perjantai 6. tammikuuta 2006

Neulojat ja blogit mediassa




Otsikko
on mahtipontinen mutta ei tästä kirjoituksesta sellaista tule. Muutaman
kommentin haluan kirjoittaa viime aikoina lehdissä ja TV:ssä olleisiin
neulojia koskeviin juttuihin.

Villikanilla on
blogissaan pitkä ja syvällinen pohdinta Helsingin Sanomissa 24.12.05
julkaistuun Teppo Sintosen Vieraskynä kirjoitukseen, itse artikkeli on
siellä myös luettavissa.
Minulla tuo artikkeli on ollut tässä
pöydällä odottamassa, että kirjoitan siitä. Liinu ehti ensin ja hyvä
niin, koska hänen kirjoituksensa on hyvä ja jo kommenttejakin saanut.

Artikkelin otsikko on "Blogien kirjoittajat hakevat hyväksyntää identiteetilleen ". Noin puolessa välissä sitä on kappale, joka alkaa "Tunnustusta ei enää saada itsestään...." sitten seuraava kappale:


"Identiteetin huomioiminen tuottaa yksilötasolla kokemusta oman elämän
tärkeydestä. Elämän merkityksellisyys syntyy siten vuorovaikutuksessa
sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnustavat tekemistemme
merkityksellisyyden. Nykyinen yhteiskunta ja elämäntapa eivät sitä tee
automaattisesti".

Minulle, yksilönä, juuri tämä vuorovaikutus
muiden neulojien kanssa on merkityksellistä. Ja se, että he tunnustavat
tekemiseni - neuleeni - merkityksellisiksi. Oma olematon yhteisöni ja
yksinäinen elämäni ei sitä todellakaan tee automaattisesti, eikä
muullakaan tavalla.
Blogin kautta olen tutustunut moneen mukavaan
ihmiseen sekä virtuaalisesti että ihan elävänä ihmisenä. Olen saanut
jakaa oman onnistumisen ilon ja epäonnistumisen murheen muiden kanssa
blogin välityksellä. Ideoita ja uutisia, osanottoa toisten iloon ja
suruun, kannustusta, arvostelua yms.; tätä minä saan ja yritän antaa
olemalla mukana blogimaailmassa.
En osaa syväluodata artikkelin
sanoja siten, että saisin siitä käsityksen, että elämäni ja tekemiseni
olisivat merkityksellisiä vain siksi, että minulla on blogi ja sitä
luetaaan. Ei näin, mutta se on tärkeä osa kokonaisuutta.

Artikkelista:

"Kertomusta ei tee merkittäväksi tai tärkeäksi yksin sen tapahtumien
sisältö, vaan se, että se tulee ylipäänsä  kerrotuksi. Julkisesti
kerrottu kertomus on merkittävä kertomus."

Tapahtumat, joista
kerron, ovat minulle tärkeitä. Niistä kertominen muille on minulle
tärkeätä. Haluan kertoa jollekin, mitä tänään sain aikaiseksi. Joku
ehkä kommentoi kertomusta ja yksikin sana on enemmän palautetta kuin
mitä saan pelkiltä seiniltäni.

Myös kirjoittaminen on minulle
tärkeätä. Julkinen kertomus on merkittävä koska se on myös muiden
luettavissa ja saattaa joskus jossain vaikuttaa jotain. Onhan sekin
merkittävää, että uskaltaa jakaa omaa elämäänsä julkisesti, olematta
julkkis tms. Jokin oma kynnys on tullut ylitettyä, voittajana.

Ilman blogia moni asia jäisi vain muistini varaan ja aikanaan sieltä
häipymään. Blogiin kirjoittaminen on aktivoinut myös yksityisen
kirjoittamisen, omaan arkistooni.

Tämä tuosta artikkelista.
Toinen artikkeli on julkaistu Gloria-lehdessä. Siinä Kristiina Raitala kirjoitti mm.:
" Sen tiedän, että Suomessa pojat virkkaavat pipoja, mutta neulovia naislaumoja en ole bongannut."

Tästä on ollut maininta myös jossain blogissa, (en muista missä,
anteeksi) ja Novitaklubin Neulomossa aiheesta on kirjoitettu.


Ensinnäkin; sana "naislauma" herättää minussa ärtymystä. Ikäänkuin
olisimme vellovaa massaa puikkoinemme. Virkaavista pojista kirjoitetaan
paljon, missä on kirjoitus naisesta CNC-koneistajana?


Toisekseen; missähän umpiossa tämä toimittaja työtään tekee kun ei ole
neulovia naisia nähnyt. Monet meistä neulovat bussissa,
odotushuoneissa, liikenneasemilla jne.

Kesäkuun 11. päivä
oli useassa kaupungissa "Knit In Public" eli KIP-päivä, jolloinka
neulojat kokoontuivat julkisille paikoille neulomaan. Helsingissä
olimme Espalla. Tuolla päivämäärällä on tässä blogissani kuvallinen
kertomus tapahtumasta.

Säännöllisiä neuletapaamisia
kahviloissa on järjestetty jo jonkin aikaa. Ensin pk-seudun neulojat
kokoontuivat Sokos-tavaratalon kahviossa mutta nyt uudesta
Kampin-keskuksesta on löytynyt tarkoitukseen sopiva Cafe Camppi. Eilen siellä oli tammikuun tapaaminen ja paikalla oli n. 19 neulojaa!


Pk-seudun neuletapaaminen Camppi, 5.1.06

Emme
ole lauma, emmekä juoruile (kuten Nelosen uutisissa 5.1. on sanottu).
Olemme kaikenikäisiä naisia, jotka arvostamme kaikkea käsillä
tekemistä, seuraamme aikaamme ja muotia, perinteitä unohtamatta.
Tapaamisissa vaihdamme kuulumisia neulerintamalla, katsastamme
toistemme lehdet ja kirjat, joista huomattava osa on ulkolaisia.
Osaamme neuloa monella kielellä, jopa islanniksi. Kokemuksia ja
mielipiteitä langoista myös kerrotaan mieluusti muille opiksi.


Neulojien aktiivisuudesta mainittakoon vielä, että neuleblogeissa oli
marraskuussa Autetaan yhdessä -keräys, johonka monet neuloivat
lastenvaatteita annettavaksi joululahjoina vähempiosaisille lapsille.


Myös neuletempauksia on järjestetty: sukka-, lapas- ja pipovaihtoja.
Siis A neuloo B:lle, B C:lle jne. On mukava saada vaihteeksi toisen
neulomat lapaset käteen.

Tulihan tuohon  jo tekstiä. Taidan jättää minulle tärkeän tapahtuman kertomisen huomiselle.

KS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.