Tylsyys

Olen
ollut monta pakkaspäivää linnoittautuneena kotiini. Neulonut, nukkunut
ja kuunnellut kirjan Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani.

Entisaikaista linnaelämää, romantiikka ja jännitystä. Paikoitellen se
oli niin jännittävä, että harmitti nousta ylös kääntämään kasettia.

Olisi ollutkin vain jännittävä ilman romantiikkaa ja onnellista loppua,
joka sai taas kyyneleet pintaan. Ja muistamaan tämän oman
yksinäisyyteni, kaipuuni ihmisen lähelle, ihon kosketuksen, elävän
elämän.

Mikään ei ole muuttunut siitä kun vuonna 2002 "leikkaa liimaa askartelin" tunteitani paperille.

Minäkö?

(Valokuva: Elina Brotherus)

Olenko häkissä, jonne kukaan ei pääse luokseni?

Olisinpa nalle, jota hellitään.

Epäselvä tulevaisuus . . .

. . .ajatukset umpisolmussa.

Toteutumattomia toiveita, haaveita.

Missä ystävät? Elävä elämä, ilo ja nauru?

KS