. . . lankaa . . . lankaa . . .

Jaa, että sanoinko jossain joskus, että en ole lankahamsteri?! Nöyränä perun puheeni.
Satuin perjantaina todellisen lankahamsterin poistomyyntiin. Kerä kuin kerä 1 euro. Ostin omenanvihreätä Maxia 8 kerää ja valkoista sinipilkullista Bambinoa 13 kerää, pussissa nyt sattui olemaan tämä määrä.
Maxista on hyvää vauhtia valmistumassa jakku itselle. Bambinosta on melkein valmis vauvan perinteinen myssy. Noin monesta kerästä taitaa tulla yks ja kaks vauvaneuletta.

Sunnuntaina eksyin Hietsun kirppikselle. Sieltä tarttui mukaan viidellä eurolla pussi, jossa oli:
2 kerää vaalean ruskeaa Alpakkaa, punainen ja oranssi Merino kerä, 1 tummanruskea Isoveli, Floricaa beige, sininen ja epämääräisen sammalenvihreä. Oli siis edullinen pussi laatulankoja.

Tänään käväisin vielä siellä poistomyynnissä hakemassa Neulomo-ystävälle Jumboa. Itselle kummasti kassiin eksyi 10 kerää vaaleanruskeata Isoveljeä,  6 kerää valkoista Kid Mohairia (sitä on jo ennestään kotona, tosin varattuna tilaustyöhön) ja Merinoa 3 oranssia + 3 vihreätä.
Merinoista ajattelin tehdä Taralle muumipuseron vaikka värit nyt on vähän oudot mutta edullisesti ei voi vaatia just haluamaansa väriä.
Alpakat jalostuvat varastossani olevien harmaiden kerien kanssa ilmeisesti kämmekkäiksi tms. Floricoistahan voi tehdä vaikka pipoja pukinkonttiin ja Isoveljestä vaikkapa palmikkopuseron.

Että tällä tavalla hamstereita syntyy ihan salaa ja vahingossa.

NovitaNeulomossa on käyty keskustelua Woolin muuttumisesta tavalliseksi villaksi. On valitettu uuden laatua ja kehuttu vanhaa merinovillaista. Nyt kun minulla on tässä ollut sokkotestissä uusi villa-Wool, vanhat merinoiset Wool, Bambino ja Merino niin kyllä sormituntuma erottaa uuden Woolin. Pehmeintä näistä tuntuu olevan Merino, joka taitaa olla Woolin edeltäjä ja on aivan aavistuksen paksumpaa kuin Wool.

Olisi ollut herkullista nyt saada kuva kun kerrankin tässä huushollissa on kasa lankaa, ja vielä tuo 2 kilon keko Jumboa, joka odottaa postitusta.

KS

PAHKAKULHOT

HISTORIAN HAVINAA
Osa 5.

Edellisessä osassa mainitun puhdetyökilpailun voittanut työ oli siis isän tekemä pahkakulho, johon on varmaankin käytetty kaunein pahka mitä seudulta on löytynyt.
Pahkakulho annettiin sittemmin pataljoonan lahjana 75-vuotiaalle Mannerheimille ja se on nykyään hänen museossaan.

Siitä toiseksi kauneimmasta on tehty "kaksoiskappale", joka on nyt veljelläni. Se on todella upea työ. Siihen on polttamalla kirjoitettu pitkähkö kaunis runo, joka alkaa: Karjalan kannas on kaunein paikka . . . Usein olen sen lukenut mutta ulkoa en ole oppinut. 

Kulhoja tuli ilmeisesti tehtyä oikein urakalla, koska muutama vuosi sitten vielä yksi löysi tiensä kotiini ja sen esittelen nyt tässä:

Toinen kankeaa kiveä ja toinen kantaa pölliä, kuvan alla on kaiverretty teksti:

Teksti on ehkä  hieman vaikealukuinen, mutta näin siinä lukee:

    Työt ken taiolla tekevi
    asioita asettelevi.
    Yksin vähä tulevi
    porukalla remseästi.
    Yhteisen hyväksi "Vallilan Työlle" varaksi. 

Selitys tälle tekstille löytyy osassa 4. mainitusta lehtileikkeestä (Itäinen  Helsinki, Veikko Katajainen):

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn., sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ –nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken tasan."

Tämä kulho on siis tehty L. Bärlundille muistoksi tuosta ajasta. L. Bärlundin poika ja veljeni tuntevat toisensa. Pari vuotta sitten hän soitti veljelleni ja tarjosi kulhoa takaisin tekijänsä perheelle, koska muuton takia piti tavaroita karsia. Ja näin hän sitten eräänä iltana soitti ovikelloani ja antoi kulhon minulle. Vielä kerran kiitos hänelle.

Jatkuu 50-luvulla, joskus . . . . 

KS

Valmiita töitä

Jihuu! Vihdoinkin valmiita töitä.

Sain Tallinan reissulla täydennyslankaa keskeneräisissä töissä roikkuneeseen virkattuun jakkuun ja nyt sekin on vihdoin valmis. Loppua kohden alkoi tuntua, että eikö nämä ruudut koskaan lopu. Kun en enää jaksanut virkata niin viisaana ompelin napit ja päättelin langat. Vihdoin viimeisen koukkauksen jälkeen lähdin välittömästi Villen luokse kuvauttamaan nämä työt.
Ja Villen luota matkustin metrolla ja bussilla toiselle puolelle kaupunkia, itseasiassa Vantaalta Helsingin kautta Espooseen. Milla sai jakun ja hamosen kevätjuhlavaatteiksi. Nämä imelät karkkivärit ovat just passelit nuorelle neidille.
Samalla mallilla tein viime kesänä valkoisen jakun Taralle.



Ohje: Kauneimmat Käsityöt, nro 4/2004
Lanka: Titanwool Londra

Tästä piti tulla itselleni toppi (Novita Kevät lehden malli nro 39) mutta totesin, että väritys ei ole minun makuun ja niinpä se muuttui hamoseksi Millalle.
Salsa ei riittänyt aivan loppuun asti ja tein vyötäröosan Tahitilla. Vyötäröllä on kuminauha. Mallia eikä tytön tarkkaa kokoa ollut tiedossa, mutta paremmin ei olisi voinut onnistua; juuri sopiva koko ja istui oikein mallikkaasti Millan päällä.



Ohje: oma viritys
Lanka: Salsa ja Tahiti


Tämä jakku on valmiina kesäkuussa syntyvälle vauvalle. Se on tehty niistä vähän aikaa sitten hankituista ikkunalangoista.
Halusin tehdä tämän raglanhihoilla. Hyvin meni aika pitkälle mutta lopulta hartiaosa ei oikein istunut ja purkasin koko työn ja tein sen kiltisti ohjeen mukaan.
Välipalana tein sukat Woolista.



Ohje: Novita Kesä 2005, nro 39
Lanka: Mandarin Fiesta

Jakun ja hameen esittelin keskeneräisinä 17.5. kirjoituksessa jonka poistan nyt kun on nämä valmiit työt esiteltävänä.

KS

KIRJAMEEMI

Sain SirpaLe Neuleilta viestin, että olisi minun vuoro vastata kirjameemiin.

Huh, tämä onkin vaikeampi juttu. Luen paljon dekkareita, rakkausromskuja ja kotimaisia kirjailijoita.

Suosikkeja ovat Kaari Utrio upeilla todentuntuisilla historiallisilla tarinoillaan ja Laila Hietamies, jonka Sonja sarjan vastikään luin ja osan kuuntelin.

Nykyään lainaan usein äänikirjoja. Niitä on mukava kuunnella käsitöitä tehdessä. Viimeksi kuuntelin Juoksuhaudan tien. Äänikirjoissa on vain se vika, että äänenlaatu on usein huono. Nauhat ovat kuluneet tai mitä niille nyt sitten tapahtuukaan käytössä. CD:tkin joku saa käytössään epäkuntoon. Olisiko se sitä välinpitämättömyyttä kun tavara ei ole oma, niin ei ole väliksi kuinka sitä käsittelee.

Minulla on ollut kirjoja mutta jokunen vuosi sitten luovuin niistä, lähinnä tilan- ja kirjahyllynpuutteen takia. Enkä yleensä lue kirjaa uudestaan niin mitäpä noita säilyttämään. Yritin myydä ne divariin mutta eivät kelvanneet. Lahjoitin ne sitten Fida-kirppikselle. Runokirjat, pari lapsuuden kirjaa ja sivistyssanakirjan jätin itselleni. Ne majailevat vaatekaapin hyllyllä.

Neljä kysymystä joihin saatte neljä epämääräistä vastausta, kadehdin muiden hienoja täsmällisiä vastauksia ;)

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Noin 40, etupäässä siis runokirjoja sekä miete-, rukous- ja hiljaisuudenkirjoja.

Viimeisin ostamasi kirja

Kirpparilta ostin varmuuden vuoksi Design Neuleet kirjan jos joku sitä sattuisi haluamaan. Ja sehän menikin heti kaupaksi Novitaklubilaiselle.

Sitä edellinen kirja jonka ostin, on täälläkin mainittu Lastenneuleet. En siis osta kirjoja paitsi jos edullinen käsityökirja sattuu kohdalle. 

Viimeisin lukemasi kirja

Tuuli Rannikko: Murhasalonki
ja yöpöydällä nukahtamislukemisena on nyt Reijo Ylimys: Pyhän vuoden pyhät. Sain sen Pikolta.

Viisi kirjaa, jotka luet aina uudelleen ja ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Viittä kirjaa ei kyllä tule mieleen, vaikutuksen on varmasti monikin kirja tehnyt mutta ei niin, että ne olisivat nyt muistettavissa!

Raamattu, lähinnä Uusi Testamentti ja sananalaskuista löytyy usein johonkin tilanteeseen hyvä kommentti sekä Psalmit hiljentävät.

Pääsiäisen aikaan luen Ivar Clausen: Meidän edestämme. Siinä kerrotaan pääsiäisen tapahtumat kaikista neljästä evankeliumista yhdistettynä ja näin muodostuu hyvä kokonaisuus.

Saatan kuunnella uudestaan äänikirjan Sinuhe egyptiläinen. Se oli vaikuttava teos. Lars Svedberg luki sen erinomaisen elävästi.

Joskus tulee kirjastosta lainattua kirja, jonka sitten huomaakin jo lukeneensa, yleensä se jää lukematta uudestaan.

Heitän kirjameemi pallon Pirjolle blogissa Pirre puuhastaa.

KS

PUHDETÖITÄ

HISTORIAN HAVINAA
    Osa 4.

1940-luku

Valitettavasti en hallitse sotiemme historiaa ja vuosilukuja mutta isä oli mukana kaikissa sodissa.
Välillä rintamalla oli hiljaisempia aikoja ja silloin miehet tekivät puhdetöitä ja isäni on jopa voittanut kilpailun.

Lehtileikkeessä, jostain 80-luvulta Itäinen Helsinki-lehdestä,  Veikko Katajainen kirjoittaa mm.:
"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korp. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."
Lehdessä on kuva tuosta paalusta ja komea se on.

Tässä on isän tekemä tarjotin ja arkku. Aika on patinoinut sen tummaksi ja kiiltäväksi. Etuosan metallissa on nimikirjaimet RS, joilla arkku on omistettu äidille. Kulmissa on sydämet. Avain on kadonnut.
Kuparisessa tarjottimessa on erittäin kaunis kuvio, miten lie tehty, reunus röpelöä koloa (pakotettu?) ja kahvat muodostuvat kauniista kierteistä.
Myös Nalle-herra tuoleineen majailee tässä arkun päällä, ikäänkuin huoneeni kunniapaikalla. Ja aiemmin esitelty ryijy on tässä yläpuolella.

Niin kauan kuin muistan, niin arkussa on ollut käsitöitä. Niinpä minullakin. Päällä on kätevä lokerikko, jossa on sekalaisia vähemmän tarvittavia puikkoja ja muuta pikku tilpehööriä. Lokerikon alla on, kuinkas muuten, lankoja.

Jatkuu pahkakulhon tarinalla, joskus . . . .

KS

Tallinnan lankakauppojen valloitus . . . . .

. . . .  ja melkein tyhjiksi ostaminen.

Viimeinkin koitti odotettu päivä 14.5.: lankamatka Tallinnaan.

Novita-klubin keskustelupalstalta 10 rohkeata ja reipasta naista päättivät jo maaliskuussa tehdä retken naapurikaupungin lankakauppoihin.

Marjut oli etukäteen tehnyt meille reittisuunnitelman ja Arja "late lunch"- pöytävarauksen ravintola Troikaan.

Jo ensimmäisen kaupan valikoima sai aikaan Ooh! ja Aah! huokauksia ja kaupasta lähti ulos useampi pullea lankakassi.
Tätä jatkui kaupasta kauppaan ja pienimmänkin kaupan valikoimasta löytyi taas jotain uutta, esim. koirankarva-lammasvillalankaa.

Larina Longad, Narva mnt 2

Pieni hengähdystauko pidettiin Viru-keskuksen kahvilassa. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Filatin kauppa oli sitten se odotettu ´must´. Ainakin minulle, koska vain ja ainoastaan siellä oli lankaa, jota olin lähtenyt hakemaan: Titanwoolin Londra pinkkiä puuvillalankaa, jota keskeneräinen työ on odottanut koko talven.

Häpeä tunnustaa, mutta tämä 200 gr ko. lankaa oli ainut saaliini! Toki olisin halunnut sitä ja tätä lankaa, en vaan osannut päättää ja kun tuota hamsterin vikaa ei minussa ihan oikeasti ole, niin tällä kerralla heräteostokset jäivät tekemättä.
Sen sijaan ostin bambu-sukkapuikot, jotka olivat melkein puolet halvemmat kuin täällä, sekä 3 pellava-puuvilla keittiöpyyhettä. Ja tietysti Kalevin marmeladia ja toffeeta. Nam!

 Liann Longad, Narva mnt 13

Tottahan pysähdys aurinkoisella terassilla tuli myös tehtyä. Ja sitten syömään. Vastaanotto ravintolassa oli tyly koska saavuimme peräti 5 minuuttia etuajassa ja se oli portsarin mielestä suurempikin kardinaalivirhe. Alkupalaksi suolakurkkua smetanalla ja hunajalla meni iso läjä mutta siitä huolimatta myös pääruoka maistui. Jälkkäriä ei olisi mahtunut eikä siihen enää olisi ollut aikaakaan.

Ravintola Troika, Raekojaplats 15

Sekä meno- että paluumatkalla laivalla kaikkien puikot ja koukut kilkkasivat kellä mitäkin kudinta tai virkkuuta. Kanssamatkustajat tietysti esittivät kysymyksiään moisesta käytöksestä mutta suhtautuminen oli kuitenkin pelkästään positiivista. Tuli siis harjoiteltua 11.6. KIP-päivää varten.

Tietysti kaikkia ostoksia tuli ihailla kotimatkalla ja niinpä koko saalis kasattiin näytille ja ikuistettavaksi pöydällemme, aika mahtava keko, joka on nähtävissä Marjutin blogissa.

Sääkin suosi meitä juuri sopivalla paisteella ja lämpötilalla. Kesähelteellä nämä kaupat kun tuppaavat olemaan saunalämpöisiä.

Matka oli erinomaisen onnistunut, kaikki meni hyvin ja juttu luisti.
Tuumailemmepa nyt samanlaista reissua syksyksi kunhan nämä hankinnat on saatu neulottua mitä upeimmiksi luomuksiksi.

Ja sitten se NeuleNobel-kiitospuhe:
Kiitos Marjutille näistä kuvista.
Kiitos Katjalle ja Arjalle matkan käytännön järjestelyistä.
Kiitos kaikille mukana olleille upeasta ja iloisesta seurasta.
Kiitos Novitalle Neulomo-palstan pitämisestä, joka mahdollisti toisilleen tuntemattomien tutustua ja kohdata yhteisen harrastuksen parissa.

KS

Huivi?

Novitan kesä 2005 lehdestä piti tehdä itselle jotain kesäistä. Kun muut mallit eivät oikein ole tyyliäni niin päädyin tekemään kolmiohuivin kun lankaakin oli valmiina varastossa.

Mutta kuinkas kävikään? Huivista tuli susi. Siis aivan liian pieni minun suureen päähäni, vaikka pää on mielestäni aivan normaalin kokoinen.
Ohjeessa sanotaan: virkkuukoukku 2 tai käsialan mukaan. Ymmärretty OK, mutta mitään tiheyttä ei mainita mihin käsialaa voisi verrata.

Siispä virkkaamaan. Hyvin meni puoleen väliin jossa vaiheessa aloin vähän tarkastelemaan mitä on tulossa. Eipäilyttävän pieneltä näytti. Jatkoin vielä vähän ja olin varma, että pieni mikä pieni. Olisi pitänyt vähän mitata aikaisemmin niin olisi voinut säveltää mallia. Mutta se aloitusreuna oli ihan OK mittainen, 40 cm, niin enpä ajatellut asiaa pidemmälle.
Pitkät reunat, joihin lopuksi virkataan nirkkoreuna, ovat vain 30 cm!!

Olenkos sitten ymmärtänyt tai tehnytjotain väärin? Ei luulis kun malli on aika simppeli, ja kauniskin.
Olisiko tullut parempi koko, jos koukkuna olisi ollut 2.5?

Ohje: Novita kesä 2005
Lanka: Kotiväki
Koukku: 2

Ehkä tämä löytää sopivan pään joltain pikkutytöltä.

KS

Ompelutarvikkeita

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 3.

n. 1935-45

Ruuanlaiton lisäksi äiti oli hyvä käsitöissä. Lakanoissa ja tyynyliinoissa oli pitsit ja nimikoinnit. Nimikointi oli myös astiapyyhkeissä ja pöytäliinojen kulmissa. Myös vaatteita äiti ompeli, kuten varmaan useimmat naiset tekivät sota- ja pulavuosina. Taito ei ruostunut parempien aikojen koittaessa vaan minullakin oli usein äidin ompelema vaate vielä teini-iässä. Ei se aina niin mukavaa ollut mutta siinähän opin itsekin ompelemaan.

Vaatteet tietysti korjattiin ja ehkä käännettiinkin. Sukat parsittiin, sekä villasukat että ne paremmat. Silmäpaon takia ei sukkia pois heitetty. Parsimisen apuna käytettiin parsinpuuta, tai sieneksi sitä myös sanottiin muotonsa takia. Kuvassa pari paljon käytettyä ja patinoitunutta apuria.

Ahkerat kädet eivät olleet koskaan laiskana, vaan pitsinvirkkuu oli aina käsilaukussa mukana kätevässä virkkauskotelossa, joka on isän tekemä.

 

Pieni nimikointimallikirjanen. Ja tämä pumpulipussi sisältää aarteen  . . . .  .

 

    . . . . ison kasan mitä hienoimpia kirjontamalleja. Ne ovat varmasti kiertäneet naiselta toiselle koska näyttää siltä, että niiden läpi on piirretty monet kerrat.

Perhoskuva on pienen "paremman" esiliinan kaavassa.

 

Olisipa vaan aikaa käyttää näitä hyväkseen.

Jatkuu -40 luvun puhdetöillä, joskus . . . .

KS

72 vuotta vanha ryijy

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 2.

Nuoret Raili ja Rufus tapasivat toisensa ystävien parissa. Rakastuivat ja menivät kihloihin vuonna 1933.

Tuon ajan tapa oli tehdä yhdessä ryijy uuteen kotiin. Siis mieskin osallistui tähän käsityöhön. Naimisiin he menivät metsän kukkien kukkiessa toukokuussa 1934.

Tämä on sitten kulkenut kodista kotiin ja ollut aina kunniapaikalla olohuoneessa tai muussa arvolleen sopivassa tilassa.

Ja nyt se koristaa minun pientä huonettani. Pesua se kyllä kaipaisi mutta en ole vielä uskaltanut tarttua toimeen.

Ryijyn koko 55x80 cm

 

Nykyään kihlausaika taitaa mennä häiden suunnitteluun ja koristeiden askarteluun.

Jatkuu 30-luvun käsityötarvikkeilla, joskus.....

KS

Lisää lankaa

Paha juttu, viikon ostoskiintiö tuli täyteen jo nyt maanantaina! Hamstrasin lankaa Menitasta. Menin sisään kun kadulla standi julisti:  Paljon lankoja 1.50 €/kerä. Ajattelin ihan vaan katsoa. Voiko niin edes ajatella? Olihan niitä 1.50:en keriä mutta ei ne sykähdyttäneet.
Silmät näkivät sinistä mohairsekoite lankaa, 100 gr vyyhti 2.90 €. Sormet hipelöivät ja aivot raksuttivat. Tästähän voisi tehdä sen viitan mitä olen ajatellut, tosin aivan toisen värisenä ja toisenlaisesta langasta. Mutta nyt mulla on 2 vyyhtiä sinistä mohairia.
(Valkoinen mohair toisella ostosreissulla hankittu)



Mohair oli jo maksettu ja olin poistumassa kaupasta. Oven suussa oli lattialla kori: "Tästä ikkunalankoja edullisesti". Siis ovat olleet näytillä ja saattavat olla haalistuneita tai pölysiä. Haitanneeko tuo, kun Mandarin Fiesta lankaa sai hintaan 1.00 €/50 gr kerä. Värejähän ei ollut valittavaksi asti mutta sopivasti sain siitä 1 vaalean sinisen, 1 harmaan sinisen, 1 pätkävärjättyn sinisen ja 1 valkoisen. Näistähän syntyy pikku jakku syntyvälle pikku pojalle. Eikun takaisin kassalle!

Kun muistin vielä käyttää Pikolta saadun 1 euron etusetelin, niin ostokset maksoivat vain 8.80 €. Tosi edullista kun toivottavasti tuloksena on kaksi kaunista neuletta.

Ostos ei siis sinänsä harmita, vaan se, että nyt on niin paljon muuta kiirettä ettei ehdi kutoa kaikkea mitä suunnitteilla on. Listahan on tuolla jossain aikaisemmassa kirjoituksessa, ja kun nämä uudet langat lisätään siihen, niin on joulu ennekuin kaikki on tehty. Ja kohta on tulossa se Tallinnan lankashoppailu retkikin Novita-klubilaisten kanssa, huh.

KS

PS: Menitassa on vielä Novitan Wool´ia merino-versiona.

KS

Vapusta historiaan

Vappuaattoa tässä vietän hiljaisen tietsikan äärellä. Ihmiset ovat sulkeneet koneensa ja ovat ties missä, toivottavasti huomenna muistavat missä olivat.

Vapusta saan aasinsillan siirtyä kirjoittamaan menneistä ajoista ja niihin liittyvistä kädentaidoista. Itse en ole pahemmin mitään näistä taidoista varsinaisesti opiskellut, joten olisivatko ne tulleet geeneissä perintönä käteviltä vanhemmiltani ja sivusta seuraamalla oppien?

Olen ajatellut, että tähän "Historian havinaa" tarinointiin tulisi noin 8-10 kirjoitusta. Aika näyttää kuinka juttu luistaa ja miten saan kuvat sujuvasti sijoitettua tarinan lomaan, joka kulkee kuvattujen tavaroiden tahdissa noin vuosikymmenittäin.

HISTORIAN HAVINAA

    Osa 1.

Lapsuudesta muistan, että perhetutut tulivat meille viettämään vappua. Illan valmisteluihin kuului kaivaa yläkaapista vappuhatut juhlijoille. Oli sellaisia kartionmallisia, joista roikkui kahisevaa huiskupaperia ja jännittävimmän näköinen oli musta/punainen silinterin näköinen turkkilaistyyppinen fetsi. Tullessaan vieraat sitten saivat hattunsa, mahdollisesti saman hatun joka vuosi. Iltaan kuului pianonsoittoa, laulua kuorossa, kauniita voileipiä, canastan peluuta ja drinkkejä hienoista laseista. Aikuisilla oli hauskaa ja minulla jännittävää kun sain valvoa ja kuunnella heidän juttuja.

Vappupäivänä oli sitten vuorossa kaupunkikävely isän kanssa ja mikä parasta: ilmapallo. Kotiin tultua syötiin tippaleipiä ja juotiin simaa, rusinoilla.

Äidin sima oli tietysti maailman parasta ja ainoa oikean makuinen sima. Kuin myös hänen laittamansa ruoka, jälkiruuat kuten Riisi à la Malta, pulla ja muut leivonnaiset, varsinkin Aleksanterin leivokset, olivat mainitut suvun parhaiksi ja maukkaimmiksi.

80-vuotias kirja

Opin tähän jaloon taitoon äiti oli saanut talouskoulusta 1920-luvun loppupuolella. Tallella on tältä kouluajalta muistiinpanokirja. Se alkaa 15.9.1925 ja päättyy 180 sivua myöhemmin 27.4.1927. Siihen on merkitty valmistettuun ruokaan käytetyt ainekset, niiden hinta ja annoksen hinta/henkilö. Ensimmäisenä vuonna ateriat on valmistettu 5 hengelle mutta seuraavana vuonna 15 hengelle!

Syksy/kevät kaudella (-25/26) aterian hinta on ollut 1-3 markkaa/henkilö mutta mitä lie ajassa tapahtunut kun jo syksystä -26 alkaen hinta on kivunnut yli 6 markkaan/henkilö ollen keskimäärin 8 mk/hlö.

Jatkuu, joskus ......

KS

Divarikierroksella

Jaahas, jokos kaikki ovat lukeneet Nalle-jutun? Mukavasti olette antaneet siitä palautetta, kiitos! :))

Tässä mietiskelen, jokohan alkaisin kirjoittaa suunnittelemaani ”Historian havinaa” tarinointia. Juu, tämä on neuleblogi, mutta en millään viitsi avata toista blogia satunnaisia muita tarinoita varten. Ja tuossa historia jutussa kuitenkin kerron kädentaidoista.

Vauvahaalari edistyy, Pikon tilausluomus ei. Se tökkii ja pahasti, jotenkin sieluun sattuu tämä ristiriita: hyvät langat ja epämääräinen lopputuote.

 Päivän hankinnat:

• divari 1: Joy Gammon: Mjuka stickade djur och andra leksaker (engl. alkuteos: Easy to Make. Knitted toys). Eläimiä koko viidakko, joulupukista lumiukkoon, nallesta nukkeen. Iskemätön kirja 4 euroa.
• divari 2: BWT /Lastenneuleita 4-12 vuotiaille. Kivoja perusneuleita tytöille ja pojille.  Ajattomia malleja, monipuolisia kuviopintaneuleita. Tämä lehti mulla on ollut joskus, Villelle olen siitä tehnyt vetskari-hupparin. Mutta se muutto, missä kaikki ylimääräinen tuli annettua pois!! Tässä on taas kerran julkaisu, missä ei ole minkäänlaista vihjettä painovuodesta! Julkaisijakaan ei mainita mutta kaiketi Novita, koska sen mainos on  sisäkannessa ja langat ovat Novitan. Neuleiden suunnittelijaa ei mainita, mallit ja lapset eivät kuitenkaan vaikuta kotimaisilta? Siistikuntoinen lehti 3 euroa.

Molemmissa divareissa oli hyvä valikoima pitsikirjoja, siis hienoja pitsejä ja nypläystä, opettajan kirjasta lähtien. Pitäisikö sitäkin vielä kokeilla?

• Kirjastosta lainasin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie CD-kirjana. Saan taas kutoa ja kuunnella. Edellinen kasettikirja oli taas jotain soopaa ja nauha huonokuntoinen, niin että en viitsinyt kuunnella sitä loppuun.

KS

Vanhaherra NALLE

Olen päättänyt olla ottamatta stressiä siitä, että aina ei ole valmistuneita tai puolikkaita neuleita kuvattuna, vaan kirjoitan taas hieman asian vierestä, mutta on tässä tarinassa kyllä käsityötäkin.
Jokin aika sitten valmistuneen vauvahaalarin kuvassa mannekiinina on Nalle, ja lupasin, että kuulette siitä lisää myöhemmin. Nyt on se 'myöhemmin':

Sain Nallen ollessani puolivuotias. Piko toi sen Tukholman suuresta tavaratalosta. Bussimatkalla kaupungista laivarantaan Nalle oli jotenkin liikahtanut ja päästänyt nallemaisen mörinän mahastaan. Vieressä oli tietysti istunut nuoria miehiä ja kahdeksantoistavuotiasta Pikoa oli nolottanut valtavasti; iso likka ja matkustaa nalle kassissa.

Kun kohtasimme Nallen kanssa ensi kerran, olimme kumpikin katsoneet toisiamme silmät ymmyrkäisinä mutta heti kohta ystävystyimme ja olemme olleet melkein erottamattomat.

Margaretha-nuken kanssa Nalle pääsi vaunuissa ulkoilemaan. Sänky jaettiin sulassa sovussa ja iltasadut kuunneltiin yhtä unisina. Lastensairaalan karanteeniosastolle Nalle ei päässyt mukaan, ehkä ajattelivat että sekin sairastuu. Tautini ei lopulta ollutkaan mitään kummallista; kaikki mahdolliset lastentaudit yhtä aikaa samassa tytössä!

Noin viisivuotiaana Nallen silmä oli sairastunut, eli kadonnut. Fredalla oli nukketohtori ja –tarvikekauppa. Sieltä kävimme isän kanssa huolella ja suurella tarkkuudella valitsemassa uudet juuri oikeanlaiset silmät, jotka isä sitten tohtoroi Nallelle. Hyvät ovat olleet, ystävälliset ja ymmärtäväiset ja Nalle on nähnyt niillä oikein hyvin.
Vuosien kuluessa myös Nallen karva kului ja äiti joutui sitä paikkailemaan, joskus salaakin kun mielestäni sitä ei olisi saanut korjata.

Murrosiän maailmoja kaatavissa sydänsuruissa Nalle oli hyvä kuuntelija ja lohduttaja, se oli turvallista ottaa kainaloon peiton alle ja kertoa sille kaikki murheet. Nalle on aina kuunnellut ja pitänyt visusti omana tietonaan tärkeät salaisuudet.

Seitsemäntoistavuotiaana menin Englantiin muutamaksi kuukaudeksi au-pairiksi hoitamaan hevosta ja ponia. Nalle oli itseoikeutettu matkaseuralainen, olihan sillä jo kokemusta merimatkailusta nuorena nallena. Englantiin nimittäin mentiin siihen aikaan edullisesti monen päivän matka matkustajalaivalla, reitillä Leningrad-Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo. Perillä emäntä ja 18-v. poika vähän ihmettelivät piikaa nalle kainalossa mutta 3-v. poika oli innoissaan luullessaan nallen olevan tuliainen hänelle. Huh, taisi Nalle olla hetken kauhuissaan siinä riepotuksessa mutta lopulta pojalle selvisi, että Nalle on minun ja siihen ei kosketa.
Aikanaan matkasimme kotiin rahtilaivalla. Länsisatamassa tullimies tuli laivaan tullaamaan minut ja totesi: ai, eikö ole mitään tullattavaa, Nalle vaan….! Nykyään se varmaan joutuisi tarkkaan syyniin salakuljetuksen varalta.

Villen ollessa pieni Nalle oli jo niin karvaton ja varovasti käsiteltävä, että se joutui monet vuodet istumaan kirjahyllyssä. Aina välillä salaa sille juttelin. Onneksi se on ymmärtäväinen eikä loukkaantunut tällaisesta salasuhteesta.

Joku vuosi sitten Kansallismuseolla oli Nalle-päivä. Ihmiset saivat käydä siellä "rekisteröimässä" nallensa. Tietysti mekin menimme. Jono oli pitkä ja kiemurteli monta mutkaa. Mutta aika kului mukavasti muiden kanssa jutellessa ja vertaillessa nallejen historioita ja tarinoita. Varmasti kaikki nalletkin nauttivat saadessaan tavata niin paljon kavereita. Aikuisilla oli tietysti näitä vanhoja, paljon nähneitä ja kokeneita nallevanhuksia ja lapsilla oli Nalle Puh´eja ja "uusvanhoja" nalleja. Ja oli mukava huomata, että liikkeellä oli paljon miehiä nallensa kanssa sekä isiä lapsineen. Kaavakkeeseen täytettiin kaikki tiedot mitä Nallesta oli tiedossa. Nalle tutkittiin, mitattiin, kuvattiin, numeroitiin ja kirjattiin museon Nalleluetteloon. Minun Nalle on pitkäkuonoisten rotua.  Siellä oli päivän aikana käynyt muistaakseni yli 900 nallea!

Nalle on joutunut istumaan hieman epämukavasti perintöarkun päällä ja olin etsinyt sille omaa tuolia. Lopulta löysin sellaisen viime kesänä Porvoosta kukkakaupasta! Nyt sillä on vihdoin ihan ikioma paikka.

Syksyllä sitten päätin, että Nallen on saatava hieman hoitoa. Karvat ovat kaikki lähteneet ja kangas on tietysti kulunut ja siinä  monta reikää, joista täyte pikkuhiljaa rapisi ulos. En uskaltanut itse ruveta paikkaamaan vanhusta vaan etsin ammattihoitajaa.
Löysin Nallesairaalan! Ah, että sellainenkin on olemassa. Pieni neuvottelu Nallen kanssa ja kun vakuutin sen saavan hyvää hoitoa, niin asia oli sovittu.
Sairaalassa se sai oman sängyn ja kavereita oli jonossa sen verran, että reissu kesti monta viikkoa. Lähetin Nallelle postikortinkin sairaalaan, että ikävä vähän helpottaisi, puolin ja toisin. Lopulta se pääsi kotiin ja oli niin hyvin ja hienosti korjattu ja paikattu, että ei huomaakaan kaikkia vammoja, mitä on ollut. Uuden nivelenkin se oli saanut toiseen käteen. Sairaalalaskukin oli super-edullinen. Siellä saavat hoitoa myös kaikki muutkin pehmoeläimet.

Kuvassa huomaatte, että Nallen kädet ovat hieman rumat. Ne on äiti aikanaan paikannut sukkahousulla. Nallehoitaja suositteli, että ne jätetään, koska ne ovat jo osa Nallen identiteettiä ja tällaisena se oli Kansallismuseossakin jo tallennettu.  Ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Myös toinen korva puuttuu. Sen äiti olisi aikanaan halunnut laittaa mutta jo silloin kielsin, koska Nalle ei olisi enää ollut sama jos se olisi saanut uuden korvan.

Se tosiaankin murisi nuorena kun sitä käänteli. Nyt äänilaite toimii vain kun Nallea taputtaa selästä. Vanhemmiten se on ilmeisesti oppinut, että vaikeneminen on kultaa!?

Isonkarhun kaupan, nallesairaalan sekä nalle- ja harrastemuseon löydät osoitteesta:  http://www.nallet.fiKS

Kodin sisustusta

Kun nyt ei ole mitään neuleita raportoitavana niin näytänpä taas näitä muita kädentöitä.

Tammikuun lopulla sain inspiraation vaihtaa tuolien väriä, 6 kpl. Olen saanut tuolit Pikolta ja hänen kodissaan ne ovat olleet jos minkä väriset. Minä sain ne luonnonvalkoisina, joka oli täysin sopimaton väri silloiseen villieläin aiheiseen sisustukseeni. Maalasin ne mustiksi ja päällystin leopardikankaalla.

Nyt on menossa kausi: ruusukuviot ja sininen pääväri. Tuolien sopisi siis olla marjapuuronpunaiset. Maalikone sekoitti juuri haluamani sävyn. Kylpyhuone toimi kaksi päivää hiontaverstaana. Hienon hienoa mustaa pölyä koko kylppäri täynnä ja taisinpa itsekin muistuttaa nokikolaria. Ainakin nenän niisto oli kuin suoraan savupiipusta.
Maalaus on paljon mukavampaa kuin tuo esityö. Hankalin kohta on selkänojan pinnoissa olevat kolot. Niihin tuppaa väkisinkin tulemaan liikaa maalia, joka sitten ikävästi valuu.  Kahteen kertaan oli maltettava maalata, ja lopputulos on ihan hyvä.
Seuraavaksi piti sitten saada uusi päälliskangas. Monta kaunista mutta hintavaa kangasta löytyikin kunnnes Ah! Eurokankaaseen tuli super-edullisia kukallisia sisustuskangaspaloja. Siitä pala, joka riitti tuoleihin. Kukissa on juuri sopivaa sinistäkin. Täydellistä.

Mutta kuinka ollakkaan, korisohvan ruusukuvioinen päällinen oli nyt aivan väärän värinen. Tyypillistä, kun yhden paikan laitat, niin jo toinen huutaa; minä kanssa! Takaisin kangaskauppaan ja onneksi siellä oli vielä tallella se pala, jonka olin sinne jättänyt. Miksi en ostanut koko palaa kerralla, varsinkin kun nyt tuoleista oli jäänyt yli se 10 sentin pala joka puuttui sohvakankaasta. Ja kuvio ei tietenkään sattunut kohdalleen, niin että palat olisi voinut ommella yhteen. Sohvanpäällinen on nyt siis hieman kapea, mutta sitä tuskin muut noteeraavat kuin minä itse. Edellinenkin päällinen oli itse ommeltu, olen käyttänyt pehmusteeksi käytöstä poistetun täkin.

Lattialla loikoilee Theophilus. Sain sen aikanaan tupaantuliaislahjaksi työkavereilta. Se oli silloin piste i:n päälle viidakkosisustukseeni. Blogissaan ´Elämän suola´ Irja makoilee samanlaisen lemmikin kanssa.

KS

"Ranskalainen" tilausluomus

Villelle Kiitos sivuni uudesta meriaiheisesta ulkoasusta!

Isosysteri Piko tilasi villatakin, antoi sekalaisen kasan lankaa ja ranskalaisen mallin. Projektista mainitsinkin jo aikaisemmin.
Tikutin neuletta ahkerasti kolme iltaa, jotta olisin saanut tekeleen valmiiksi kun tänään vietimme Pikon synttäreitä. En onnistunut muussa kuin että sain ranteet ja jänteet kipeiksi. Kaksi langoista on buklee-tyyppistä nypyllistä lankaa, joka on raskasta kutoa. Ei millään juokse joutuisasti puikolla. No well, valmistui takakappale ja viittä vaille etukappaleet. Oman aikansa työssä vie kun miettii, mitä lankaa nyt laittaisin. Kaikkia kun saa ja tulee käyttää sikinsokin! Huh.

Ja kaiken hankaluuden huippuna on se, että systeri oli jo aloittanut kutimen näistä langoista mutta on purkanut sen. Hän on ilmeisesti kutonut pari riviä, katkaissut langan, jatkanut toisella pari riviä ja niin edelleen. Nyt siis kerä koostuu langanpätkistä, ja välillä lankakin vaihtuu kesken kerän! Tästähän seuraa lukematon määrä pääteltäviä lankoja tähän minun tekeleeseen. Ja liitoskohtia tulee keskelle kerrosta. Alkuinnossani kiltisti purin jos lanka loppui kesken kerroksen, mutta kun siitä alkoi tulla enempi sääntö kuin poikkeus, luovutin ja teen jatkot minne sitten sattuvat tulemaan.

Langat: Novita Teddy, StahlWolle Teddy, Garnstudio Big Boucle´, Austerman Melody, Marks&Kattens Fluffy.
Lankakassissa on myös Schoeller+Stahl´in Portofino Soufflea, mutta ajattelin jättää tämän käyttämättä koska se on puuvillalanka ja nuo muut ovat edes jotenkin villapohjaisia.

Tässä malli, jossa tilaajan silmää ja makua innostivat tuo sileän ja ainaoikein vuorottelu, joiksi luetaan myös hihan ja helman ribbineule. Lopputulos näillä langoilla tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mitä malli esittää! Sääli.

Ja tässä aikaansaannokseni tähän mennessä, takakpl ja etukpl:eet melkein valmiit.

KS