Ulkoilua

Kerran keväässä on pakko ostaa pioni. Se on kaunis ja siinä on hyvä tuoksu.

Kun olin lapsi niin meillä oli Espoon Laajalahdessa "saunamökki" missä vietettiin paljon aikaa kesäisin, tai sitten ei. En oo ihan varma siitä kuinka paljon. Sitten tontille rakennettiin omakotitalo ja muutettiin siihen. (Siis olosuhteiden pakosta olen nuoruuden asunut Espoossa.)
Tontilla oli Iso Kivi. Sen päällä leikittiin nukeilla, poltettiin tupakkaa, suudeltiin, kerrottiin salaisuudet joko kaverille tai vain Kivelle. Monta kivikuvaa tässä nyt tulee, ei varmaan mitenkään mielenkiintoisia lukijoille mutta haluan ne nyt tähän muistiin ja myöhemmin katsottavikseni.

Google Street view näytti, että Kivi on siellä edelleen. Pia lähti kaveriksi Kiven katsomiseen. Kävelytietä kävellessä se sitten oli yks kaks siinä edessä! Huh, kylläpäs sisuksissa läikähti. Ihan kuin olisi nähnyt vanhan tosi hyvän ystävän. Ihmeellistä. Sitä piti varovasti ensin koskea ja sitten silittää. Lopulta tietysti kiivetä ylös, sille samalle astinkololle astuen kuin muinoinkin. Siinä sitten kerroin Pialle paikan tapahtumia yms. Hyvä kuuntelija, kuten olin ajatellutkin kun hänet mukaani pyysin.

Tämähän oli ennen metsässä, nyt se on rivitalojen ympäröimä. Muutama vanha 'maamerkki' on jäljellä, kuten entinen oja on siinä paikoin 'ei näkyvissä' ja paikoin selkeästi painanteena. Hulevesiviemäri näyttää seurailevan ojaa, eli tarpeellinen vesitie edelleenkin.

Näillä main oli ennen meidän nurmikko ja talo. Nyt rivitaloja on niin tiuhassa että ihmettelen kenenkään viihtyvän mukamas omassa talossa ja rauhassa. Vanhoja alkuperäisiä rintamamiestalojakin oli vielä olemassa, ja niiden pihoilla paljon vuorenkilpiä. Niitä oli uusienkin talojen pihoilla, eli siltä osin oli entisen näköistä maisemaa.

Oli kyllä kiva käydä Kivellä. Tuntea se ja huomata, että paljon kivoja muistoja Kivi toi mieleen. Paikasta kun on etupäässä pahoja ja tosi pahoja muistoja, jotka edelleen painajaisina vaivaavat niin toivon, että nyt tämä Kivi-visiitti ehkä vähän helpottaisi synkkää tunnelmaa. Kiitos Pia kun olit mukana.

Päätimme reissun jäätelölle Herttoniemenrannan Poiju-kioskille. Mediterranian jäätelö on mun suosikki.

Toinen ulkoilu oli fillariretki Marian kanssa Laajasalon rannalle. Siellä on isoja ja tosi isoja mäntyjä, joihin on hyvä riippumatto ripustaa. Muutama tunti meni kuin siivillä ja retki tuntuu aina pidemmältä ajalta kun on matossa makoillut.

Silmä löysi ylhäältä tällaisen suuren haavan männyn rungossa. Toisen puun oksa on hangannut runkoa, kaarna on kasvanut haavan ympäri ja puu jatkanut eloaan. Ihmeellistä.

Ihan tässä vieressä on myös tämä suojeltu tosi vanha jättiläismänty.

 

Retkieväänä oli  reilut palat kesän ensimmäistä raparperipiirasta vaniljasoosilla.

KS