Maanantaina pesin ja silitin pyykit. Illansuussa Outi-M toi mulle valtavasti omenoita. Ja ihania pieniä valkosipuleita sekä harvinaisia tummia alkuperäisporkkanoita! Porkkanat eivät aina ole olleet oransseja, vasta n. 1700 luvulla ne on Hollannissa jalostettu nykyisen värisiksi, englannissa on porkkanamuseo! World Carrot Museum.
Tiistaina käytiin Erjan kanssa mm. torikahvilla ja syötiin ihanat Eromangan lihikset. Kotiintultua leipaisin pikaisesti superhyvän omenapiirakan jonka vein Villa Lankan neuletapaamiseen. Yllättävän monet onkin allergisia omenoille ja toiset ovat laktoosi..-jotakin sekä gluteeni..-jotakin eli kaikki eivät voineet piirakaa edes maistaa. Olettehan huomanneet, että Villa LANKA on muuttanut: Aleksis Kiven katu 18/Kustaankatu 9.
Keskiviikkona oli vuorossa polkupyörän kaivaminen ulos varaston perältä. Kävin Hiltusen pyörähuollossa vaihdattamassa seisontajalan, joka on monta vuotta häirinnyt kun se oli liian heppoinen ja pyörä usein keikahti nurin. Nyt on hyvä jalka ja ensi viikolla saan sivupeilinkin (meni tilaukseen). Iltapäivällä ostin uuden pitkät housut Vogliasta. Oon nimittäin jokusen kilon hoikentunut kesän aikana:)
Torstaina taas haahuiltiin stadilla Erjan kanssa. Laiturilla ihailtiin todella taidokkaasti tehtyjä "asuja", joihin inspiraatio on tullut kauniista taloista. Suosittelen käymään jos Kampissa liikutte. Marlen suosituksesta mä keksin tämän katsastaa. Kampissa kuvasin lankakaupan ikkunan: FiinaNeule on muuttanut Simonkadulle.
Kauppatorikin tuli vilkaistua ja nähtyä erittäin ruma taideteos Hotelli Manta sekä kuvan pissipoika. Virka Galleriassa katsottiin stadilaisia käärmeitä, siis valokuvia niistä.
Kangaskaupassa käväistiin ostamassa verhot, spåralla ajettiin Sikalaan = Sea Horse syömään silakkapihvit. Tosi paljon taas tuli nähtyä ja koettua.
Urbaanilintu on löytänyt pesäkolon metrotunnelissa.
Usko alkaa pikkuhiljaa tottua sisäkissan elämään. Tylsää tää ihan varmasti on. Alkuviikosta ei ruokakaan oikein maistunut mutta kyllä nyt jo kuppi tyhjenee. Yritän sen kanssa leikkiä ja jutella sille, ettei ihan tylsisty.
"En mä mitään oo huomaavinaan
vaikk kyll tuoll joku päästäinen vipeltää;)"
"Viimeisen venematkan saaresta kotiin mä otin ihan lungisti, en kyll tajunnut ettei me enää mennä takas."
KS