Kolme päivää mulla riitti touhua räystäsampiaisen kanssa!
Pörisee ja pörisee mutta mitään ei näy? Aikansa kun kuuntelin ja vahtasin, kääntelin korvat ja silmät äänen suuntaan niin johan tärppäsi: sinne se pörisijä eli ampiainen sujahti teltan alakulmasta sisälle! Ei siellä kuitenkaan mitään näkynyt joten ehkä se oli vain eksyksissä.
Noh, seuraavana päivänä pörisi taas ja nyt osasin jo mennä sisälle katsomaan, että mihin se oiken lentelee. Ja siellähän se oli: pesän alku! Teltan putkeen oli alkanut pesäänsä rakentamaan. Ei vetele semmonen mun huushollissa, että tullaan kuokkimaan tuolla tavalla. Tai jos olis ollu hyvä hunajapesä niin olishan siitä sitten syksyllä vuokran saanut perittyä.
Hanskat ja muovipussi aseinani kömmin pesäpaikalle, pesä pussiin ja ulos. Kippasin pesän vähän matkan päähän Huvilastani.
No just joo, taas seuraavana päivänä pörisi. Hätistelin ampparia monet kerrat mutta aina se vaan tuli takaisin. Lopulta mun oli annettava periksi luonnolleni ja tapoin - ääks - sen ampparin. Se pääsi sitten suurennuslasini alle tutkailtavaksi ja totesin sen olevan räystäsampiainen.
Tässä on se pesä. Kyllä ne on taitavia rakentajia. Hyvää puuta rakennusmateriaaliksi on lähistöllä vaikka kuinka ja paljon.
Tämmösellä "kannalla" se oli kiinni telttaputkessa.
Tarkkasilmäinen näkee, että kennossa on muna. Niitä oli neljässä kennossa.
Ja onhan tuossa sormessa yksi pieni vihreä kirvakin päässyt kuvaan. Niitä oli parina päivänä joka paikka vihreänä. Jos pepun nosti hetkeksi tuolilta niin ei voinut takaisin istua ennenkuin huiskaisi istuimen puhtaaksi vihreästä liikkuvasta tahmasta. Niitähän oli ollut merellä ihan lauttoina Kotkasta Hankoon, siis meren pinnalle pudonneina.
Punkkejakin on liikkeellä, helleviikolla kaksi kerkes puremaan ja kolmannen sain napattua ennenkuin se nappas mua. Punkkipihdit on vakiovarusteena taskussa tai kassissa.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.