Lammaskatselmus

Hitu ja Bonita

Jo tammikuussa sovimme, että menemme Tuulan kanssa katsomaan neuleystävä Susien lampaita. Matkakuume nousi pikkuhiljaa, nukuttavia öitä laskettiin ja lopulta varmistettiin, että kaikki tarpeellinen on mukana = matkaneule.

Vihdoin koitti keskiviikkoaamu ja stadin friidujen suuri seikkailu maalle;) Assalta nousin junaan varmistettuani ensin monta kertaa, että se on oikea juna. Tuula tuli kyytiin Pasilasta. Puolisen tuntia matkustettiin ja Riihimäellä osattiin mennä aseman eteen, jossa Susie oli meitä vastassa.

Ihan ensin käytiin paikallisessa käsityökaupassa Sukkulassa mutta siitä kerron sitten toisella kerralla.

Mutkaista tietä pitkä matka ja vielä vähän matkaa ja tulimme yks kaks asutulle seudulle, jossa on Puoti Poikettava. Olihan se sinne poikettava ja tapasimme neuleystävä Maunon *vilkutuksia*. Näin se matkailu avartaa ja antoi taas yhdet kasvot blogitutulle. Puodissa myydään käsityöläisten tuotteita, monia hienoja töitä ja yksilöllisiä ideoita. Ostin kotiintuotavaksi Saunatontun, joka tuoksuu mukavasti tervalle.

Puodilta sitten taas vähän mutkaista tietä takaisinpäin ja vihdoin Susielle. Heti auton tullessa pihaan lampaat tulivat aidan luokse ja jo kuului innokas tervetulomääkynä. Kaikkia piti rapsuttaa ja jutella niille. Parempiin suihin olisi kelvannut kaikki mikä vähänkin joutui turvan ulottuville; takin nyörejä ja ranneketjua olis ollut kiva märehtiä.

Tämä on niiden nukkumispaikka, yömaja.

Särmä, Hahtuva, Hitu ja Bonita.

Suomenlampaita ovat musta Särmä, ruskea Hitu ja valkoinen Bonita, pienin ja uusin tulokas on Kainuun harmas Hahtuva. Kaikki ovat ihan omia persoonia ja oman luonteisia. Sen huomasi jo näin lyhyelläkin tuttavuudella. Bonita on pomo ja "minä itse, mulle kaikki, linssilude".

Bonita ja Hitu

Hahtuva ("ja linssilude")

Lampaiden jalat on hoikat, miten jaksaakin kaiken villan näillä kantaa;)

Särma ja Hitu

Bonitan villaa, jota Tuula sai kotiinvietäväksi kuin myös muidenkin villaa. Kyllä Tuulan nyt passaa rukkiaan surruuttaa.

Naapurin Paavo kävi tervehtimässä ja kerjäämässä rapsutuksia. Olipas komea katti mutta niin vilkas liikkeissään että valokuvan sai vain kiinnipitämällä.

Päivä oli Oikein Mukava ja aika kului kuin siivillä. Matkaneuleita ei montaa riviä ehditty tikuttamaan. Varmasti menemme uudestaan kyläilemään näin mukavaan paikkaan.

Meitä myös hemmoteltiin herkullisella tarjoilulla. Aamupäivällä syötiin Tonnikalapiirasta ja Puolukkapiirakkaa kahvin kanssa. Iltapäivällä saimme Lasagnea, nam. Susie oli aamun ahkeroinut näitä herkkuja meille. KIITOS!

Kotimatka junassa meni ihan mukavasti tosin pienen jännityksen merkeissä: olimme vaunuyksikössä, jossa ei ollut Lipunmyyntiä! Jo asemalla olisi pitänyt ymmärtää mennä siihen taaempaan yksikköön, jossa saa maksaa matkansa, vaan eihän sitä kokematon matkailija kaikkia junajärjestelyjä tiedä.

KS