sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Yllätysvieraita


Perjantaina rakentelin keittopöytää. Ensin kuuntelin, että joku vene tulee rantaa kohti ja sitten näinkin sen. Porukkaa lappaa maihin kalliolle, johonka tosi harva uskaltaa rantautua. Jahas, piti ottaa parempi tähystyspaikka ja mukamas haravoida tiskipaikkaa.


Pari lasta pompahti polulta näkösälle, moikkasin ja sain vastauksenkin. Ajattelin, että pitääköhän noille näyttää joku teltta- tai tulentekopaikka. Noh, lapset siitä menivät takaisin rantaan ja minä rakennuspuuhaan.

Vaan eikös mitä, sitten se porukka tulee kantamuksineen mun pihalle! Ei hemmetti. Ajattelin sanoa, että tämä ei kyllä ole mikään läpikulkupolku mutta menkää nyt tän kerran. Ja sitten tajusin ja kuulin, että mua tervehditään ja tuttujahan nuo ovat!

Lila perheineen siinä yks kaks mun luona?! Enhän mä mitenkään voinu tuntea niitä lapsia, vaikka olen nähnytkin, enkä tuntea Lilaa oudoissa ulkoiluvaatteissa yms. Mahdoin olla tosi hölmistyneen näköinen, aluksi varmasti oli vihainenkin ilme on saattanut naamalla olla.

Vaan kylläpäs oli mukava yllätys! Tosi mahtavaa, että tuolla tavalla viitsitään ja halutaan tulla moikkaamaan. Ja hyvin löysivät heti oikeaan paikkaan, vaikka en mitään ohjeita ole antanut mereltä käsin tultaessa. Taitava merimieskin tuo siippansa on kun tuolleen osasi ja uskalsi rantautua.

Tässä sitten - "hana" vai mikä se nyt oli - insinöörin kanssa yritetään virittää ompelemaani terassikatosta paikalleen.



Eihän siitä mitään tullut. Mentiin keittokatokselle grillaamaan makkaraa ja poika kalastamaan.

Kahviakaan en voinut tarjota kun vedensaannissa oli puolen päivän mittainen katkos. Aika meni niin nopsaan, että ei siinä ehditty edes käsitöitä ottaa esille. Voi tulkaa toistekin paremmalla ajalla!




Eikä siinä ompeluksessa mitään vikaa ollut! Eihän insinööri voi tajuta mitä naisihminen on pienessä päässään suunnitellut, ilman suunnitteluohjelmia ja piirustuspöytää, ja vielä ompelukoneella sen toteuttanut ihan tosta noin vaan. Piti vaan pikkusen enemmän sovitella palasia ja kun ne loksahtivat kohdalleen niin jo oli katoskin komeasti paikallaan. Noh, pikkusen on rynkkyä kulmassa mutta haitanneeko tuo;)




Hamsterivaraosavarastosta löytyi vielä sopivia mitälie putkia, joilla sain tuettua katosta niin, ettei sadevesi pussita.







Tänään, lauantaina, hyvän sään aikana viritin tuollaisen paksun muovin meren puolelle, jotta ihan kaikki vaakasuoraan tuleva kostea tuuli (= vesisade) tule ovesta sisään. Kaunilla ilmalla muovi on sivuun viikattuna.




Päivän luontokuvana tarjoan komean kolon, joka on pihamäntyyn nakutettu poissa ollessani. Männyssä oli vielä viime kesänä vihreätä mutta nyt näyttää aivan kuolleelta, eli kelottumassa se on.


KS


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.