Kaunissaari 31.7.2006
Eräänä päivänä pihallani vieraili kaksi apua tarvitsevaa mantukimalaista.
Ensimmäinen tuli aamupäivällä. Se kuljeskeli ympäri pihaani onnettoman ja väsyneen oloisena. Otin sen lehdelle ja heitin ilmaan toivoen, että se lähtisi lentoon. Ei sen siivet kantaneet.
Koska se kuitenkin näytti vahingoittumattomalta, ajattelin että se on ehkä lentänyt itsensä väsyksiin ja on nälissään. Niinpä kostutin sokeripalan ja annoin sen kimalaiselle. Sitä se aikansa imeskeli mutta ei lähtenyt lentoon.
Jossain vaiheessa päivää se oli sitten hävinnyt, mitä sille tapahtui, en tiedä. Sokeripala kelpasi kaikenlajisille muurahaisille ja hupeni parissa päivässä.
Toinen ilmestyi illansuussa. Se oli kaikkea muuta kuin väsynyt. Se suorastaan juoksi ympäri pihaa ja pörisi vihaisena. Se oli niin nopea liikkeissään, että siitä ei saanut kuvaa.
Sillä oli molemmissa siivissään kekomuurahainen! Murkut luulivat saavansa iltapalan mutta saivat lopulta pettyä.
Minä jahtasin kimalaista ja se oli murkuista huolimatta niin nopea, että tovi meni ennenkuin sain otteen murkusta ja pois siivestä.
Vauhti kiihtyi toisen siiven vapauduttua ja sitkeän yrittämisen jälkeen sain toisenkin murkun pois. Siinä samassa kimalainen pörräsi pois taivaan tuuliin!
Ai että tuli hyvä mieli kun sain sen pelastettua.
Taisin olla aika huvittava näky kun menin kyykkyjuoksua pitkin pihaa ja lopulta tuuletin kuin olympiavoittaja :)
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.