Olin Jenna Kostetit uuden kirjan julkkareissa Kansallisessa Kirjakaupassa. Kiva tilaisuus ja haastattelu avasi kirjoittamisen taustatyötä. Esim. kirjan erään tapahtuman päivän sään hän on tarkistanut sanomalehden arkistosta. Kun kirjan henkilö kulkee kaupungilla sateessa niin sinä päivänä on oikeasti satanut. Uusin kirja on trilogian kolmas osa Yöperhosten talo, joka edelleen sijoittuu Turkuun ja kertoo Ahlgrenin suvun tarinaa iloineen ja suruineen sekä Hamburger Börsistä.
Edelliset osat Sinisiipisten saari ja Valkoisen linnun kaupunki olen lukenut ja tykkäsin kovasti. Tämän uuden teoksen saan luettavaksi kirjaston jonon edetessä minun jonotusnumerolle asti.
x x x
Kevään viimeinen +65 disco tuli rokattua. Vimman talon rapussa on näin kaunis ikkunamaalaus.
Taas oli paljon hyviä ja ajankohtaisia esitteitä jaossa. Ikäihmisille on Turussa aikas paljon kaikenlaista toimintaa järjestetty. Nyt odotan Yhteisen tulen äärellä - nuotiotapahtumaa. Se oli niin suosittu, että kaikki paikat olivat varatut varmaakin 10:ssä minuutissa.
x x x
JYMY-jäätelökioski on laskeutunut Turun kauppatorille. Varma kevään merkki!
Mulla on uusi narureppu, väriltään sopii Jymy-kioskiin ;)
Pääsiäinen on jo ovella. Ostin torilta kukat sekä juurekset ja perunat.
Pulleita pajunkissojakin on myynnissä, en osta.
KS
Kivan kuuloista elämää siellä Turussa vietät!
VastaaPoistaTommonen reppu pitää saada! Mistä löysit?
VastaaPoistaKostetin kirjoista en ollut ollenkaan innostunut, koska inhoan niitä kalevalaneuleohjeita. Katariinatkin oli tylsä ku mikä ja joku koronajuttu. Onneksi on kummityttö kirjagrameineen ja päätin vielä yrittää: Eka "dekkari" oli kamala (varmaan se Nauvojuttu), mut Linnunluisia oli ihan koukuttava - aluksi siksi, että niissäkin maisemissa on käyty pari kertaa. Jospa antaisin taas tilaisuuden. Kun oot instassa, niin kurkkaappa @sininsivuilla. Mä löydän sieltä aina uutta kuunneltavaa!
Kaikenlaista kivaa Turku-kamaa voi ostaa täältä:
Poistahttps://loveturku-putiikki.myspreadshop.fi/
Juu, tää trilogia on sellainen "vanhanaikainen", ihan kuin vanhat suomifilmit. Mä tykkäsin siksi, että pääsin taas vähän tutummaksi turusta, kuten Sinikin kirjoittaa (laitoin seurantaan). Punainen noita oli kiva kun kulki täälläpäin, usein jokirannassa nyt tulee mielikuva kuinka noita sinne hukutettiin. Katariinat oli sekava ja en ehkä ihan kaikkia sivuja lukenut.