Lummelammikon ollessa näytillä kuuluu siihen putoilevien vesipisaroiden ääni. Kirsikankukan terälehtiä leijailee ilmassa. Ihmeellistä.




Pienen kotoisan kahvilan seinällä oli enkelinsiivet, ja balettitossuihin olivat tontut menneet katselemaan kahvilan menoa. Erinomainen 'Kuuma Suklaa' (siis suklaasta eikä kaakaojauheesta) ja perunaleivos maksoivat 4 euroa. Tänään Strindbergillä kahvi, tee, karjalanpiirakka 2 kpl ja päivän kakkupala maksoivat yht. 22 euroa!


Katukuvassa sattui silmiini uusi veistos:



Vanhassa rakennuksessa vähän uuttakin.


xx

Stadin 'Tuomaanmarkkinat' on tosi tylsän näköinen, kojut tiiviisti riveissä, myyjät istuvat kojunsa perällä sen näköisinä, että älkää vaan kysykö mitään tai keskittyvät puhelimiinsa. Kuusesssa on just ja just valkoiset valot, laihakin se on.
Stockmann, siis täällä Stadissa, on mennyt nyt ihan liian pitkälle joulukoristelussa: se kuuluisa Kello on paketoitu!! Täh? Ei noin saa tehdä. Treffailijoiden on tästä Stockan kellosta nähtävä ajankulu, ehdottomasti. Eikä treffejä edes joulunaikaan sovita "sen paketin alle", ei.


Lasipalatsin aukiolla on Kansainväliset joulumarkkinat. Ihmettelen, että miksi ne on pitänyt sinne laittaa kun just siihen on saatu ne Amos Rexin hienot 'mäet'. Nyt ne jää vähän ahtaalle noiden joulukojujen kanssa. Ja kojut on siis täälläkin tiiviisti sotilaallisissa riveissä. Vanhan linja-autoaseman toisella puolella on suuren suuri Narinkkatori autiona ja pimeänä. Ehkä sillä aukiolla on kalliimpi vuokra kuin vanhan rakennuksen toisella puolella niin että kauppiaita ei sinne saada, mutta pitäisi kaupungin ajatella imagoa pikkusen enemmän ja rahastaa vähemmän.
xx

Kotona on nyt uusi taideteos, isosysterin maalaama akvarelli 'Usva', sain sen lahjaksi! Sen mallina on ollut mun valokuva Melkuttimelta
Kuvat taulusta ei nyt ole hyvät, otan paremmat kun saan sen seinälle ja valon paremmaksi, mutta on se nyt näin näytettävä.


KIITOS, Piko!

Ja toinen systeri: KIITOS, Maija, namipaketti on avattu ja korkattu sekä 'saldo' katsottu;)

KS

tiistai 11. joulukuuta 2018

Lankakaupassa, Snurre


Reippaasti astelin Malminrinnettä alaspäin. Kummallinen tunne tuli, outo fiilis. Snurren A-standi ei ollut kadulla?? Kohdalle päästyäni oli pikimustat Snurren ikkunat!!?? 

Aivoissa kävi todellinen kysymysten sekamelska, pelkoakin, ettei vaan nyt ole sattunut mitään kamalaa. Noh, mutta sitten silmät suostuivat näkemään valkoista ja siinä tekstiä:

Avaamme uuden myymälän 4.12.!
Kävele 100 metriä ratikkakiskojen suuntaan
Ruoholahdenkatu 4!

Huh huh, kyllä helpotti. En olis uskonut, että lankakauppa voi saada näin voimakkaan reaktion kropassani.
Ja siinä se sitten oli edessäni: Uusi uljas ja kaunis Snurre!


Ai että on kaunis myymälä, valoisa ja avara. Nyt on langoilla tilaa makoilla pöydillä kauniisti (jos ehtivät).


Hyllyjä hyllyjen perään. Värejä, värejä, pehmeyttä ohuena ja paksuna. Ah. Ja voih.


Nyt on tilaa ja avaruutta. Olo on kuin karkkikaupassa, lankaihmisen taivaassa.


Tämä on parasta mitä Stadin lankakauppabisneksessä on tapahtunut! Edellinen paras oli 7 vuotta sitten kun Snurre avasi ovensa ensi kerran.

Toivotan Annelle ja Mikolle paljon onnea uudessa myymälässä.

KS