Neulehuivi, Umpu-sukat ja lounas Krunikassa

Krunikka on kyll antoisa paikka kameranlinssille. Pari kivaa lehtikatosta sattui kodalle. Eka on Kirkkokadun lehmus.

Toka on ihana keidas keskellä kaupunkia suihkulähteen solinassa, valtava saarni? Ritaritalon puistikossa.

Puhelinkaapelin katukansi, tosta ei ehkä ihan hahmota sitä mutt siin on vanhanaikainen puhelinluuuri.

Ja sitt ne neuleet:
Virpillä oli huivi mukana niin sain sen nyt kuvattua. Maukkaan lounaan söimme vietnamilalisessa ravintolassa. Ollaan oltu siellä ennenkin ja kuten aina, se oli nytkin täynnä. Suosittelen.

Lankaa meni 110 g, puikkona 4.0 HiyaHiya pyörö. Lanka on vihreä sävyinen mutta sen väriliuku ei kyll oikein erotu vaikka eroa langassa olikin aika huomattavasti. Se tummin jäi siihen 10 g:n jämänyssäkkään.

 

Nämä sukat olin aloittanut melkein yhtäaikaa huivin kanssa mutta hitaina neulottavina eivät valmistuneet kuin vasta nyt. Niiden piti olla samassa paketissa sävyttämässä yleisvaikutelmaa huivin kanssa.

Lanka: Hjertegarn Sock4, 63 g. Väri 836 tosi kaunis murrettuvihreä.
Puikot: 2.50 ChiaoGoo pyörö. Jep, nää on mun ekat tätä merkkiä. Ihan ok mutta ei mitään tajunnanräjäyttävä kokemus. Ehkä vähän liian terävä kärki mun neulomistyylille.
Ohje: Umpu by Emma Karvonen. Kiva näitä oli neuloa ja malli onkin kaunis. Kantapäästä tuli tosi siisti. Kierretyt oikeat silmukat vaan vähän hidasti valmistumista.

Kiitos taas lounasseurasta, ja tuomisesta.
KS

Kesäkuvia

Odotin ja odotin ja vihdoin tuli vähän viileämpi päivä, jotta saatoin lähteä mattopyykille. Tänä kesänä ei ollut kuin kolme pientä mattoa pestävänä mutta on siinäkin ihan tarpeeksi hommaa kun ne roudaa rantaan, pesee, vääntää kuivaksi, ripustaa tangolle ja lopulta kuskaa nihkeät matot kotiin. Puuh.

Noh, mulla oli riippumatto, evästä ja lukemista mukana. Mattojen pesun jälkeen kävin läheisellä uimalaiturilla pulahtamassa. Ja sitt olikin kiva ottaa rennosti "mattoleirillä.

Kaupungin puutarhatyöntekijä kävi paikalla ja totesi etteihän vaan jää puihin jälkiä riipparista. No ei jää, mulla on sellaiset "puuystävälliset" Tree frienly-kiinnityshihnat. Puutarhamies oli sit oikein tyytyväinen ja tykkäs muutenkin että mulla oli oikein hyvä ohjelma kesäpäivän viettoon.

Kanadanhanhien poikaset ovat jo melkein yhtä isoja kuin vanhempansa. Näillä vesillä on ainakin kaksi, ellei kolmekin, perhettä.

Kohta, pian se aukeaa: Amos Rex.

Tänään, sunnuntaina, taivas repesi, hetkeksi. Rakeita tuli niin että . . .

Huivin oon neulonut Virpille lahjaksi. Annoinkin sen jo, mutta enpä muistanut kuvata vaikka se tossa odotti kauan päästäkseen johonkin kivaan kuvauspaikkaan. Lanka on puuvillaa, pölysi neuloessa mutta muuten mukavan tuntuinen. Piiiitkällä liuúlla värjätty. Ohjeena Titanium.

KS

Kv. Kissojenpäivä

Vuosi sitten kv. Kissojenpäivänä julkaisiin Suomen kansalliskissaroduksi Eurooppalainen. Ne onkin tosi kivoja kissoja ja melkein eurooppalaista rotua Uskokin on, kuten suurin osa suomalaisista maatiaiskissoista. 

Usko tykkää muovipusseista. Vessapaperin pussiin se usein pääsekiin hetkeksi leikkimään.

Kyllä kissanminttukin tuoksuu ihanalle mutta myös terva tuoksuu niiiin hyvälle. Tässä paperipussissa oli ollut tervanaruisia koristeita.

Kivaa kissojenpäivää kaikille kissoille ja palvelijoilleen!
KS 

Gåsgrundet, yö Espoon saaressa

Keskiviikko aamuna klo 09.00 saaristovene starttasi Otaniemen rannasta, kyydissään mm. mä ja Maria. Ai että oli kiva merimatka! Kolme tuntia Espoon saaristossa meni hujauksessa, kohteessamme Gåsgrundetilla oltiin klo 12.00.
Tässä tulee kuvia matkalta, ensin tietyti Otaniemen ja Keilaniemen toimistorakennuksia.

Karhusaaren kaunis vanhus ja sen laituri. Uutuuskirjassa Metrolla metsään, on mainittu myös Karhusaari ja sen uimapaikka. Muutama muukin kuvissani näkyvä paikka on esitelty kirjassa.

Salmen toisella puolella on Hanasaari kulttuurikeskuksineen.

Tapiolan uudempia taloja vanhan Tennistalon tienoilla. Nostureita vielä lisää rakentamassa.

Espoon ulkoilusaari Tvijälp, jossa olen usein nuorena käynyt ennenkuin siitä tuli kaupungin saari. Oleilu sallittu mutta ei telttailu. Saarella on vanhoja kalastajataloja, palveluita ei ole.

Vastapäätä Westendin rannassa on lukuisia soutu- ja pieniä moottoriveneitä, joilla ihmiset kulkevat viereiseen Varsasaareen pikku mökeilleen.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on Haukilahdessa. Paljon, paljon veneitä tässäkin satamassa. Venesatamia katsoessa vaikuttaa siltä, että rahasta ei ole puutetta. Toinen toistaan hienompia veneitä on tolkuttomasti pääkaupunkiseudun rannoilla.

Seuraavaksi Matinkylä, Nokkala.

Puhelimillaan matkustajat ottivat selfieitä, pitihän munkin kamerallani;)

Seuraava pysäkki on  Iso Vasikkasaaressa.  Rannalla näkyy Poseidonin temppeliä jäljittelevä huvimaja (yksityisalueella). Tähän saareen jäi monta matkustajaa päiväretkelle.

Ja sitten Suomenojan pysäkki Fortumin voimalaitoksen kupeessa. Isopienvenesatama täälläkin.

Stora Herrö, jossa on hyvä ja positiivinen kyltti vastaanottamassa: Telttailu sallittu. Täällä näkyi tuossa heti myös tulentekopaikka ja sen vieressä hyvä pöytä-penkki ruokailupaikka.

Matka jatkui vielä Rövarenin kautta Gåsgrundetille.

Oi  oi, vihdoinkin! Kalliota ja avomeri!

Täällä on useampikin keittokatos, siistissä kunnossa kaikki, tämä on niistä uusin. Polttopuita on ja vessat. Pienveneille pieni satama. Veneilijöiden ylläpitämä pieni sauna, joka on vapaasti lämmitettävissä ja kylvettävissä mutta mitään varauksia ei voi tehdä. Makea löylyvesi pitäisi löytyä omasta takaa, sillä ainakin nyt saaren kaivo on rutikuiva. Eikä siitä ole juomavedeksi vaan kaikki tarvittava juoma- ja ruokavesi on tuotava mukanaan!

Mikäs talo se sieltä tulee? Juupajuu, Silja Line. Sehän kulkee usein ns. sisäreittiä. Muinoin kun purjehdimme Porkkalaan perjantaisin niin aina toivoi, ettei Silja osuisi kohdalle juuri siinä kapeimmassa paikassa missä väistäminen oli täpärää. Ja ne peräaallot! Huh  huh.
Tämä kuvasarja Ei ole maksettu mainos eikä blogiyhteistyö. Meillä vaan oli hauskaa kun laivaa kuvasimme, ihan nauruunkin ylsimme.

Mehän oltiin taas riippumatoilla liikkeellä. Sopivat puut löytyivät ja leiri pystyyn. Kyllä se Marian riippari tuossa on.

Omasta vähän näkyvämpi kuva, ja onhan mutta matto tuollainen paisteenvärinen;)

Iltaruokaa kalliolla ja auringonlasku

Yöllä molemmat oltiin havahduttu kun pari nuorta miestä kulki kalliolla ja tyypillisesti joka toinen sana oli se v-alkuinen. Arrgh. Muuten kyllä nukuttiin hyvin. Yöllä näkyi myös verenpunainen kuu, paremmin kuin se kuunpimennys,heh.
Sitten olikin jo aamiaisen vuoro.

Siinä ne riipparit olivat mutta ei me jälkiä luontoon jätetty.

Täällä on siis joskus kauan, kauan sitten ollut talo ja sillä lipputanko.

Kotimatkalla näin kapean, pitkulaisen saaren, jossa oli selkeästi kokous- tms. rakennusja komea kivivallitus. Mutta en oo saanut selvitettyä mikä tämä on.

Lehtisaaren silta on sen verran matala, että saaristoveneen savupiiput, tutka ja antenni pitää kaataa, jotta alus mahtuu kulkemaan.

Paluumatka oli suora reitti Gåsgrundetista Otaniemeen ja kesti vain tunnin. Tämä reitti kokonaisuudessaan olis oikein kiva päivän meriretki. Ja hinta! Meno-paluu vain 12 euroa!
Espoon Saaristoveneverkosto on aikas hulppea, kattava, useita reittejä ja satamia, joista pääsee kyytiin. Toisin kuin täällä Helsingin puolella.
Kulkemamme reitti ei käynyt esim. Pentalassa, jonne  on tänä kesänä avattu Saaristomuseo.

Mun oli tarkoitus olla kaksi yötä mutta mutta . . . varaamani vesi ei olisi riittänyt. Sitähän kului helteessä, jonka tietysti jo lähtiessä tiesin mutta en vaan jaksanut enempää ottaa kannettavaksi. Ensi kerralla olen viisaampi ja otan avuksi kärryt.
Uimassa kävin, löysin paikan josta pääsin veteen ja vielä poiskin sieltä. Sehän se on aina se kynnyskysymys voiko uimaan mennä, että pääseekö sieltä pois. Veteenhän aina pääsee;) Yleensä rantakivet ja -kalliot ovat liukkaita eikä niitä pitkin ole kulkemista. Nytkin mä konttasin merestä pois.

Oli oikein kiva reissu, kiitos Maria kun lähdit mukaan. Vaan ei siellä merellä ollut yhtään vilpoisempaa kuin täälläkään, tuulenvirettä ei ollut ja polttavan kuumat kalliot lämmittivät ilman vielä entisestään, kuin olisi saunassa ollut.

Saaressa oli myös ampiaisia, kuten kaikkialla. Yksi tuikkasi mua pikaisesti, ei tullut mitään isompaa  häiriötä siitä. Yksi pariskunta oli saaresta jouduttu hakemaan pois kun oli tullut paha reaktio ampparista (poliisivene).

Espoo saa multa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin mun mielestä tosi hienosta saaristokuljetuksesta ja ennenkaikkea hinnoittelusta.
Helsingin pitäisi ottaa tuolta oppia ja esimerkkiä, onhan nyt Merellinen strategia - työn alla.

Jo saaressa tapoin (kivellä hieroin murskaksi) kaksi punkkia, jotka olisivat halunneet musta verta. Salamatkustajina kotiin oli tullut viisi millin minipunkkia! Arrggh. Yksi oli jo kiinni kainalossa. Kävin kaikki tavarani läpi ja punkit löytyivät rantafiltistä, riippumatosta ja ranta-asusta. Ja vielä yksi oli jalassa kiinni, se oli kaiketi vasta kotona siihen käynyt noista tavaroista.

KS