Palataanpas Kaunissaareen vielä yhden kuvan verran. Tämä on ollut tässä pöydällä odottamassa vuoroaan päästä näytille. Vaan kuinkas se kuitenkin unohtui?
Osa P.S.
Muinoin etelässä oli jonkinsortin aukea ja siellä kelottunut puu. Joku kiipesi ylös ja veisti sinne totem-hahmon ja alue sai nimen: Intiaanilaakso.
Hämärästi muistelen, että se ensimmäinen veistos on ollut tuo takimmainen. Mistä lie toinen on tullut, onko sekin ollut puussa, kertokoon ken muistaa.
No, kelo on sitten tuhoutunut mutta pää jäänyt jäljelle ja nämä vartioivat keittistä monta vuotta. Tämä kuva on vuodelta 1985. Nyt niitä ei enää ole. Liekö joutuneet polttopuiksi. Vahinko, sillä ne olivat niin sympaattisia.
Osa 11., joka on viimeinen
Lauantaia 6.8.05 saaren ravintolassa järjestettiin "Kaunissaaren perinteiset sikajuhlat". En tiedä, kuinka pitkä perinne tällä juhlalla on, sitä on alettu viettämään poissaolovuosieni aikana.
Juhlat alkoivat klo 18.00. Hintaan 15 euroa oli tarjolla kaikenlaista syötävää mutta pääosassa oli tietenkin sika, vaikka tämä oli kyllä vain possun kokoinen.
Lohi oli päässyt tulen loimuun.
Syömisen jälkeen oli tietysti vuorossa juomapuoli ja karaoke! Sitä varten oli oli paikalle roudattu kaikki asiaankuuluvat laitteet ja juontaja.
Juhlat kestivät pitkälle aamuyöhön ja sääolosuhteet olivat sellaiset, että meteli kuului saaren toiselle puolelle asti.
En syönyt sikaa, tuolla hinnalla ja noissa puitteissa possu ei houkutellut.
Virallisen kesäkauden viimeisenä lauantaina 10.9. ravintoloitsija tarjosi asiakkailleen lohikeittoa ja boolia. Tämä oli oikein ajoitettu lahjuslounas, ei tarvinnut kesken leirin pakkaamista alkaa ruuanlaittoon. Keitto oli hyvää, santsasin. Booli jäi juomatta eikä sille ollut vaihtoehtoa! Ensi vuonna lapset ja raittiit vaativat punaista mehua.
Sunnuntai 11.9.05 iltapäivällä leiripaikkani oli tyhjä. Toivottavasti saan ensi kesänäkin tässä majailla ja nauttia olosta.
Sinne se saari jäi . . .
