Korento

Edit: poistin kokeilusivun, se ehkä sotki näkymän jollakin selaimella.

Onnistui ja ei onnistunut kokeilu "teksti kuvan viereen" Tuikun ohjeilla. Huh, ei minusta tuohon temppuiluun ole. Tyydyn tavanomaiseen asetteluun ja unohdan kikkailut html:n kanssa.

Tässä kesäkuvia ja nyt takaisin neuleiden pariin. Haluan nuo
keskeneräiset nyt pikapikaa tehtyä, että saan aloittaa jo jotain
uuttakin.

KS

Uusi neule

Edit: kuvalinkki korjattu.

Florica-jakun hihat etenivät hienosti, mutta nyt se saa taas jäädä odottamaan vuoroaan.

Tarvitsen uudet luistavat Addi-puikkoni Villen villapuseroon. Jeps, kun
poika kerrankin sanoi, että voisin tehdä hänelle puseron, niin se
ohittaa kaikki muut mahdolliset työt!

Lankaa on paali ja vähän päälle.

Malli
on Kauneimmat Käsityöt 5/2005, ohje nro 13. Lanka ei ole ohjeen
mukaista (Alpakkaa, Cameliaa eikä Silke-Tweediä) vaan Menitassa myyjän
opastuksella vaihdoin sen Grignasco Topwool´iin.

Ohje (85-19) on myös Garnstudion sivuilla suomennettuna ja kuva tässä: Drops.

KS

Talvikukkia

"Talvisia" kuvia Bensowin talon sisäpihalta

Merenneito

KS

Unisukat

Lanka: Alpakka, Novita Trend Collection, 90 g
Puikot: 3.5
Malli: Trad./ 3 oikein, 3 nurin, siirto joka 5. kerros


Ihanan pehmoiset ja lämpimät unisukat. Tosin ne eivät vielä ole olleet
käytössä, ihan vain pikkuisen kokeilin. Keskiviikkona menen
jalkahoitoon niin sitten vasta illalla laitan uudet sukat jalkaan.


Käsityötalo Priimassa on kaikenlaisia poistuvia talvilankoja
alennuksella. Kaikkia en muista mutta esim. joitakin värejä  Smart
ja Sisu (kiva punainen Natura houkutteli, ah), Mandarin Fiesta ja
ylellisyyslangoista mainittakoon: Turmaliini 9.90 €.

KS

Blogien ulkoasut

Kovasti
on nyt buumia tehdä hienoja ulkoasuja blogeihin. Minä vaihdoin vain sen
joulukuvan pois tuolta yläpalkista. Nyt on tuollainen ihana kesäpilvi,
ah kyllä se kesä tulee.

Muita muutoksia en aio tehdä. Tuon
kuvan saan juuri ja juuri vaihdettua. Sattumalta ja kantapään kautta
sekin just just onnistuu. Tunnustan suoraan, että taitoni eivät siihen
riiitä. Kaikenlainen koodien tulkitseminen ja kirjoittaminen on täyttä
hebreaa. En saa edes oletuskirjasinta muutettua. Joka kerralla aloitan
kirjoittamisen fontin vaihtamisella.

Tänään on päivä mennyt
paljolti netissä roikkuen. Arrgh. Käväisin Hakaniemen torilla
Sunnuntaimarkkinoilla. Teddy-pipot maksoivat 20.00  €.


Huomenna ostan 3.5 pyöröAddit ja teen sen oranssin Florica villatakin
loppuun, en siis purakaan sitä. Tarkemmin tarkasteltuna totesin, että
paljon olen aikaa käyttänyt ja monta  palmikonvääntöä siihen
tehnyt, mieluummin teenkin sen valmiiksi. Eiköhän siitä kiva tule.

KS

Tapahtui tammikuussa 2005

Viikonloppu 8.-9.1.2005

Viime vuonna tähän aikaan oli talvimyrskyn nostattama tulva. Vedenpinta Kauppatorilla oli ainakin +142 cm.
Lauantain aikana vesi nousi ja nousi. Iltauutisissa kerrottiin, että Kolera-altaan reunalle laitetaan tulvaesteeksi paperipaaleja. Vaikka oli jo myöhä niin vuosisadan tapausta oli mentävä katsomaan.

Nokialaiset Kontiot jalkaan ja tuulenpitävät vaatteet tiukasti päälle. Oli se vaan aikamoinen näky kun isot autot toivat paaleja ja trukeilla niitä siirrettiin satama-altaan reunalle. Tuuli riepotteli paaleista roskaa ympäriinsä. Vesi nousi ihan silmissä.
Vaikka tuuli tuiversi ja satoi niin kiersin kotiin rantatietä. Voi hurja, ilman kumisaappaita sitä kautta ei olisi päässyt mihinkään.
Sunnuntaiaamuksi laitoin herätyskellon herättämään ajoissa. Kahvia termokseen ja voikkua sekä pullaa evääksi tulvantutkimusmatkalle.

Minulle tämä oli jännittävää ja mieleenpainuvaa katseltavaa, turvallisesti tukevalla maalla saappaat jalassa. Monelle ihmiselle tämä oli kuitenkin surullinen viikonloppu kun tulvavesi valloitti kotien kellarit ja taisi se jonkun kodinkin tärvellä Suomessa. Ruotsissa ja Tanskassa ihmisiä kuolikin tässä myrskyssä ja tuhot olivat muutenkin suuremmat kuin täällä.

Tulvaesteet Kauppahallin suojana.


Kolera-allas, takana Kaupungitalo.


Melkein uivia WC-pömpeleitä.


Merisataman  rantabulevardi on vedenalla,
Uunisaaren talvisilta uppeluksissa ja
myrskyn tuomaa rojua pilvin pimein.


Kompassilaiturin aukea on muuttunut uima-altaaksi!


Kaisaniemenrantaan talvitelakoidut veneet ovat aikeissa lähteä merelle ilman kipparia.
"Varokaa heikkoja jäitä" on koominen viesti tässä tilateessa.

Kuvat on otettu vanhalla kamerallani ja Ville on ne nyt skannannut minulle kuvagalleriaan, jossa niitä on vielä muutama lisää. Sieltä nämä tähänkin linkittyvät suuremmiksi kun klikkaat kuvaa.

Eipä ole täällä etelässä tammikuu vielä talveksi kehittynyt tänäkään vuonna.

KS

Ompelukirja

No nyt tänään se  ´minulle tärkeä kertomus´, joka jäi eilisen
vuodatuksen jalkoihin. Hesarin juttua onkin blogistaniassa kommentoitu
useassa blogissa (googlella pääsin jäljille). Mielenkiitoista lukea erilaisten ihmisten mielipiteitä asiasta. Aika samoilla linjoilla ovat.

Keskiviikkona ompelin sen hameen. Ajattelin, että olisi hyvä olla olemassa joku ompelukirjakin. Kävin Ihan Itse
-foorumilla tutkimassa asiaa ja siellä suositeltiinkin Otavan Suurta
Ompelukirjaa. Iso opus on varmasti kallis ja hankinta siirtynee hamaan
tulevaisuuteen.

Torstaina kävelin neuletapaamiseen Yrjönkatua
ja siinä uimahallin vieressä on divari. Tapani mukaan poikkesin sisään
katsomaan josko siellä olisi neulelehtiä tai -kirjoja. Ei ollut niitä
kuin yksi Stickning från Norden (7.50 €), se kiinnostaisi varmasti
muita neulojia mutta ei ole minun juttuni.

M u t ta
siinä kirjarivivssä oli kuin olikin Suuri Ompelukirja!! Uskomatonta,
enhän sitä edes ollut etsimässä ja siinä se oli, oikein tyrkytti
itseään hyllyn reunan yli. Harmistuksen sekaisin tuntein etsin hintaa
kirjasta, ´varmasti se on liian kallis´. Hah, hinta: 10.00 €. Just niin, vaivaiset kymmenen euroa, (löytyihän siitä sitten Akateemisen hintalappukin: 45.58 €). Kirja on kuin uusi, ehkä joku on sen joskus kerran aukaissut.
Toiveeni ja rahatilanteeni huomioitiin täydellisesti, siispä tässä on taas hieno esimerkki johdatuksesta.


Jee jee. Nyt minulla on kirja täynnä ohjeita ja vinkkejä. Seuraava
ongelma on nyt vain se, että kenelle ompelen? Itsellä on ihan sopivasti
vaatteita enkä englanninlapsiakaan  voi vaatteisiin hukuttaa,
heille mieluummin neulon. Jään siis odottamaan jatkosuunnitelmia;)

Tässä uusi kirjani ja . . .

. . . padassa hautuu kastike!

Ville halusi tulla perjantaina luokseni syömään ja tilasi "poltettua" makkarakastiketta.

Se ei suinkaan ole poltettua vaan ainoastaan juuri niin ruskeata kuin
uskaltaa antaa jauhojen ruskistua niiden palamatta. Sen jälkeen kastike
saa kuplutella itseään padassa pari-kolme tuntia ja näin mausta tulee
juuri se oikea vanhanaikaisen täyteläisen ruskea maku. Lopuksi hyvin
ruskistetut hk-blöön palaset pääsevät mukaan. Tästä kastikkeesta olen
varmasti kertonut aikaisemminkin, so what.

Lautasmalli? Mikäs se on?

Ai vihannneksia, taisivat unohtua.

Minulta  muuten puuttuu yksi tuollainen Arabian Kaira-sarjan ruokalautanen. Olisko kellään ylimääräisenä?
Ja ystävälläni on myynnissä kangaspuut. Onko kukaan kiinnostunut?

Neulerintamalla on valmistumassa itselle unisukat.

KS

Neulojat ja blogit mediassa

Otsikko
on mahtipontinen mutta ei tästä kirjoituksesta sellaista tule. Muutaman
kommentin haluan kirjoittaa viime aikoina lehdissä ja TV:ssä olleisiin
neulojia koskeviin juttuihin.

Villikanilla on
blogissaan pitkä ja syvällinen pohdinta Helsingin Sanomissa 24.12.05
julkaistuun Teppo Sintosen Vieraskynä kirjoitukseen, itse artikkeli on
siellä myös luettavissa.
Minulla tuo artikkeli on ollut tässä
pöydällä odottamassa, että kirjoitan siitä. Liinu ehti ensin ja hyvä
niin, koska hänen kirjoituksensa on hyvä ja jo kommenttejakin saanut.

Artikkelin otsikko on "Blogien kirjoittajat hakevat hyväksyntää identiteetilleen ". Noin puolessa välissä sitä on kappale, joka alkaa "Tunnustusta ei enää saada itsestään...." sitten seuraava kappale:


"Identiteetin huomioiminen tuottaa yksilötasolla kokemusta oman elämän
tärkeydestä. Elämän merkityksellisyys syntyy siten vuorovaikutuksessa
sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnustavat tekemistemme
merkityksellisyyden. Nykyinen yhteiskunta ja elämäntapa eivät sitä tee
automaattisesti".

Minulle, yksilönä, juuri tämä vuorovaikutus
muiden neulojien kanssa on merkityksellistä. Ja se, että he tunnustavat
tekemiseni - neuleeni - merkityksellisiksi. Oma olematon yhteisöni ja
yksinäinen elämäni ei sitä todellakaan tee automaattisesti, eikä
muullakaan tavalla.
Blogin kautta olen tutustunut moneen mukavaan
ihmiseen sekä virtuaalisesti että ihan elävänä ihmisenä. Olen saanut
jakaa oman onnistumisen ilon ja epäonnistumisen murheen muiden kanssa
blogin välityksellä. Ideoita ja uutisia, osanottoa toisten iloon ja
suruun, kannustusta, arvostelua yms.; tätä minä saan ja yritän antaa
olemalla mukana blogimaailmassa.
En osaa syväluodata artikkelin
sanoja siten, että saisin siitä käsityksen, että elämäni ja tekemiseni
olisivat merkityksellisiä vain siksi, että minulla on blogi ja sitä
luetaaan. Ei näin, mutta se on tärkeä osa kokonaisuutta.

Artikkelista:

"Kertomusta ei tee merkittäväksi tai tärkeäksi yksin sen tapahtumien
sisältö, vaan se, että se tulee ylipäänsä  kerrotuksi. Julkisesti
kerrottu kertomus on merkittävä kertomus."

Tapahtumat, joista
kerron, ovat minulle tärkeitä. Niistä kertominen muille on minulle
tärkeätä. Haluan kertoa jollekin, mitä tänään sain aikaiseksi. Joku
ehkä kommentoi kertomusta ja yksikin sana on enemmän palautetta kuin
mitä saan pelkiltä seiniltäni.

Myös kirjoittaminen on minulle
tärkeätä. Julkinen kertomus on merkittävä koska se on myös muiden
luettavissa ja saattaa joskus jossain vaikuttaa jotain. Onhan sekin
merkittävää, että uskaltaa jakaa omaa elämäänsä julkisesti, olematta
julkkis tms. Jokin oma kynnys on tullut ylitettyä, voittajana.

Ilman blogia moni asia jäisi vain muistini varaan ja aikanaan sieltä
häipymään. Blogiin kirjoittaminen on aktivoinut myös yksityisen
kirjoittamisen, omaan arkistooni.

Tämä tuosta artikkelista.
Toinen artikkeli on julkaistu Gloria-lehdessä. Siinä Kristiina Raitala kirjoitti mm.:
" Sen tiedän, että Suomessa pojat virkkaavat pipoja, mutta neulovia naislaumoja en ole bongannut."

Tästä on ollut maininta myös jossain blogissa, (en muista missä,
anteeksi) ja Novitaklubin Neulomossa aiheesta on kirjoitettu.


Ensinnäkin; sana "naislauma" herättää minussa ärtymystä. Ikäänkuin
olisimme vellovaa massaa puikkoinemme. Virkaavista pojista kirjoitetaan
paljon, missä on kirjoitus naisesta CNC-koneistajana?


Toisekseen; missähän umpiossa tämä toimittaja työtään tekee kun ei ole
neulovia naisia nähnyt. Monet meistä neulovat bussissa,
odotushuoneissa, liikenneasemilla jne.

Kesäkuun 11. päivä
oli useassa kaupungissa "Knit In Public" eli KIP-päivä, jolloinka
neulojat kokoontuivat julkisille paikoille neulomaan. Helsingissä
olimme Espalla. Tuolla päivämäärällä on tässä blogissani kuvallinen
kertomus tapahtumasta.

Säännöllisiä neuletapaamisia
kahviloissa on järjestetty jo jonkin aikaa. Ensin pk-seudun neulojat
kokoontuivat Sokos-tavaratalon kahviossa mutta nyt uudesta
Kampin-keskuksesta on löytynyt tarkoitukseen sopiva Cafe Camppi. Eilen siellä oli tammikuun tapaaminen ja paikalla oli n. 19 neulojaa!

Pk-seudun neuletapaaminen Camppi, 5.1.06

Emme
ole lauma, emmekä juoruile (kuten Nelosen uutisissa 5.1. on sanottu).
Olemme kaikenikäisiä naisia, jotka arvostamme kaikkea käsillä
tekemistä, seuraamme aikaamme ja muotia, perinteitä unohtamatta.
Tapaamisissa vaihdamme kuulumisia neulerintamalla, katsastamme
toistemme lehdet ja kirjat, joista huomattava osa on ulkolaisia.
Osaamme neuloa monella kielellä, jopa islanniksi. Kokemuksia ja
mielipiteitä langoista myös kerrotaan mieluusti muille opiksi.


Neulojien aktiivisuudesta mainittakoon vielä, että neuleblogeissa oli
marraskuussa Autetaan yhdessä -keräys, johonka monet neuloivat
lastenvaatteita annettavaksi joululahjoina vähempiosaisille lapsille.


Myös neuletempauksia on järjestetty: sukka-, lapas- ja pipovaihtoja.
Siis A neuloo B:lle, B C:lle jne. On mukava saada vaihteeksi toisen
neulomat lapaset käteen.

Tulihan tuohon  jo tekstiä. Taidan jättää minulle tärkeän tapahtuman kertomisen huomiselle.

KS

Vaihtarit ovat perillä!

Kiitos sähköpostista, Lea.


Hän ilmoitti, että vaihtolapaset olivat tänään postilaatikossaan.
Totesi niiden olevan varmasti lämpöiset vaikka ei vielä ole niitä
parveketta pidemmällä ehtinyt testata. Myös Suomenlampaan villan pehmoisuuden hän oli yllättyneenä pannut merkille.

Lanka
Naisten Messuilta ostin Suomenlammas langan varta vasten näitä lapasia varten. Halusin käyttää niihin erilaista lankaa ja kokeilla jotain uutta mallia.
Tuottaja on Lammastila Koponen, langat ovat kasvivärjätyt. Sitä oli todella mukava ja joutuisa neuloa.

Malli
Ullaneule / Ailin lapaset

Muutos malliin
Vaihdoin reikäpeukalon kiilapeukaloksi, joka on mielestäni mukavampi. Ja kuinkas ollakkaan, myös saajan mielestä se on parempi.
Peukaloon en tehnyt nostettuja silmukoita lainkaan, vain oikeita ja nurjia kerroksia.

Tämä oli ihan mukava ja innostava tempaus. Kiitos Topperille järjestämisestä ja että et heittänyt kirvestä kaivoon alkuhankaluuksien kohdatessa.

Näin on taas yksi projekti saatettu loppuun.

KS

Muotikuvaus on...

... vaikeata! Kamera on armoton. No olkoon, tässä on kuitenkin iltayöstä valmistunut uusi muotihameeni.

Malli: Moda 1/2006, hamekaava nro 3
Kangas: Tummanvihreä säämiskäjäljitelmä, Eurokangas  13,00 €/metri


Ihmeellinen pakkomielle saada ommella hame iski eilen illalla kuuden
kieppeillä. Suihkaisin sporalla Sanomataloon, ostin kankaan ja
tarvikkeet ja olin jo seitsemältä takaisin kotona.

Kaavan
piirtäminen sujui nopeasti koska tässä on vain yksi hameen osa ilman
mitään muotolaskoksia tms. ja vyötärökaitale. Hamekappaleita on
kahdeksan, joten leikkaamisessa meni hieman enemmän aikaa. Loppu
sujuikin sitten vauhdilla ja juuri ennen puolta yötä hame oli valmis.


Ihan tyytyväinen olen tulokseen vaikka pikkusen huolellisempi olisin
voinut olla saumojen kanssa. Hienoista vetämistä on havaittavissa mutta
ei se mitään. Seuraava sitten paremmin ja tarkemmin.

Väri
on kaunis tummanvihreä. Kotona hetken katselin ja ihmettelin, että
tuliko kangas väärästä pakasta: tämähän on ruskeata? Ei, kyllä se oikea
vihreä on mutta huoneen halovalo näytti sen ruskeana. Eteisen
säästölamppu ja kylppärin tavallinen valo näyttävät sen oikein. Enää en
rupea kiistelemään minkä värinen jokin on ennenkuin näen se
kunnollisessa valossa!

Ompelukoneeni on vain tuollainen karvalakkimalli PFAFF ja
siinä ei ole hienoja säätöjä tällaisia erilaisia kankaita varten. Tämä
"säämiskä" on nahkeata ja sen takia ei oikein hyvin kulkenut koneessa,
siksi tuli noita vikoja saumoihin. Kone sinänsä on oikein hyvä ja
kiltisti toiminutkin, vika on ennemminkin käyttäjässä.

Sama hamemalli näyttäisi mainoksen mukaan olevan seuraavassa Suuressa Käsityölehdessäkin (2/06).
SK-lehdessä 1/06 ei ole mitään kivaa ja toteutettavaa, Moda oli huomattavasti parempi ja mieluisampi.

KS

Korvaläpät

Taas hieman uusiokäyttöä, tai paremmikin vanhan kunnostusta.

Minulla on iki-ikivanhat korvaläpät, 1950-luvulta. Huonon kuntonsa
takia niitä ei ole enää vuosiin voinut käyttää. Monta suunnitelmaa
niiden korjaamiseksi on ollut mutta aina se vain on jäänyt tekemättä.
Nyt niistä joululahjaksi saamistani langoista löytyi tähän
tarkoitukseen sopiva lanka.

Runko on rautalankaa ja peltiä,
sangan pituus on säädettävissä. Alimpana on harmaata kangasta ja päällä
kulunutta kania. Jätin nämä uuden päällisen alle lämmikkeeksi. Hmm, ja
säilyy tuo vanha historia tallessa. Tiedä vaikka olisivat niin vanhat,
että tuo harmaa kangas on armeijan harmaata = olisivat isän peruja
talvisodasta.

Ensin kudoin läppään sopivan lapun. Kavensin muutaman silmukan pois ja
jaoin silmukat kadelle puikolle. Sanka puikkojen väliin ja näin sain
neulottua sangan päällisen. Toiseen päähän sitten taas lappu. Lappuihin
ompelin sauman sisäpuolelle ja näin viritys valmistui.

Uusi asusteeni

Lanka: Novita Loopy, lenkkimohair, 83% mohair 17% akryyli
Puikot: nro 5
Malli: oma viritys


Lanka oli äärimmäisen vaikea neulottava. Väkisin tuli lenkkejä puikolle
ja siinä sitten ihmettelin, onko se silmukka vai lenkki. Hidasta kuin
mikä. Onneksi tässä työssä ei neuleen siisteydellä ole väliä.
Ehkä suosituspuikolla nro 10 olisi helpompi neuloa.

Viimeistään suuremman neuleen ompelussa minulla menisi hermot. Lankaa
on vaikea ommella, lenkit avautuvat lankaa vetäessä ja se katkeaa
helposti. Reunasilmukat on vaikea erottaa pinnasta. Tässä pienessä
työssä jo nämä epäkohdat tulivat esiin, niinpä  esim. villapuseron
ompeleminen kyllä jäisi tekemättä.

KS

Vaihtarit

Sinnekö ne jäi? Bussipysäkille!



Ei sentään, kyllä ne lähtivät tänään Lealle Göteborgiin.
Tarkkaile postiasi ;)

KS

Tuliaiset!

Hyvä kun oli kaupoista neulelehdet loppuneet! Voisiko nyt sanoa, että "lukee kuin neuloja raamattua" ?

Nasta kirja! Eiköhän nyt lontoonkielisetkin ohjeet ala avautumaan. Hieno tuliainen, kiitos Maijalle!

Kirjaa on sitten hyvä tutkia nautiskellen nauttien Espanjan herkkkua, jota myös sain.

Ajankulkua voin seurata kalenterista, jossa on Tara ja Finn tekemissäni neuleissa! Hieno idea.
Kiitos / Tack / Thank you Kerry, Ben and children!

Kauneimmat Käsityöt
-lehti tuli tänään. Kauniita neuleita, usea vauvaneule ja
haarukkapitsin teko opetetaan selkein kuvin ja sanoin. En sitä nyt ihan
heti kokeile mutta onpahan ohjeet käsillä, jos joskus innostun
siitäkin.
Klassisen perusvillatakin saatan tehdäkin. Voisin
vaikka lopulta purkaa sen oranssin Florica neuleen, sitähän olen
ajatellut pitkään ja huolellisesti. Kysyin jo Neulomosta neuvoja
puretun langan käsittelyyn.

Ompelutarvikelaatikot olen
järjestänyt tänään. Ommellessa laatikot tahtovat aina mennä
epäjärjestykseen, etsin jotain, löydänkin mutta esiinotettujen
tavaroiden siististi paikalleen laittaminen ei oikein onnistu. Sinne
vaan ruttuun laatikkoon ja laatikko kiinni ajatuksella laittaa
paikoilleen  k o h t a . ´Kohta´ ei vain taida koskaan tulla
kohdalle. Sekalaisille pikkutavaroille sain hyvin omat paikat pienillä
liha-, salaatti- ym. laatikoilla ja purkeilla.

Nyt menen
ostamaan pari laatikkoa  langoille. Ajatus on laittaa ne jotenkin
järjestykseen niin, että helpoimmin saatavilla olisivat ne langat,
joita todennäköisesti käytän ensin. Sekalaiset "ehkä joskus jotain"
langat saavat majoittua alimpaan laatikkoon. Puuvillat voisivat myös
olla omassa laatikossaan. Minulla ei ole kaapppia mihin laittaa näitä,
niinpä laatikoiden on oltava katseen kestävä pino tuossa nurkassaan.


Jahas, kello onkin jo rientänyt, kuuntelen ensin maanantai-illan
kuunnelman - James Deanin kuolemasta - ja sittenn vasta
laatikko-ostoksille.

KS

Ahh, Jee Jee!

Katsokaapas mikä tässä on:

Kyllä, se on uusi villajumpperi!!

Tosin ilman poolokaulusta mutta ei se mitään haittaa.

Forumin Glenfield myymälässä oli loppuunmyynti, niinpä sain tämän -50% alennuksella.

Kannatatti mennä heti tänään, oranssi valikoima oli suppea.

Ah, nyt on vaatekaappini pelastettu.

Tämä taasen on kallein näkemäni käsityö, siis suhteessa kokoon ja materiaalin kulutukseen. Hinta pikkupuodissa on: 109,00 € !

Ja tämä kuva on jo ollut esillä aikaisemmin, mutta koska se on kaunis
talo, niin laitan sen uudestaan toivotuksilla täydennettynä.

Kiitos lukuisille lukijoilleni tästä vuodesta, olette antaneet minulle
paljon; kannustusta, ideoita, sekä virtuaali- että liveseuraa ja
innostaneet minua kirjoittamaan muustakin kuin neuleista.



Tapaamisiin ensi vuonna,

Kristiina

Väärä huovutus!!

Mun lemppari, ihanin, paras, kallein ostamani: oranssi Glenfield polokaulus villajumpperi otti ja KUTISTUI!! Siis  k u t i s t u i !  H u o p u i !

Pesukoneessa. Tavallista pyykkiä. Kirjopesu 40 astetta. Oi miksi, miksi se meni sinne??
Ja miksi juuri se kutistui?



Huovutettavat romppeet ei millään huovu eikä kutistu, monta pesua ja lämpöä ne tarvii että niille mitään tapahtuuu, ARRGGH!

Ja toi oli just se, joka on niin ihana ja oikean värinen mun mokkahameen kanssa.
Eikä se ehtinyt olla mulla kuin vuoden. Mulle se oli vielä uusi.

Mitä mä nyt teen? Voi itku ja surkeus. Että piti tän vuoden vielä loppua näin surkeasti, eikö vastoinkäymiset jo riittäneet.

Olisin edes tän puseron saanut pitää. Kaikki muut oisin voinu vaikka antaa pois. Ja vaikka lankavarastonkin.
ARRGGHH!!

KS