Koronakiloja

Ihana ystävä piipahti ja toi piristykseksi kauniin kukkakimpun. Terassilla turvavälillä juttelimme. Kiitos Kieng!

Johan tässä oli taas mennyt toista viikkoa etten ollut jutellut kenenkään kanssa. Puh. Tää on kyll järkyttävää. Että ihminen elää tällaisessa . . . mikä tämä nyt on . . tyhjiö, ei kukaan ei missään maassa . . ? Tämä korona-aika taitaa erotella jyvät akanoista ja niitä jyviä näyttäisi kouraan jäävän vain pari.

Snurressa kävin viime viikolla kun oli ihan pakko päästä ihmisten ilmoille. Käytin kokonaan saamani Snurre-lahjakortin.

Kesäpuseron ohje on tuossa Sandnesin vihkossa, silmukkamerkkejä ostin jotta sain summan kokonaan täyteen, muutamaa euroa ei viitsi roikottaa. Vihreästä Tynn Linestä siis neulon kesäpuseron, lilasta on tekeillä sormikkaat ja Louhittaresta sukat sitten joskus.

Jo on aikoihin eletty ku karkkipaperiin on laitettava avausohje!?! Kyseessä on Omar kermatoffee.

Tänään söin voissa paistettuja ahvenfileitä ruohosipuli-munakastikkeen kera. Susun Tassu-kissan suurta herkkua on affenfileet. Nyt kun niitä mullakin oli niin Uskolle tarjosin ja kerroin, että Tassu syö näitä niin paljon ku saa tai kunnes masu on niin täys ettei enää mahdu. Vaan mitä teki Usko? Nuuski, nuuski, mietti, lipaisi kerran ja jätti syömättä. Pah.

Kala on kevyttä ruokaa - joopa joo? Kun voissa paistaa niin saa sitä makua mutta siihen se keveys häviää. Vielä kun kastikkeessakin on voita niin a-vot, kyllä siinä kilot lisääntyy.

Korona-kiloja on jo kuusi. Siis 6! Eikä pysähtymistä näy. Ketä mä tolla kevyellä kalalla petän muuta kuin itseäni. Varsinkin kun iltakahville ostin Sesonkipuodista   Pokrovan luostarin ihanaa rahkaomenatorttua. Just joo. Mitä väliä.
Vesijumppa toivottavastai alkaa syksyllä ja ehkä sit saa painonnousun edes pysäytettyä. Musta vaan ei oo liikkumaan itsekseni eikä jumppavideot innosta tippaakaan. En oo koskaan ollut mikään liikunnallinen tyyppi, normi arkiliikunta on riittänyt, ja luonnossa kulkeminen.

Huomenna on serkun hautajaiset. Oli siis käytävä vaatekaupassakin kun ei mikään tuollaiseen tilaisuuteen sopiva vaate mahtunut päälle. Sopivaa pikkulaukkuakaan ei ollut mutta sellaisen löysin kirpputorilta hintaan 2.50!
KS

Vanhoja taloja Stadilla

 Albertinkatu 40-42, ent. Teknillinen korkeakoulu, 1925, nyk. Helsingin teknillinen oppilaitos

Kalevankatu 30

Fredrikinkatu 35/Uudenmaankatu 25

porrashuoneita

Fredrikinkatu 27 /IsoRoobertinkatu 27

Albertinkatu 27, porrashuoneita

Albertinkatu - Pursimiehenkatu

Helsingin Vieraskoti, Albertinkadun puoleinen kivijalka

Eiran sairaala, Laivurinkatu 29

Laivurinkatu 25, Villa Johanna

Laivurinkatu  4-6 , Rehbinderintie 1

Laivurinkatu 19, as. Oy Weikkola

Laivurinkatu 11, 1-11

Huvilakatu

Merikatu 1, Professorien talo

Heleätä Helluntaita!

KS

Ulkoilua

Kerran keväässä on pakko ostaa pioni. Se on kaunis ja siinä on hyvä tuoksu.

Kun olin lapsi niin meillä oli Espoon Laajalahdessa "saunamökki" missä vietettiin paljon aikaa kesäisin, tai sitten ei. En oo ihan varma siitä kuinka paljon. Sitten tontille rakennettiin omakotitalo ja muutettiin siihen. (Siis olosuhteiden pakosta olen nuoruuden asunut Espoossa.)
Tontilla oli Iso Kivi. Sen päällä leikittiin nukeilla, poltettiin tupakkaa, suudeltiin, kerrottiin salaisuudet joko kaverille tai vain Kivelle. Monta kivikuvaa tässä nyt tulee, ei varmaan mitenkään mielenkiintoisia lukijoille mutta haluan ne nyt tähän muistiin ja myöhemmin katsottavikseni.

Google Street view näytti, että Kivi on siellä edelleen. Pia lähti kaveriksi Kiven katsomiseen. Kävelytietä kävellessä se sitten oli yks kaks siinä edessä! Huh, kylläpäs sisuksissa läikähti. Ihan kuin olisi nähnyt vanhan tosi hyvän ystävän. Ihmeellistä. Sitä piti varovasti ensin koskea ja sitten silittää. Lopulta tietysti kiivetä ylös, sille samalle astinkololle astuen kuin muinoinkin. Siinä sitten kerroin Pialle paikan tapahtumia yms. Hyvä kuuntelija, kuten olin ajatellutkin kun hänet mukaani pyysin.

Tämähän oli ennen metsässä, nyt se on rivitalojen ympäröimä. Muutama vanha 'maamerkki' on jäljellä, kuten entinen oja on siinä paikoin 'ei näkyvissä' ja paikoin selkeästi painanteena. Hulevesiviemäri näyttää seurailevan ojaa, eli tarpeellinen vesitie edelleenkin.

Näillä main oli ennen meidän nurmikko ja talo. Nyt rivitaloja on niin tiuhassa että ihmettelen kenenkään viihtyvän mukamas omassa talossa ja rauhassa. Vanhoja alkuperäisiä rintamamiestalojakin oli vielä olemassa, ja niiden pihoilla paljon vuorenkilpiä. Niitä oli uusienkin talojen pihoilla, eli siltä osin oli entisen näköistä maisemaa.

Oli kyllä kiva käydä Kivellä. Tuntea se ja huomata, että paljon kivoja muistoja Kivi toi mieleen. Paikasta kun on etupäässä pahoja ja tosi pahoja muistoja, jotka edelleen painajaisina vaivaavat niin toivon, että nyt tämä Kivi-visiitti ehkä vähän helpottaisi synkkää tunnelmaa. Kiitos Pia kun olit mukana.

Päätimme reissun jäätelölle Herttoniemenrannan Poiju-kioskille. Mediterranian jäätelö on mun suosikki.

Toinen ulkoilu oli fillariretki Marian kanssa Laajasalon rannalle. Siellä on isoja ja tosi isoja mäntyjä, joihin on hyvä riippumatto ripustaa. Muutama tunti meni kuin siivillä ja retki tuntuu aina pidemmältä ajalta kun on matossa makoillut.

Silmä löysi ylhäältä tällaisen suuren haavan männyn rungossa. Toisen puun oksa on hangannut runkoa, kaarna on kasvanut haavan ympäri ja puu jatkanut eloaan. Ihmeellistä.

Ihan tässä vieressä on myös tämä suojeltu tosi vanha jättiläismänty.

 

Retkieväänä oli  reilut palat kesän ensimmäistä raparperipiirasta vaniljasoosilla.

KS

Saltkråkan -sukat

Sukat uudella omistajallaan maaseudun rauhassa:)

Tämä ohje on mulla ollut tulostettuna monta vuotta, Ullaneule  03/08, ja usein on tullut vastaan kun ohjekansiotani olen selannut. Ei vaan ole sattunut sopivaa lankaa hyppysiin. Nyt on Snurressa täydellinen lanka eli Perfect, Sandnes Garn, 80% villa, 20% nylon, 100 m/50 g.  Kivan pehmeä ja kaunis lanka. HiyaHiyan sukkapuikoilla tein, 120 grammaa lankaa kului 39 kokoisiin sukkiin. Kuvio on superhelppo. Suosittelen.

Edessä on yksi palmikko, takana kaksi.

Nyt on puikoilla Luotolainen, huivi Myrskylintu ja kesäsormikkaat.

KS