maanantai 5. elokuuta 2019

Murreskaba


Lauantaina 3.8.19 oli Kansalaistorilla ja Oodissa todella paljon tapahtumia ja väkeä oli liikkeellä kiitettävästi. Pointti -kaupunkifestivaali oli monipuolinen ja kolmipäiväinen.


Tää on ny hieno aukio kaikenlaisen kliffan järkkäämiseen. Bulisti on tilaakin.



Joka toinen vuosi järkätään Murteen puhunnan skabat. Nyt ne oli tääl Stadis ku 2017 sen vinstas stadilainen Esko Vepsä. Sit oli kans ollu skrivausskaba ja nekin oli tääl palkittavina. Oodin Maijan-sali oli ihan täys. Landelaisii oli tullu oikee dösäl vissii koko kylä;) Skaba oli aikas jänskä, aina ei tienny ymmärskö sanotun vaiko ei.

Välil oli musaa, yhteislauluu ja sit Stadin Slangi ry:n bamari Pirjo Tuohimaa sjungas Stadin tangon. Säestäjänä oli Martti Franck.


Puheitaki pidettii, Suomen kotiseutuliitost Keijo Lehikoinen tervehti skabaa ja Suomen Heimot ry:n pj Jorma Aro puhu ja kerto skaban historiast. 

Dumareina kirjotusskabas oli Pirkko Nuolijärvi, Heikki Paunonen ja Raija Tervomaa ja puheskabaa dumaroi Jorma Aro, Pirkko Nuolijärvi ja . . .
. . . Heikki Paunonen, joka täs fotos just selittää skaban dumaroinnin vaikeutta.




Tämä upeassa Tuukkalan muinaiskledjussa esiintynyt Aino Mäki-Kaukola vinstas kirjotusskaban, ja puheki oli hyvä.


Kuopioon meni puhunnan voitto, Mikko Kokkanen. Arvaahan sen et savolaiselt tekstii tulee, ja tuli laulukin. Hopeelle Markku Jalonen Stadista ja pronssille pohojonmaalaaselle Esko Kohkaselle.


Joukkueskaban vinstas pohjanmaalaiset, fotos kyl messis kuopiolainenki.


Skrivauksen kakkonen Turo Saarinen ja kolmonen Pekka Salo oli stadilaisii.


Palkinnot dilkkas Esko ja Pirde ja julisti Heikki Paunonen, jonka paksu slangin suursanakirja 'Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii' oli piäpalkinto.



Mäkin osallistuin mut se meni sit ihan pipariks ku Oodin kuulutukset rupes kuuluun kesken kaiken. Ekan viel selätin ku oli hiljasempi ja luulin et se oli jonku kännykkä ja loppuu just mut eiku ääni koveni ja jatku, mä en sit kuullu enää omaa ääntä ja sekosin. Mul oli kyl skidi lunttilabari, johon
olin saanu dumareilt luvan, mut ei se mitää pelastanu ku aika loppu. Neljä minsaa ei anna armoa tunaroinnille, mut ei ollu mun vika, niih.

KS
PS. Nyt on julkaistu Murreskabasta video, se on katsottavissa tästä KLIKS. Mun osuus alkaa noin kohdasta 53:10 ja mainio voittajan puhe noin kohdasta 1:10. Mutta koko filmi on ihan kivaa katsottavaa.

Tuukkalan muinaispuvun esiliinan pronssispiraalit.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kallion alla ja päällä


Ventoniemen ilmastoidussa bussissa oli mukava matkustaa läntisellä Uudellamaalla kesän kuumimpana päivänä. Slangijengin ensimmänen kohde oli Tytyrin elämyskaivos Lohjalla.

Kalkkikivilohkare

Siellä sai +8 asteen viileydestä nauttia reilun tunnin opastuskierroksen ajan. Mun uusi Aurinkopusero koki täällä ensikäytön  ja  pitkät villasukat ei olleet yhtään liikaa kun jalassa oli vain polvimittaisen caprit. Yhtiön puolesta oli lämmikkeeksi tarjolla filttejä hartioille ja kypärä päähän. 


Alas 80 metriin mentiin hurrjan nopealla Koneen hissillä. Ei sitä menoa muusta huomannut kuin nopeus- ja syvyysmittarista. Koneella on täällä maailman hienoimmat testauspaikat hisseilleen, ihan huippusalaista teknologiaa jota ei tietenkään nähty edes vilaukselta. Ja niitä on siis jossain syvyyksien syvyyksissä. 







Kaikenlaisia työvälineitä ja koneita on esillä. Suuri jakoavain oli Todella suuri ja niin painava, että just jaksoin sitä nostaa.



70-vuotias tippukivistö. Tippukivi kasvaa noin 2 mm vuodessa. Vesi tihkuu alas vanhalta lastauslaiturilta, sekaan tulee siis ruostetta laiturin rakenteista. Kasvua tapahtuu myös alhaalta ylöspäin, mutta alhaalla ei näkynyt tuollaisia puikkoja vaan leveämpiä muodostelmia.



Tytyrin kaivoksesta pumpataan iso osa pohjavettä lohjalaisten talousvedeksi.



Kierros päättyi Valtavan suuren luolan äärelle. Siellä hengitys huurusi. Joku sanoi tätä pimeyden onkaloa 'ihmisen sieluksi'. Mikä ettei niin voisi ollakin.


Sitten tuli valoshow, jonka musiikkina oli Finlandia. Ihan vaikuttava esitys mutta liian pitkä ja ehkä ne valot olisi voineet olla vähän räväkämpiä kun musiikkikin oli. Ei ehkä ihan oikea paikka tälle hienon hienolle sävellykselle. 
Vaihtoehtoisena musiikkina on lapsille Vuorenpeikkojen tanssi ja nuorille From the heaven of my heart . Ehkäpä Vuorenpeikkojen tanssi olisi sopiva kaikille.



Ylemmässä kuvassa häämöttää pieni sinervä valopilkku, alemmassa kuvassa ympyröin sen. Se on niin suuri, että siitä mahtuu kuorma-auto! Tämä oli niiiin valtava luola, että sitä ei silmä ja aivot käsittäneet lainkaan, joku väli taisi olla satametriä jne.


Meidän opastuskierros oli ns. yleiskatsaus. Ehkä geologiaopastus olisi mielenkiintoisempi, itseä ainakin sellainen kiinnostaisi enemmän kuin Kalkki-Petteri, häntä kuitenkaan väheksymättä. Ja lapsille ehdottomasti Lasten kierros, sen lavasteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja jännittäviltä.
Ymmärrän, että kotimainen työ on kallista mutta silti olisin toivonut täältä saavan ostaa jonkin kalkkikivestä tehdyn esineen muistoksi. No juu, yksi tai kaksi tuikkuastiaa oli tarjolla, ei kiitos. Muut tuotteet olivan ulkoilaisia fossiileja, korukivisiä koristeita yms.
Edullinen vaihtoehto olisi vierailijan kannalta tynnyri täynnä kalkkiven palasia, siitä saisi yhden ottaa mukaansa, ehkä vapaaehtoinen rahalipas kaivosmiehen kahvirahaksi;)

Osa meistä kävi myös katsomassa avolouhoksen, joka ei siis enää ole käytössä. Valtava, syvä kanjoni, kokonaisuutta ei nähnyt eikä kokoa oikein tajunnut kun oli mutkia ja aitoja. Ja mielenkiintoisia ja kauniita vanhoja rautalenkkejä.

Täältä matka jatkui Esakalliolle. Siis nyt noustiin ihan kauniille kukkulalle, jonka päällä on kuuluista tanssilava.
Nyt siellä oli kesäteatteriesitys "Oi, jospa kerran", kuvitteellisia kohtaamisia - matka somerolaisen musiiin alkujuurille. Siis Unto Mononen, Rauli Badding Somerjoki ja M.A. Numminen. 
Ihan hyvä esitys mutta ensimmäinen osa oli aika pitkästyttävä. Väliajan  jälkeen vauhti parani. Baddingia näytellyt Jani Forsman oli mahtavan hyvä, aika namupala sanoisin. Hyvin oli kaikenlaiset maneerit opetellut.


Vielä oli päivää hyvästi jäljellä, matka jatkui kohti Kasvihuoneilmiötä Nummella. Kasvihuoneessa oli tietysti kasvihuonelämpötila tai kuin huonosti lämmitetyssä saunassa, olihan Saunapäivä.
Siitä huolimatta ruoka maistui: lihapullat ja muusi sekä runsaasti salaatteja. Nami nami, lihapullat oli tosi hyviä, kiitos niistä. Sen jälkeen jaksoi vähän toisella silmällä tutustua tavarataivaan tarjontaan. Ei siis voi olla todellista, että näin paljon ihan oikeata krääsää on yhdessä paikassa näin paljon. Hinnat oli ihan Stadin keskustan hintoja eli kiusauksen kanssa en joutunut taistelemaan. Prinsessatuoleja joka lähtöön.


Olihan tämäkin mielenkiintoinen kohde nähdä ja tietää, että mitä ei muualta löydy niin täältä saa.

Retkipäivä oli kiva ja lopultakin aika viileä kokonaisuus verrattuna esimerkiksi tämän hetkiseen lämpötilaan kotinurkissa. Retkeily kotimaassa avartaa, suosittelen.
KS