Huh hellettä / hrrrr kylmää

Tervehdys kaikki lukijani! Olen muutaman päivän mantereella täydentämässä varastoja yms. pakollisilla asioilla. Keskiviikkona on tarkoitus taas häipyä meren saareen. Kauppalaiva Christina alkaa kulkemaan 12.6. niin sitten ei ehkä tule mantereella käytyä viikottain, aika näyttää.

Kausi alkoi erinomaisella säällä, lämmintä riitti toista viikkoa. Sitten alkoi viiletä ja kylmää tuulta puhalteli mereltä. Monena päivänä oli myös tosi kosteata kun sumua-utua pukkasi niin, että välillä ei eteensä nähnyt. Lähisaaretkin olivat enimmäkseen näkymättömissä. Muutama sadekuurokin oli mutta ei nyt niin haitaksi asti.

Viime viikon yöt oli niin kylmiä, että suosiolla laitoin villapaidan päälle nukkumaan mennessä. Niin kylmää kuin viime vuonna ei kuitenkaan ollut. Ja nyt mulla on parempi makuupussikin niin en kylmään herännyt keskellä yötä. Kummasti tuolla nukkuu sikeästi 10 tuntia ja menipä kerran kellon ympärikin! Kurjinta on juuri illat ja aamut kun lämpimät vaatteet vaihtaa kylmiin ja nihkeisiin vaatteisiin.

Aika vaan kuluu vaikka mitään ei mukamas teekään ja toisaalta koko ajan on jotain puuhaa. Jos ei muuta niin tarkkailla merta. Lauantaina siellä kunnostettiin merimerkkejä.

Toukokuun kasvikuvia, olkaa hyvä:

Idylli? Perinteinen mökin huussi valkovuokkojen keskellä.

Sinivuokot

Mukulaleinikki

Käenkaali eli ketunleipiä koko iso metsä valkoisenaan. Varta vasten menin näitä katsomaan kun syksyllä näin ketunleivän lehtien peittämän satumetsän - seassa kanttarelleja. Kannatti sinne rämpiä kaikkien risujen ja talven aikana kaatuneiden lahopuiden yli. Satumetsä vaikutelma siellä oli edelleen, ihan kuin toisessa maailmassa olisi ollut.

Rentukoita mättäinä ja peltona

Vaikuttava kotkansiipi ziljoona valkovuokkoa.

Raate, tosi kaunis ja herkän näköinen kukka mutta en vaan millään saanut siitä onnistunutta lähikuvaa.

Muutama istutettu tyrni.

Leikkiminen on tervettä, eikös vaan? Hah, pääsinpäs tekemään puron, ja parikin;)

KS

Huolto pelaa

Alku vaikuttaa lupaavalta: cokista ja suklaata on Huvilalle tullut!

Marialta sain pystytyspäivänä tällaisen Ihanan pullopostipakkauksen. Huomatkaa, että toinen on jo syöty.

Ja yllätysvieras Lila muisti myös colalla ja Mustikkapiirakkasuklaalla, jonka nautin kahvin kanssa.

Langat tuskin pääsevät loppumaan koska tähän "pussissa" on aika paljon lankaa, ja koko puikkovalikoimani on myös mukana. Paitsi: eräänä iltana etsin 3.5 lyhyttä pyöröä eikä sitä löytynyt. Täällähän se nökötti kotona kässätuolissani.

Tervalepät vielä sitkistelevät harmaina, muutoin puut alkavat jo vihertää kauniisti. Joitakin muuttohanhien kaakattavia helminauhoja näin, mutta suuren suurta parvea en onnistunut bongaamaan.

KS

Yllätysvieraita

Perjantaina rakentelin keittopöytää. Ensin kuuntelin, että joku vene tulee rantaa kohti ja sitten näinkin sen. Porukkaa lappaa maihin kalliolle, johonka tosi harva uskaltaa rantautua. Jahas, piti ottaa parempi tähystyspaikka ja mukamas haravoida tiskipaikkaa.

Pari lasta pompahti polulta näkösälle, moikkasin ja sain vastauksenkin. Ajattelin, että pitääköhän noille näyttää joku teltta- tai tulentekopaikka. Noh, lapset siitä menivät takaisin rantaan ja minä rakennuspuuhaan.

Vaan eikös mitä, sitten se porukka tulee kantamuksineen mun pihalle! Ei hemmetti. Ajattelin sanoa, että tämä ei kyllä ole mikään läpikulkupolku mutta menkää nyt tän kerran. Ja sitten tajusin ja kuulin, että mua tervehditään ja tuttujahan nuo ovat!

Lila perheineen siinä yks kaks mun luona?! Enhän mä mitenkään voinu tuntea niitä lapsia, vaikka olen nähnytkin, enkä tuntea Lilaa oudoissa ulkoiluvaatteissa yms. Mahdoin olla tosi hölmistyneen näköinen, aluksi varmasti oli vihainenkin ilme on saattanut naamalla olla.

Vaan kylläpäs oli mukava yllätys! Tosi mahtavaa, että tuolla tavalla viitsitään ja halutaan tulla moikkaamaan. Ja hyvin löysivät heti oikeaan paikkaan, vaikka en mitään ohjeita ole antanut mereltä käsin tultaessa. Taitava merimieskin tuo siippansa on kun tuolleen osasi ja uskalsi rantautua.

Tässä sitten - "hana" vai mikä se nyt oli - insinöörin kanssa yritetään virittää ompelemaani terassikatosta paikalleen.

Eihän siitä mitään tullut. Mentiin keittokatokselle grillaamaan makkaraa ja poika kalastamaan.

Kahviakaan en voinut tarjota kun vedensaannissa oli puolen päivän mittainen katkos. Aika meni niin nopsaan, että ei siinä ehditty edes käsitöitä ottaa esille. Voi tulkaa toistekin paremmalla ajalla!

Eikä siinä ompeluksessa mitään vikaa ollut! Eihän insinööri voi tajuta mitä naisihminen on pienessä päässään suunnitellut, ilman suunnitteluohjelmia ja piirustuspöytää, ja vielä ompelukoneella sen toteuttanut ihan tosta noin vaan. Piti vaan pikkusen enemmän sovitella palasia ja kun ne loksahtivat kohdalleen niin jo oli katoskin komeasti paikallaan. Noh, pikkusen on rynkkyä kulmassa mutta haitanneeko tuo;)

Hamsterivaraosavarastosta löytyi vielä sopivia mitälie putkia, joilla sain tuettua katosta niin, ettei sadevesi pussita.

Tänään, lauantaina, hyvän sään aikana viritin tuollaisen paksun muovin meren puolelle, jotta ihan kaikki vaakasuoraan tuleva kostea tuuli (= vesisade) tule ovesta sisään. Kaunilla ilmalla muovi on sivuun viikattuna.

Päivän luontokuvana tarjoan komean kolon, joka on pihamäntyyn nakutettu poissa ollessani. Männyssä oli vielä viime kesänä vihreätä mutta nyt näyttää aivan kuolleelta, eli kelottumassa se on.

KS

Helatorstai

Koittihan se saareen menopäivä vihdoinkin. Aamupäivä oli sumuinen mutta vuorovene löysi perille. Eipä olla ennen menty saareen niin, että saari näkyy vasta kun ollaan jo melkein perillä. Tavaraa oli veneen täydeltä, moni tuli kesäasumuksensa pystyttämään.

Sain Huvilalleni oikein lautalattian! Stadi joskus teki muutaman tällaisen teltanpohjan kokeeksi. Sitten rahat loppuivat. Tämä yksilö oli jäänyt pieneksi edellisen "omistajan" hankittua suuremman teltan ja onni potkaisi minua kun sain tämän käyttööni. Puolen talvea mietiskelin, kuinka systeemi toimii ja miten teltta siihen asettuu. Mutta kun oli hyvät apurit, Ville ja erityisen kätevä Maria, niin kaikki kävi sutjakkaasti ja onnistui erittäin hyvin. Aikaahan ei paljoa ollut, koska apurit lähtivät iltapäivällä takaisin kaupunkiin.

Tärkeä homma: laittaa reiänreunoja teltan helmaan.

Kehikon reunassa oli reiät, joten päätin reijittää helman ja kiinnittää sen narulla kehikkoon. Kätevä ja helppo ratkaisu. Sana on jo kulkenut saaressa, että onpa hyvin laitettu;)

Kesän ensimmäinen ötökkäkuva.

Marialle ISO KIITOS avusta!

Marian blogissa Lankatarinoita on tarkempi kuvaus päivän kulusta ja töistä.



Yhdessä yössä kotona ei paljoa ehdi teille kertoa ja kun kuvia on kertynyt jo 100! niin valinta on vaikea mistä kirjoittaa ja mitä kuvia pikaisesti tänne laitan. Ehkä kirjoituksen tai pari kerkiän vielä tehdä.

KS

Kirjanmerkkejä

Matleena ja Seijasisko saivat TiiQ:lta kirjanmerkit. Kiitos TiiQ kun toit tämän mallin esille. Se on ollut mulla jossain muistissa mutta unohtunut ja kadonnut koneen syövereihin. Vaan nytpä niitä tuli tehtyä ja ehkä osaan sen jo ulkoa;)

Neuleystäville, jotka olivat minulle vapaaehtoisiksi ilmoittautuneet Sytomyssypäiväksi, virkkasin kirjanmerkkejä. Pienihän tämä kiitos on mutta mieluisia olivat. Myssypäivän kommenteissa näistä jo kiiteltiin. Kiitos kiitoksista.

Ja ehkäpä joku muukin vielä tämmöisen saa;)

Nämä on virkattu samoista langoista kuin neuleliinoja olen tehnyt. Koukkuna oli upo uusi Clover Soft Touch 1.5 koukku. On kyllä nimensä veroinen: pehmeä on ja hyvin koukkii silmukoita. Suosittelen.

KIITOS kaikille Huvila kommenteista ja hyvän kesän toivotuksista. Maria - Lankatarinoita blogista - tulee huomenna talkoojeesaamaan leirin pystyttämisessä. Ehkä, huom. ehkä, hänen blogista voitte loppuviikosta lukea kuinka meidän kävi.

KS

The Huvila on valmis kesän koitoksiin

Alkuperäinen helma oli aivan haperoitunut tuiskussa, tuulessa ja valtavien kivenmurikoinen hankauksesta. Talven Huvila vietti teltankorjaajalla, siitähän jo mainitsinkin.

Tällaista hippua oli entisestä helmasta jäljellä

ja tällainen hieno on uusi helma.

Terassilipan suunnittelu alkoi sillä, että otin varastosta esille vanhoista teltoista jääneitä putkia. Niistä löytyi hyvät putket lipalle. Teltankorjaajan antamista jämäpaloissa oli sopivat palat valkoista ja sinistä ja Karnaluksista tosi-tosi edullista tarranauhaa. Muutama suora sauma posotettava ja pari kulmakohtaa mietittävänä mutta lippa valmistui.

Tänään oli vuorossa saumojen tiivistys. Viime kesänä katon sauma tihuutteli vettä muutamasta kohdasta niin, että oli pakko laittaa pressu päälle. Toivottavasti sitä ei nyt tarvita kun ainakin tätä työtä tehdessä tuli aika vakuuttunut olo, että tämä toimii.

Partioaitasta ostin Greenland Waxia. Ensin harjalla saumat puhtaiksi, sitten hankasin vahaa saumoihin ja kun hiustenkuivaajalla pöhötteli päälle niin vaha suli ja soljui saumatikkaukseen. Myös alakulmat vahasin kun niiden vesitiiviyttä on roiskeet kuluttaneet. Tällä voisi vaikka koko kankaan suojata, se kävisi varmaankin silitysraudan kanssa näppärämmin.

Tällä vahalla esim. Fjällräven suosittelee käsittelemään ulkoiluvaattteet, ohjeita on moneen tarpeeseen. Esim. jos on rinkka selässä niin sitä puolta ei vahatakkaan, housuista reidet käsitellään mutta takapuolen lahkeita ei välttämättä käsitelläkkään. Kaikki siis käytön mukaan. Kaikkea oppii kun elää ja ottaa selvää asioista. Eiköhän tämä tapa tiivistää teltta ole parempi kuin teflon-ruiske, jollaisesta myös olen kuullut.

Polyester- yms. -teltoille tämä ei käy, mutta siihenkin löytyy aine, tuubissa näytti olevan ja pienellä pensselillä sitä tökötetään saumoihin.

KS

Taas on ommeltu

Eiköhän nämä kevään ompelut nyt ole tässä.

Itselle tein pussukan, siinä voi kuljettaa pientä tarpeellista = pikkukiikari, kamera, tupakkiasi ja tuhkakuppi. Tämän tekemiseen meni kyllä luvattoman paljon aikaa, eikä se ole ihan sellainen kuin ajatus oli. Mutta järki tuntuu olevan jäässä, ajatus ei kulje eikä hoksottimet toimi. Varmaankin joku syto-nollaus-delete-näppäin on kytkeytynyt päälle ja jumittaa sitten kaikkea järkevää toimintaa.

En ymmärrä miten onnistuin tällaisen tekemään: Umpipussi!! Juu, vetoketju on tuolla sisällä!, jotain sivusaumaa olin ommellut ja ihmettelin kun en saa käännettyä oikein päin. No eihän se käänny kun ei ole reikää mistä kääntää, voi pyhä savu sentään. Ratkojalla pohjasauma auki ja johan kääntyi.

Omplelin kantohihnan paikalleen. Ei, tuli niin ruma että oli pakko purkaa. Miksi ihmeessä ompelin ne päälipuolelle kiinni?

En saanut vuoria asettumaan kunnolla. Äsh, purin melkein alkutekijöihinsä koko pussukan. Jossain vaiheessa keksin ihmeellisen ratkaisun pohjan leventämiseksi. Ei ei, ei se ole hyvä mutta olkoon. Ja vuoria ei sitten ole ollenkaan, eikä sisätaskua.

Pussukan päälle ompelin jonkun esiäidin virkkaaman peittopalan, olen näitä systeriltä joskus saanut muutaman. Siinä on niitä nyt niin muodissa olevia nyppyjäkin. Palaa en ommellut kiinni yläreunasta vaan se on tasku, jotain siihen voi sujauttaa pois käsistään. Hihnassa on kaunista kukkanauhaa, jota ostin Karnaluksista 6 metriä hamettani varten. Enpä sitä hameeseen käyttänytkään joten nyt on riittävästi nauhaa käytettäväksi vaikka mihin.

Tuo toinen on ns. tilauspussukka. Enää en tee mitään tilausjuttuja, niih.

Vävars-kaupan palalaatikosta ostettu toinenkin pellavakangaspala on nyt ommeltu! Samalla kaavalla kuin se turkoosi tunika: Suuri Käsityö Lokakuu 10/ 2003. Kaava on ns. Helppo kaava ja sitä se onkin.

Miksi ihmeessä ompelin keltaisen kaitaleen kun kuitenkin koko ajan marjapuuron punainen oli mieluisampi? Kaiketi aivot välittivät tietoa, että vihreä ja keltainen on Ok, ei vihreä ja outo punainen? Purkamiseksihan se sitten meni!

Tästä tuli ihan hyvä. Ensin se kylläkin näytti äitiysmekolta! Ompelin pienet laskokset rinnan kohdalta vyötärölle ja se korjasi asian.

Eihän tämä kylläkään ole ollenkaan sellainen kuin olisin halunnut. Koko talven olen katsellut Olde Hansan kuvia ja monta matkaseuralaista olen Tallinnassa vienyt ko. kauppaan katsomaan mukamas kaikkea kivaa mutta pääasiani on ollut mekkojen ihastelu. En sitten koskaan ostanut sieltä sellaista ja nyt on tyytyminen tähän omatekemään.

 

KS

Hyvää äitienpäivää

Nyt jaksan taas ommella: Ville vei minut lounaalle. Hänellä on työpäivä tänään mutta pomon luvalla pääsi pariksi tunniksi livistämään ja työkaveri sai pienen maukkaan korvauksen töiden hoitamisesta;).

Ravintola Savu, Tervasaari

Henkilökunnalla on tuollaiset vanhanaikaiset vaatteet, pellavaa taitavat olla. Vesipulloilla oli pellavaiset pullonsuojat, vichypullokin oli kelvollisen näköinen pöydässä olemaan.

Äitienpäivä Menu

Kuminagraavattua lohta ja jokirapukreemiä, Lasimestarin silliä, katajanmarjasilakoita,
ryytisinappisilakoita, miedosti savustettua kananpojanfileetä ja omenachutney,
karitsan paahtopaistia ja pähkinäkastiketta, yrttimarinoituja kasviksia, vihersalaattia,
keitettyä perunaa, ruislimppua, ohraleipää ja voita
*****
Pääruokavaihtoehdot:

Katajasavustettua merilohta
punasipuli-pinaattipaistos, parsaa ja Hollandaisekastiketta
tai
Yön yli haudutettua karitsan entrecotea
tervasiirapilla maustettua juuressärää ja savuolutkastiketta
*****
Kakkubuffet:
Suklaa-aprikoosikakku ja Grand Marnier-mansikkamelba

Alkiruuat olivat kaikki erinomaisia, varsinkin kastikkeet ja omenachutney.

Ville otti pääruuaksi yönyli haudutettua karitsaa. Pikkusen maistoin kastiketta ja se oli todella hyvää ja maku oli nimenomaan yönyli haudutetun täyteläinen. Ville kehui karitsaa maukkaaksi ja mureaksi, hyvä annos.

Minä otin katajasavutettua merilohta namin parsan kera. Nyt olenkin sitten aivan poks täynnä: söin puolitoista annosta!

Ensimmäisen annoksen lohi oli raakaa eikä siinä ollut häivähdystäkään savunmausta. Heti ensi silmäyksellä katsoin kalan koostumusta, että näyttääpäs raaalta. Maistelin rohkeasti ja sisukkaasti, mutta ei, ei maistunut ja kurkkuun tuppas jäämään. Parsat ja hollandaisen söin hyvällä ruokahalulla. Ville siinä sitten toppuutteli, että älä syö sitä kalaa jos se ei maistu. Olihan se periksi annettava. Ville lähti pöydästä ja tuli kohta takaisin tarjoilijan kera joka sanoi, että saan uuden annoksen! Hienosti rakas poikani asian hoiti.

No niin, se olikin sitten aivan erimakuinen ja -näköinen kala. Sopivasti kypsä ja savussakin se oli käynyt. Tämän annoksen söin kokonaan. Sainpahan parsaa riittävästi;)

Jälkkärikakku oli ihan ok, hyvä mutta ei mitenkään erikoisen säväyttävä.

Sama vanha aittahan se on missä olen joskus nuorena käynyt mutta siistimpihän se nyt on. Kiva miljöö, erilainen ja silmänruokaa saa vanhoista hirsistä ja tavaroista. Niitä onneksi on maltillisesti ettei sentään missään kotiseutumuseossa pölyttyneiden tavaroiden seaassa syödä.

Nyt nautin jälkkärikahvia kotona ja poika on takaisin töissä.  Ville, KIITOS lounaasta!

KS