keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Hauska ja kätevä vempain


Eilinen oli oikea seikkailupäivä. Ajelin Espooseen broidia treffaamaan. Käytii skruudaamassa Olarin kappelilla diakonialounasta. Olikin kliffa olla itse välillä syömäpuolella, aikoinaan Agricolan kirkolla olin siellä keittiön puolella. Asiakaskunta oli Olarissa ja Agricolassa oli kyllä ihan toistensa ääripäät;)

Sitt systerille kotivahdin ominaisuudessa postit sun muut tsekkaamaan. Ja sieltä sitt Vantaan puolelle, olisko Myyrmäki tmv. Piipahdin neuleystävä Jatan luona pikaisesti myssyasioissa. Jatta sitt ojensi mulle pussukan, sanoen: tässä on sulle tämmönen nokkahuilu! Tais mun ilme olla vähän hoomoilanen ja kun meinasin avata pussin niin sen saikin avata vasta kotona.

Jännitys oli suuri, mitä täältä paljastuisi?


Tämmösiä 2 kpl:




En oo ikinä kuullu enkä nähny VARVASPYYHETTÄ!


Design: Eeva Liisa Pajari. Idea on palkittu kilpailussa:

Arjen apuvälineet, Ray 2006 Keksijä esiin, Reuma-Liitto 2006

Onpas hauska väline ja ihan varmasti kätevä ja tarpeellinen.

Ja tuo pussi on niin nätti, että otan sen kesällä saareen mukaan. Siinä voi säilyttää vaikka mitä tarpeellista ja mä tykkään ku on kavereitten tekemiä ja antamia juttuja messissä siellä. Onhan ne tääll himassaki kliffoi mutt siell joteski nauttii kaikista tämmösistä ku ehtii niitä käyttään ja pitää tarpeellisina.

Mä ajan aika vähän ku ei oo omaa bilikaa. Kyll mä ajaa osaan mutt noi tiet muuttuu jatkuvasti ja tulee uusii mestoi mist ei oo kuullukaan. Ja sitt mä ajan harhaan ku opasteet tulee liian myöhään, en mä ehdi enää vaihtaa kaistaa vaan on sitt skujattava sinne minne tie vie. Ja kaikki katunimikyltit on niiiiiiin pientä pränttiä ja likasia ja vinossa ja vaikka mitä feelua, ettei niitä ehdi lukemaan tai näkemään ja sitt taas menee risteyksen ohi. Edellisviikolla mä olin IHAN lähellä Lilan himaa mutt en vaan löytänyt tienpätkää mist sinne olis pitäny kääntyy. Ja toiset bilikat on peffassa kiinni nii ettei uskalla edes hidastaa saatika pysähtyä lukemaan kylttei tai karttaa. Himaan mä kyll löydän ku tiedän, ett jos jos kyltis lukee Itään tai Pietari 390 km niin sinne päin, kyll sielt jostain sitt tulee kärrytie tännekin päin.

Siell broidin luona kaupan kulmalla oli skoudet paikalla, pysäyttivät mutkin ja ekan kerran elämässäni jouduin puhaltaan niiden mittariin. Kaikkea siis tapahtuu ku lähtee vieraille seuduille:)

KS


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.