Miniältä tuli talvella kaksi tekemispakettia. Ekat Saaristo-sukat neuloutui aika OK mutta nämä toiset lähtivät liikkeelle tosi tahmaisesti. Kärjestä aloitettu epämääräinen kirjoneule oli niin tuskaista seurata, vilisi silmissä, että päätin lopettaa taistelun häviäjänä. Tein raitasukat. Niista tuli ihan OK. Mutta lanka on aika löyhäkierteistä, joten sääpuolia sai korjailla vähän väliä ja neulos on aika löyhää. Olisi pitänyt ottaa pienempi puikko mutta sitten olisi pitänyt miettiä silmukkamäärät ja koko ohje uusiksi.
Olen huono laskemaan yhtään mitään niinpä nämä tuli neulottua ihan ohjeen mukaan, Lankava Kirjoraitapolvisukat , ilman ohjetta en neulo. Tuolla Lankavan ohjesivulla onkin tosi paljon kivoja ohjeita, vieläpä ilmaisia. Tai siis poikkesin ohjeesta niin että terä on yksivärinen, en tykkää värinvaihdosta pääteltävien lankojen 'saumoista' sukassa.
En enää yritäkkään neuloa kirjoneulesukkia, pitäydyn palmikoissa, pitseissä ynnä muissa pintaneuleissa. Yksi poikkeus tähänkin on Tiina Kuun sukat, joissa on pieni pätkä kirjoneuletta varressa, semmoisen kanssa vielä pärjään.
Joku kirjoneulepusero vielä ehkä joskus onnistuu koska sen ei tarvitse olla 'just niin sopiva' kuin sukan. Toisaalta kyllä äsken purin kirjo-osuuden villatakistani koska 'kirjo kiristi'. Teen sen ilman kuviota, se ei mohairista niin erottuisikaan. Olis tietty nätti mutta . . . Instassa sain kyllä hyvän neuvon, joka avasi onnistuneen kirjoneuleen salaisuutta aika paljon, kokeilen sitä pienempiin juttuihin ja ehkä, ehkä joskus perun puheeni "en neulo kirjoneulesukkia" ;=)
KS