sunnuntai 25. syyskuuta 2005

Kaunissaari

Osa 10., jossa palataan palveluihin ja kerrotaan, kuinka päivä saaressa kuluu

Edellisessä jaksossa kerroin saaren palveluista ja huomaan, että olen maininnut saunan noin vain ohimennen! Kuitenkin saaren kaksi saunaa ovat erittäin suositut.

Vanhassa saunassa on yleiset saunavuorot naisille ja miehille keskiviikkoisin ja lauantaisin, hintaan 2.50€. Kävijöitä on paljon, hyvä että lauteille mahtuu. Telttailijoille tämä on tärkeä peseytymismahdollisuus. Myös veneilijät ovat ahkeria saunojia ja onhan sauna suomalaiselle aina sosiaalinen rituaali. Laiturilta on mukava pulahtaa uimaan.
Uudesta saunasta voi varata myös ihan oman perhevuoron, (17€/tunti). Jos olet päivän ensimmäinen varaaja, aloitat saunan lämmittämisellä. Ja seuraava kylpijä huolehtii, että lämpöä riittää jne. En ole tässä saunassa käynyt niin en siitä sen enempiä tiedä.
Saunoja voi myös varata isommille ryhmille, (118€/3 tuntia) ja kaupungista tuleekin saunavieraita tilausveneillä ja vaikkapa purjehtien hieman isommillakin purjeilla:


PÄIVÄ SAARESSA

En käytä saaressa ollessa kelloa, päivän toimet tapahtuvat sisäisen kellon, kulloisenkin säätilan ja mielialan mukaan. No, jos on pakko mennä kauppalaivalle, on aika joskus tarkistettava ihan kellosta.

Aamulla aurinko löytää teltalleni noin kahdeksan aikoihin ja silloin nousen ylös, tai sitten en, tai joskus aikaisemmin.
Aamukahvin keitän rauhallisella pihallani Trangia-keittiminen halpaversiolla, joka on ilmeisesti aivan yhtä hyvä kuin alkuperäinenkin. Kahvia juodessa tuumiskelen mitähän tänään tekisi ja useimmiten totean, että aika näyttää.
Mielessäni keskustelen itseni kanssa; "tänään voisi mennä katsomaan muurahaispesiä, tai ei sittenkään, jos olisikin tänään rannalla koko päivän kun näyttää tulevan hieno uimakeli, voisinkin mennä vaihteeksi Lahnakalliolle, tai toisaalta voisi. . . . jne."
Puhelinoperaattorini tarjoaa täyden kentän vain saaren pohjoisrannalla ja kaupassa käydessä avaan puhelimen ja katson, onko kukaan muistanut tekstiviestillä.

Pohjoisen tyyni aamuaurinkoinen ranta:


Kauppalaiva Christina kävi saaressa neljä kertaa viikossa  (ma, ke, pe klo 9.30 ja la klo 11.) ja näinä päivinä aamukahvin vuoro oli vasta tämän jälkeen. Ai miksikö? Siksi, että kaupasta tuli ostettua vuoroin tuore Fazerin munkki tai porvoolaisleipomon ihania Omenaleivoksia, eikä niitä mitenkään malttanut säästää iltapäiväkahville.



Ja sitten rannalle kutomaan:



. . . tai keräämään rannalta kiviä ym. materiaali talven askarteluun:



Jossain vaiheessa päivää tulee nälkä, siis ruuanlaittoon.

Laiskana päivänä keitän ruuan keittimellä, muutoin menen keittikselle kokkaamaan:



                                 

Illansuussa useimmiten mieleen tuli, että nyt olisi taas veistotunnin aika. Se on mukavaa ja terapeuttista hommaa. Voi olla ihan omissa ajatuksissa, veistellä mielensä mukaan mitä milloinkin, joskus lopputulos on jopa  käyttökelpoinen kuten tässä valmistuva tarvikenaulakko tai . . .                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          
. . . nämä puikot                                                                                                          




Ylimpänä on palmikkopuikko, josta näiden veistely alkoi. Vänkyräpuikko oli jäänyt kotiin ja tarvitsin sitä  Cottonella puseron neulomisessa. Siispä etsin ja löysin sopivan koivurisun, josta syntyi vallan mainio palmikkopuikko, ei lipsu ja silmukat odottavat kiltisti vuoroaan tulla neulotuiksi. Käytän tätä nyt myös kotona vaikka se oikea puikkokin olisi käytettävissä.
Seuraavana on yksi kakkosen kokoinen, sitten kaksi nelosen puikkoa ja alimpana yksi kutonen. Veistelyn edetessä mittailin aina välillä puikkomittarilla saadakseni oikean koon aikaiseksi.  Nämä on tehty pihlajasta. Siinä oli pidempiä ja suorempia oksia kuin koivussa. Vaikka nuo ovat hieman käyriä, niin hyvin niillä voi neuloa. Niitä ei ole millään hiottu tai pintakäsitelty, ainakaan vielä. Ensi kesäksi on hankittava kunnollisia välineitä kaikenlaiseen veistoon, pelkällä Moralla ja sveitsinlinkkarilla ei pitkälle pötkitä.
(Ihan Itse-foorumilla on juuri käyty keskustelua itsetehdyistä puikoista.)

Veistelyyn käytetyn pihlajan oli edellisenä päivänä karsinut keittispolultani. Se oli siinä hieman tiellä. Samalla siivosin polun varrelta muutaman kaatuneenn ja kuivuneen kuusenraakin. Siinä oli sen päivän ajankulua.

Kaikenlaista puuhaa tulee keksittyä ihan ohimennen ja siihen sitten uppoutuu niin, että pian onkin ilta ja nukkumaan menonaika. Joskus istun keittiksellä jos siellä sattuu olemaan seuraa, ainakin viikonloppuisin (katso osa 6.), joskus katselen kalliolla auringonlaskua samalla ehkä kudon vielä niin kauan kuin valoa riittää.


Elokuun lopulla ja syyskuun viimeisenä saariviikonloppuna oli niin pimeää, että iltapuuhat alkoivat jo kahdeksan aikaan ja pimeys tuli yhdeksältä.
Olen nukkunut saaressa tosi hyvin, nukahtanut heti ja herännyt aamulla virkeänä. Kaikenainen puuha, raitis ilma ja mielenrauha antavat myös virkistävän unen.

Seuraavassa osassa tarina loppuu sikajuhlilla.

KS

lauantai 24. syyskuuta 2005

Herkuttelua



Kaunissaari jutun osassa 5, mainitsin olleeni vuoden sairaslomalla. Nyt tämä oleilu sitten loppuu.
Aloitan 3. lokakuuta kolmen kuukauden työkokeilun kahvilassa, siis aivan toisenlainen työ kuin aikaisempi. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta mutta saa sitten nähdä kuinka pärjään ja jaksan.
Olin kyllä jo niin tottunut tähän olemiseen, että en ole varma olenko iloinen työstä vai pettynyt, kun oma aika nyt loppuu?

No, kun tämä asia nyt ratkesi ja jonkinlainen olemassa ollut epävarmuus loppui, niin päätin palkita itseni ja Rakastajan herkkuruualla.
Pitkästä aikaa laitoin nami kampela-katkarapurullia. Hyviä olivat. Jälkiruuaksi paistoin neuleystävä Outi-M:ltä saamistani omenoista omenapiirakan. En ollut aiemmin tehnyt tällä reseptillä ja koska siitä tuli taivaallisen hyvä ja onnistunut, niin laitanpa teille reseptin. Nautimme tämän vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.





Resepti on Kodin Kuvalehden juhlavuoden Leivontakoulu lehtisestä:

Omenapiirakka
6-8 palaa
Pohja
150 g Sunnuntai-margariinia
1/2 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl Sunnuntai-vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl kardemummaa
Täyte
1 dl kuohukermaa
1 prk maustamatonta tai vaniljatuorejuustoa (180g)  /    Käytin tuota vaniljanmakuista 200 g:n purkin
1 dl sokeria
2 munaa
2-3 omenaa   /    Käytin 5 keskikokoista, pitäähän piirakassa omenaa olla!



  • Sekoita huoneenlämpöinenn rasva ja sokeri. Lisää muna ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan.

  • Painele taikina voidellun, noin 24 cm halkaisijaltaan olevan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

  • Halkaise omenat, poista siemenkodat ja leikkaa viipaleiksi. Asettele omenaviipaleet pohjan päälle.

  • Sekoita muut täytteen aineet seokseksi ja kaada omenoiden päälle.

  • Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja piirakka saanut kauniin vaaleanruskean värin.

  • Anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen tarjoilua.

  • Vinkki! Kasvisrasvapohjainen tuorejuusto on sydänystävällinen valinta piirakoiden täytteisiin.


Herkuttelun jälkeen vatsat lepuutettiin iltapäivänokosilla ja sitten oli vuorossa matka Korkeasaareen Kissojen Yöhön. Se oli taas kerran kokemisen ja näkemisen arvoinen ilta.
Yökin vierähti mukavasti ja kas! aamiaiseksi mitäpäs muuta kuin Omenapiirakkaa! Nam. Suosittelen.

KS

torstai 22. syyskuuta 2005

Neulottu on!



Verhojen, opastuksen ja putkihommien välissä olen ehtinyt myös neulomaan.

Tilaajan kanssa oli treffit tänään ponchon merkeissä ja koska huivi oli jo edennyt aika pitkälle, päätin yllättää ja skarpata huivinkin valmiiksi. Eilen illalla julkineuloin sitä Tuomiokirkon kryptassa kuunnellessani keskustelua ehtoollisen synnystä ja merkityksestä. Yhden puheen aiheesta, tai sitä sivuten (?), piti Jussi Parviainen. Odotin puheenvuorolta paljon mutta petyin karvaasti. En ymmärtänyt yhtikäs mitään! Mitä hän edes yritti sanoa tai kertoa, no idea. Vaikka neuloin, kuuntelin kyllä mutta ensinnäkin olisi pitänyt olla sivistyssanakirja mukana ja käsikirjoitus, että olisi voinut tarkistaa kymmenet oudot sanat ja missä kohtaa puhetta mennään.

Tämä on samanlainen huivi, joita jo viime vuonna tein muutaman, en siis huijaa ja esitä vanhaa tekelettä.

Malli: Novita Pashminahuivi
Lanka: Kid Mohair, 150 g (ohje 200 g)
Bambupuikot nro 5.5
Koko: noin 55x150,  mallikertoja 7 (ohjeessa 6 ja koko 45x220)
                                                                                                                                                               
                                                                                                                                                       
                                                                                                                                                                                                 

KS

keskiviikko 21. syyskuuta 2005

Hakusanoja



Välillä tulee katsottua millä hakusanoilla tänne löydetään. Niin on tehnyt myös Kati, joka olikin löytänyt mitä kummallisempia hakusanoja bloginsa tilastoista.

Itselläni kaikki näyttävät olevan ihan asiallisia aiheeseen liittyviä ja selvästi sellaisia, että blogiani on luettu ja joku sana on jäänyt mieleen, millä sitten on tultu tänne takaisin.
Jotkut sanat taas selvästi ovat toisesta blogista. Toivottavasti etsijä on lopulta löytänyt oikean langan, ohjeen tai kuvan.

Koska se yksi asiaanliittymätön hakulause imarteli minua, niin vaihdoin esittelykuvani, joka on ehkä hieman edustavampi kuin se edellinen. Niin, se hakulause on:



Kristiina on kaunein!


Mitäs siihen sanotte.

KS


tiistai 20. syyskuuta 2005

Päivän suihku



Joopa joo, suutari pysyköön lestissään ja neuloja puikoissa!

Minäpä päätin ruveta putkimieheksi.

Tämä on bidee.



Ennen näitä käteviä bidee-käsisuihkuja-aikoja, oli käytössä tällainen pönttö ko. tarkoitusta varten.

Kylpyhuoneessani on tällainen ja settiin kuuluu myös varsinainen WC-pönttö, lavuaari ja peili. Kaikki ovat siis tuollaisia kulmikkaita. Pöntössä on puinen istuin rengas ja kansi, hanat ovat kullatut. Merkiltään nämä ovat: Vernon Tutbury.
Tuo bidee on kuitenkin ollut koko ajan tiellä, WC-pöntöllä istumiseen jää niukasti jalkatilaa ja isommalla ihmisellä on jo ahdasta, kuten kuvasta  voipi päätellä.

Sitä paitsi, se on ollut käyttökelvoton edellisestä putkimiehen töistäni lähtien. Se kävi sillä tavalla, että korvakoru oli hävinnyt. Ajattelin, että se on saattanut mennä bideen sihdin läpi (siinä on aika suuret reiät) ja odottaa löytäjäänsä putken mutkissa. Avasin röörin mutta ei siellä mitään korvakorua ollut. Pytty on niin hankalasti lähellä seinää, että sinne ei pääse työkaluilla muut kuin sirkuksen akrobaatti. En onnistunut samaan viemäriputkea paikoilleen vaan se falskaa ja pyttyä käyttäessä osa vedestä vuotaa pytyn jalan kautta lattialle.
Korvakoru löytyi pihalta, sadevesikaivon vierestä odottaen vain, että joku ohikulkija olisi jalallaan auttanut sen viemärin syvyyksiin.

Tämän päivän Ahaa-idea oli, että nyt tuo hökötys saa lähtöpassit. Siispä työhön.

Yhdestä muinaisesta pesukoneen liitäntäputken vaihdosta viisastuneena tiesin nyt, että ensin on suljettava putkiin tuleva vesi. Putken oletettu sulkuruuvi ei kuitenkaan käänny mihinkään eikä se oikein näytäkään sulkuruuvilta, mikä lie. Vieressä on pari suljettua ja käyttämätöntä putken pätkää (näkyvät kuvassa seinän vieressä).  Siitäpä kokeilen miten ruuvin tulee kääntyä.

Tässä tulos:



Vain kosketus ruuviin ja SUIHKIS!  Putki sylki uumenistaa mustaa vettä! Miten niin pienestä raosta voi tulla sekunnissa niin paljon  mutavettä?? Kuva on katosta, siis sieltä kolmen metrin korkeudelta. Mustaa on myös muualla, ei se vesi osannut mennä vain ylöspäin. Olisi tullut edes suoraan Kuolleelta mereltä niin olisi saanut hyvän mutahoidon palkaksi kylpyhuoneen suursiivouksesta. Johan se on aikakin tehdä.

Tuhoa katsoessa silmät osuivat vielä yhteen pariin käytöstä poistettuja vesiputkia. Niiden päät menevät turvallisesti seinän sisään, näkyvissä on vain pieni pätkä ja siinä sulkuruuvit. Käänsin ne kiinni ja Jees: bideen hanoista ei tule enää vettä.

Hyvä, sitten vaan jalan silikonin kimppuun, että pytty irtoaisi aikanaan lattiasta. Tämä oli se helpoin työvaihe, puukolla vaan viiltelin.

Sihdin irtiruuvaaminen, jotta sain poistoputken irti, siis sen mikä ei kunnolla ollutkaan paikoillaan. Yksi ruuvi oli helppo nakki.

Seuraavaksi pitäisi poistaa hana. Se ei inahdakkaan. Akrobaatti ryömintä pytyn alle ja yritän saada mutterista jonkilaista otetta, että hanaa voisi vääntää. Ei saa otetta kädellä eikä jakoavain mahdu tilaan.
Mielessä käväisi ehkä muutama ruma sana.

No, olkoon ja odottakoon hetken. Taidanpa pestä kädet. Mutta mitä ihmettä? Lavuaarin hanoista ei tule vettä! Siis ne samperin sulut sulkee veden sekä lavuaarista että bideestä!
Siihen siis kaatui tämä yritys tehdä putkihommia.



Myydään: kaunis bidee alennuksella sille, joka ratkaisee mistä vesi suljetaan, irrottaa pytyn ja vie sen pois silmistäni.

KS

maanantai 19. syyskuuta 2005

Väliverhot



Viikonlopun aikana myös ompelukoneellani oli töitä. Kotini on yhtä tilaa ja katsottuani keittiön kaappeja, hellaa ja jääkaappia kahdeksan vuotta, päätin laittaa huonetilan ja keittön väliin verhon.

Menin lähimpään verhokauppaan, VerhoTex Oy,  josta olen ostanut muutamat upeat verhot huoneeseeni. Se oli muinioin ja nyt sanoin myyjälle heti, että kankaan olisi oltava super edullista.
Leikkuupöydän alta löytyi poistokankaita ja sieltä minulle sopiva kangas, hinta 5 euroa/metri. Ostin kaksi pituutta eli 6 metriä.

Pian kotiin ja kankaan ympäriompelu. Ripustaminen olikin sitten jo vaikeampi juttu.
Huone on korkea, tikapuuni ovat korkeat mutta silti sain varvistella, että yletyin just ja just kiinnittämään seinään koukut verhovaijeria varten. Olisin halunnut siihen sellaisen seinien väliin pingotettava tangon, tyyliä suihkuverhon tanko, mutta niitä ei ole näin pitkiä.

Seuraavaksi verhot vaijeriin ja ripustus. Ei, voimat eivät riittäneet vetämään vaijeria toiseen päähän. Hyvä kun en tullut alas tikkailta. Suuri osa tapaturmistahan on juuri tällaisia kotona tapahtuneita putoamisia ja kaatumisia yms.

Lauri tuli apuun ja sai kuin saikin helposti verhosysteemin koukkuihinsa.
Seuraava ongelma oli se, että verho painoi kuitenkin sen verran, että se notkui siis roikkui keskeltä. Taas naula ja vasara käyttöön ja keskelle verhoa kannatinripustusviritelmä narun avulla. Ja olihan se liian alhaallakin. Olin ajatellut, että siihen voisi jättää tyhjää yläpuolelle, mutta ei se ollutkaan hyvä.

Seuraava ongelma oli se, että kaksi pituutta verhoa peitti aukon vain ollessaan littanana, siis ei mitään poimutusta ollut varaa laittaa.

Lauantaina ennen Kikin tuloa käväisin sitten ostamassa vielä kolmannen pätkän kangasta. Ompelu kävi suit sait mutta ripustukseen meni sitten taas aikaa, hermoja ja tupakkaa.
Muutin kiinnikkeet ylemmäksi. Taas varvistin aivan äärirajoille ja sain sen vaijerin paikoilleen! Hyvä, mutta nyt piti laittaa enemmän niitä kannatinviritelmiä. Ja tässä välissä toinen koukku petti seinästä (mitä lie materiaalia seinä onkaan?).

Lopputulos on kuitenkin hyvä. Kangas ei tietenkään ole sellainen kuin olisin halunnut, ja olisihan ikkunaverhotkin voinut uusia. Mutta kivojen kankaiden hinta alkaa noin 15 euroa/metri ja kattoa metrihinnalle ei näytä olevan.

Tässä lopputulos, rakosesta häämöttää se keittiö. Väri on enemmänkin vaaleanruskean puun värinen, ei noin vaaleanpunainen kuin kuva ehkä antaa ymmärtää. Verho ei siis ole katonrajassa vaan sinne on matkaa vielä tuosta palkista noin 10 cm.






Kuvan kulmissa näkyy seinässä boordi, jonka laittaminen oli yhtä tuskallista kuin tämän verhonkin. Just yletyin sitä vetelemään mutta paikoitellen se on vinossa. Mutta sehän johtuu siitä, että seinät on vinot ja eri korkuiset, lattiakin on varmasti vino, eihän tekijässä ole vikaa, eihän?

KS



sunnuntai 18. syyskuuta 2005

Vipinää viikonloppuna



Kiva kun oli jotain touhua tänäkin viikonloppuna niin ei saari-ikävä ja tekemättömyyden tylsyys päässet iskemään.

Novitan Neulomossa oli perjantaina viesti, jossa kaipailtiin opasta lauantain Helsingin vierailulle. Siis tietysti lankakauppakierrokselle!
Vastasin Kikin viestiin, että olen joutilas oppaaksi mutta varmaan hänellä on jo jono tarjokkaita. Vaan eipäs ollut ja minä sain pestin.

Tapasimme Sokoksen edessä puolilta päivin, siitä kävelimme Menitaan. Kiki osti ihania lankoja, en muista mitä kaikkea mutta sellaisia kuitenkin mitä ei kotikulmilta Pohjois-Savosta saa.

Seuraavaksi bussilla nro 17 Hakaniemeen ja Vihreään Vyyhtiin. Myös sieltä siirtyi Kikin kassiin muutama lankakerä ja   r u u s u p u i s e t  sukkapuikot. Myyjä Lea kommentoi, että nyt ei ole enää valikoimaa paljoa kun niitä on niin kysytty. Minä siihen, että yksi neuleblogilainen oli hankkinut ruusupuupuikot, maininnut siitä blogissaan ja näin on ruusupuikkopallo lähtenyt kierimään. Sähköpostiinkin oli Lealle juuri tullut kysely, onko ko. puikkoja saatavana.
Näin siis blogit ovat saaneet Vihreään Vyyhtiin huomattavan myyntipiikin, jonka syy nyt selvisi omistajalle! Oli kiitollinen tiedosta ja ilmeisesti aikoo nyt tilata niitä lisää, näillä näkymin seuraava satsi on tulossa vasta marraskuussa, ellei sitten tämä yllättävä buumi jouduta toimitusta. Tampereen messuille kehotimme varaamaan näitä puikkoja riittävästi mukaan.

EDIT 19.9.: Vihreä Vyyhti kertoo ilmoitustaulullaan, että lokakuun alussa tulee lisää ruusupuisia puikkoja.

Hallista löytyi vielä alusasu joululahjaksi äidille, taas materiaalia mitä ei joka paikasta löydy. Toivottavasti äiti ei lue blogiani!

Seuraavana oli vuorossa Käsityötalo Priima. Siellä vaan hipelöimme lankoja, ostoksia ei enää suoritettu.
Kävelimme takaisin keskustaan ja Omenapuuhun syömään. Ruoka maittoi, kiitos vielä kerran, jutustelua ja saaliin ihastelua. Niin se aika kului ja jätin Kikin Sokokselle vielä meikkiostoksille ja kohtahan se paluumatkakin oli edessä. Muu porukka oli viettänyt päivänsä Ikeassa ostoksilla. Olikohan kaikki hankinnat mahtuneet bussin kyytiin?

Päivä oli oikein mukava, hauska saada taas kasvot yhdelle nettimaailman neuleystävälle ja oli myös kiva kun saatoin olla avuksi.

Tänään sunnuntaina olin pitkästä aikaa messussa Mikael Agricolan kirkossa ehtoollisavustajana, siis luin päivän epistolan ja jaoin viinin. Upea tehtävä ja siitä saan aina paljon "energiaa" moneksi päiväksi. Tämä on siitä mukava kirkko, että messu alkaa vasta klo 12  ja siellä noudatetaan ns. vanhaa kaavaa. Messun jälkeen on tietysti kirkkokahvit.





KS



lauantai 17. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 9.

Saaren palveluita

Lomalle lähtiessä jo kerroinkin kuinka Kaunissaareen pääsee ja että siellä käy kauppavene. Täältä Eläke-Fennian sivulta löytyy kiva artikkeli työpäivästä kauppalaivalla.

Kaupungin omistuksessa saari on ollut vuodesta 1959. Saarella on ollut asutusta 1600-luvulta lähtien ja on siellä ollut jopa tuulimyllyn voimalla käyvä saha. Vanhasta asutuksesta on jäljellä joitakin rakennuksia, kalastajatorppia ym. Pihapiirien vadelmapuskat ovat levinneet valtaviksi pöheikoiksi. Vanhoja komeita puitakin on vielä jäljellä.





Tämä puu on päärakennuksen pihapiirissä kuin myös kaunis aitta.








Päärakennuksessa toimii nykyään ravintola, tarjolla on ruokaa, juomaa, namia ja jonkinverran muuta kioskitavaraa. Huomaa kuistin yläpuolella oleva aurinkopaneeli! Sillä ladataan akkua, jolla voi ladata kännykän akun. Olisi minultakin virta loppunut ilman tätä palvelua.





Porakaivosta saadaan saaren makea vesi syvältä kallion uumenista (ehkä n. 50-60 m, en saanut syvyyttä tarkistettua).
Pumppurakennus, josta vesiletkut lähtevät eripuolille saarta vesipisteisiin. Tämä vesi on tarkoitettu vain juomavedeksi, koska sen määrä on kuitenkin rajallinen. Kuivana kesänä vettä jouduttiin tuomaan tankeilla mantereelta. No, saunassa on pesuvetenä tätä makeaa ylellisyyttä.







Ja kun on syöty ja juotu tarpeeksi niin tulee tarve käydä täällä. PuuCeet ovat suhteellisen siistejä ja ainakin tänä kesänä aina oli paperiakin tarjolla. Puoli kauhallista BioPolle turvetta jätösten päälle korvaa vesiklosetin vedenvetämisen ja suo hajuttoman käynnin seuraavalle.





Hiljaisena aikana rohkenin jättää oven auki ja sain ihailla merimaisemaa, oli se toista kuin lukea vanhaa sarjakuvalehteä, niinkuin kesävessoissa kuulemma yleensä on tapana! Myös tämän edessä on vesipiste käsien huuhtelua varten.

Laivarannassa on lainanttavaksi tavarakärryjä , joilla voi kätevästi kuljettaa painavat kantamuksensa teltalle. Ne pitäisi palauttaa heti takaisin, mutta eihän se niin käy. Joskus näkee kärryt koko viikonlopun "varattuna" jossain teltta-alueella. Joku joutuu siis kantamaan tavaransa. Onneksi viimeisen kerran lähtiessäni rannassa oli aamulla vapaat kärryt. Ilman niitä en olisi millään saanut tavaroitani laiturille. Matka kun on noin 800 metriä ja tie on mäkinen ja kivinen.

Keittokatoksista ja polttopuista on jo kerrottu, niin eiköhän palvelut ole nyt esitelty.

Ehkä vielä yhden jakson saatte saaresta?




KS



torstai 15. syyskuuta 2005

Valmista, taas!



Hah, olen yllättänyt itseni ja asiantuntijat: 2 aloitettua ja valmistunutta työtä viikossa! No, ei tämä tahti enää jatku, nämä vaan olivat helppoja ja nopeita tehdä. Se toissapäivänä postattu Teddy-poncho ja tänään valmistunut tilaustyö:






Ohje: Ihana Aamu
Lanka: Hippy, 2 kerää plus rapiat kolmannesta
Välineet: pyöröpuikko 7 ja koukku 6

Poncho onnistui aivan ohjeen mukaisesti. Neulomossa jollain oli ollut ongelmana, että tästä tuli pieni ja lankaa meni 3 kerää.
Tähän olisi riittänyt vallan hyvin 2 kerää, mutta tein hieman pidemmän kuin ohjeessa.  Yksi tai kaksi kerrosta vähemmän niin lanka olisi riittänyt kaikkiin hapsuihin, tai sitten vain viidellä säikeellä hapsut. Nyt se kolmas kerä piti aloittaa kuutta hapsua varten.

Kävin tutustumassa Helsingin uusimpaan lanka- ja käsityöliikkeeseen: Käsityötalo Priima.
Liikkeessä on ystävällinen myyjä, jonka unelma on toteutunut: työ ei häiritse harrastusta eikä päinvastoinkaan! Langat ovat herkullisesti esillä avarassa ja valoisassa myymälässä. Sinne saapui juuri laatikollinen bambupuikkoja, niitä suuriakin kokoja, 10 ja silleen. Niistä voi jo sanoa, että haloilla neulotaan.

Ostin Addin pyöröpuikon! Yhtään Addia minulla ei ole ollut ja ajattelin nyt kokeilla senkin. Tämä ei kyllä ole mikään turbomalli mutta kaiketi silläkin tuntuman saa.

Haloista tulikin mieleeni haloilla hampaitaan hoitava saksanpaimenkoira Donna, jonka blogi on suosikkilistallani. Donna edustakoon blogistani puuttuvaa kotieläintä.

KS


Kaunissaari



Osa 8.
Mistä polttopuut tulevat?

Puut kasvavat metsässä. Jotkut kaatuvat vanhuuttaan, jotkut kaataa tuuli ja toisten kohtalona on tulla miehen ja moottorisahan kaatamiksi.





Puu kaatuu! Timber!





Oksat karsitaan ja tukki sahataan pölkyiksi.





Pölkyt lastataan saaren pieneen näppärään monitoimikuljetusväline Deereen





ja kuljetetaan keittokatokselle halkosuojaan.





Täällä saa kernaasti käyttää kirvestä ja kohottaa kuntoaan.






Kuusessa on paljon oksia ja tuore puu haluaa viimeiseen asti pysyä kasassa. Ylivuotiset olisivat ehkä hieman helpompia halottaviksi.
Rakastaja sitkeän halon tainnuttajana.





Valmiit klapit pinotaan keittokatokseen sateensuojaan.
Tässä Sepon tekemä mallikas pino. Ja hän oli laittanut  piipun taakse kuivumaan pikkuklapeja ja sytykepilkkeitä. Kiitos niistä.





Ja tällä periaatteella tulisi kaikkien toimia.





Ei se kylläkään aina toimi näin. Tuon lauseen olen minä muinoin kirjoittanut A4:lle värikynällä, laittanut sen muovitaskuun ja naulannut keittiksen seinään. Siinä se oli sellaisenaan muutaman vuoden. Joku ystävällinen ja taitava on sen sitten joskus polttanut laudanpätkään, joka nyt on hyvin esillä ja varmasti osuu kaikkien silmiin. Miten se kirves ei kuitenkaan sovi käteen?

Nyt puiden pilkkominen on helppoa kun pölkyt tulee "talon" puolesta. Ennen ei näin hyvää palvelua ollut, vaan puut oli itse haettava metsästä ja vain kaatuneita sai ottaa! Sahapukkeja taisi kulua usempikin kesässä ja sahanterä oli useimmiten tylsä. Joka vuosi oli mentävä pidemmälle ja pidemmälle etsimään puita ja toivottava, että aarre löytyisi. Lähistön puiden alaoksat olivat tietysti päässeet tulipesään.

1980-luvun lopulla saaressa suoritettiin metsänkaatoa, mitä lie harvennusta vaiko rahapulassa kaupunki puitaan myi. Metsäkoneiden jäljet olivat hurjat, metsä näytti raiskatulta. Vieläkin niiden urat erottuvat ja monin paikoin niihin on syntynyt polkuja. Metsätöistä jäi kuitenkin paljon hyvää polttopuuta keittiksen tarpeisiin, eihän pikkupuu mihinkään kelvannut. Jukka ja minä teimme aikamoista risusavottaa, että saimme teltan lähiympäristön jotenkuten siistin näköiseksi.
Ville viihtyi metsureiden kanssa. Hän oli monta päivää pohjoisrannan tukkilautalla auttamassa ja tuli teltalle syömään kun metsureilla oli tauko. Sitten kipin kapin takaisin, ettei vain mitään jäänyt näkemättä ja kokematta.

Keittokatoksen seinustalla näkyy jotain hyllyntapaista ja sekalaista tilpehööriä. Sinne voi jättää itselleen tarpeetonta tarvekalua tai säilykepurkin, kahvin- ja sokerinloput kun lähtee pois ja siitä saa sitten tarvitseva käyttää. Kierrätystä.

Ensi kerralla pikakatsaus saaren muihin palveluihin.

Siis, jatkuu . . .

KS





tiistai 13. syyskuuta 2005

Vaihteeksi valmis neule!



Blogit pursuavat Roqueta, Noroa, Mystery Shawlia, Fifiä ym. ym. hienouksia, joista toisaalta olen hieman kade toisaalta en, koska ne eivät ole mun juttuja.

Kuitenkin kun kuvasin neuletta ja avasin koneen tätä päivitystä varten, iski ajatus, että kehtaako tällaista tavallista lankaa ja vaan Novita-lehdestä otettua mallia tänne laittaakkaan? Niitähän melkein kaikki mun työt on. Vaan jokainen taaplaa tyylillään.

Ja onhan lukijamääräkin laskenut kun neuleet ovat jääneet vähemmälle ja tuota Kaunissaarta olen innostunut esittelemään. Sitä kyllä tulee kyllä vieläkin. Lisäsin muuten osaan 3 muutaman synttärikuvan, joiden laatu on huono, johtuen siitä että ne on kuvattu kuvasta kuten muutkin vanhat kuvat.

Tätä kudoin saaressa viikonloppuna ja eilen se valmistui.





Lanka: Teddy, ilmoitettu menekki 400 g mutta meni vain 300 g!
Malli: Novita syksy 2005, mutta neuloin pyöröpuikolla (siis saumaton neule), keskikavennukset vierekkäin ilman välisilmukoita. Ainaoikean kohdalla kavennussilmukat neulottu oikein, siis ne ovat ikäänkuin pystyraitaa nurjien silmukoiden välissä.

Ranteenlämmittimet 5.5 puikoilla, 26 silmukalla. Nuorisoliitteessä olevalla ohjeella 32 silmukalla 6:en puikoilla tuli aivan liian suuret.

KS

Tuliaisia Thaimaasta



Ville palasi eilen kolmen viikon lomaltaan Thaimaasta. Tuliaiset olivat runsaat:

Villen ystävätär lähetti minulle kukanmallisia saippuoita sydänkoteloissa ja hänen äitinsä halusi antaa itsekudotun torkkupeiton:







Villeltä:
3 tuikkujalkaa kukkakynttilöin
6 erituoksuista kynttilää posliinikipoissa





Herkullisia appelsiinipikkuleipiä hauskassa purkissa, jolle varmaankin löytyy uusiokäyttöä käsitöiden piiristä




Ihana ruskea pashmnina-huvi, joka on 100% pashminaa, josta löytyi tieto Marjutilta, että se on Himalajalla kasvavien pashminavuohien villaa. Kiitos tiedosta!
Huivi oli jo käytössä kotimatkalla ja totesin sen lämpimäksi, kevyeksi, superpehmeäksi eikä taatusti kutita.





Ja vielä sokerina pohjalla: 10 metriä aivan upean tummanviininpunaista silkkiä!! Tuliskohan postiluukusta kutsu linnanjuhliin?!





Kiitos Villelle ja hänen ystävilleen.

KS






maanantai 12. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 7.

Syyskuun 11.9.2005
Panorama Etelärannalta








Oli syksyn viimeinen päivä,
Saaressa
aurinkoinen ja lämmin,
mieli niin haikea.

Kuului koikotus kaukaa - läheni,
tuli aura näkyviin.

Ymmärsin lähdön välttämättömyyden.

Muuttivat kurjet etelään,
minä Etelästä.





(kirjoitettu muistiin 8.9.1985 mutta samat olivat tunnelmat ja tilanteet eilenkin)



KS

perjantai 9. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 6.

Ei Kaunissaaressa vain kudota, oteta aurinkoa ja sienestetä. Onhan olemassa illatkin. Keittiksellä tulee paistettua makkaraa, iltateetä ja lämpöisiä voileipiä tai mitä herkkua sattuu löytymään.

Joskus paikalle ilmestyy taitavia musisoijia kitaroineen, niinkuin 5.8.2005 jolloinka  paikalla oli peräti kolme kitaristia. Mukavaa soittoa ja laulua jatkui huomisenkin puolelle. Tällä kerralla ihan asiallisissa desibeleissä pysyen.
Muutaman kerran mankka on soinut nupit kaakossa ja puhe yrittänyt kuulua sen yli, siinä metelissä herää unestaan karhukin saati lähistöllä teltoissaan uinuvat.





Maastoasut näyttivät olevan tämän kesän saarimuodin kärjessä.













Pussikalja on muuttanut muotoaan mäyräkoiraksi ja viinipullo onkin pussiviiniä hanalla! Niin se maailma muuttuu.




Saas nähdä minkälainen meno on nyt viimeisenä viikonloppuna.
Tarinointi jatkuu ensi viikolla.



KS


keskiviikko 7. syyskuuta 2005

Keskeneräisiä neuleita?!



Otsikon kysymerkki on siksi, että blogeissa on käyty keskustelua, julkaistako vai eikö kuvia keskeneräisistä töistä.

Huutomerkki on siksi, että Huom.: tässä niitä tulee. Ken ei halua keskentekoisia katsoa, voi nyt vaihtaa kanavaa.

Ensin kuitenkin päivän piristykseksi kuva iloisesta Tarasta viime kesänä virkkaamassani jakussa ja pipossa. "Kasvuvara" kannatti tehdä, niin asua saattoi käyttää vielä tänä vuonnakin.






Tästä piti tulla Taralle loppukesäksi pusero ja tottakai pienempi versio veljelleen Finn´ille, mutta kun kaikenlaisten yhteensattumien takia kesätapaaminen lasten kanssa ei onnistunut, niin into tehdä neule valmiiksi lopahti. Jospa nämä pikapikaa saisi tehtyä niin olisi lapsille syksyksi mukavat sisäpuserot.





Seuraavaksi Cottonella puseroni, joka edistyi tämän verran kahden viimeisen saariviikon aikana, pöyrönä neulottuna:










Butterfly-pusero edistyi kesän aikana muutaman sydämen verran:





Juupa juu, tarkkasilmäinen neulesisar huomaa heti nuo reikärivin alussa olevat epäonnistuneet reiät. En millään päässyt jyvälle, miten neulotaan "takareunoistaan nurin yhteen". Yksinkertaista kun sen keksin, mutta en viitsinyt liukkaan langan 250:tä silmukkaa tuollaisen pikkuvian takia purkaa. Kyllä kyllä, asian olisi voinut opetella esim. mallitilkun kanssa, mutta sormet haluavat heti neuloa oikeata työtä niin. . . .
Olisko tuossa hieman selityksen makua?

Lopuksi eilen aloitettu tilaustyö, huivi Kid Mohairista:






Onhan näitä keskentekoisia vielä lisää tuolla omassa laatikossaankin!

Näiden kuvien laatu ei ole onnistunut, tätä sisäkuvausta kun en ole vielä ehtinyt harjoittelemaan. Omat niksinsä näköjään siinäkin. Olen ollut erittäin tyytyväinen kameraani, se on helppokäyttöinen kaikkine monipuolisine säätöineenkin. Kirpaisu tyhjässä kukkarossa ei enää tunnu missään, niin paljon iloa tästä vempaimesta on ollut.


EDIT klo 20.45:
Unohdin mainita tästä: On taas KISSOJEN YÖn aika Korkeasaaressa (linkissä tarkemmat tiedot).

Mielestäni tämä on paras syksyn tapahtuma. Joka vuosi olen käynyt, joskus jopa molempina öinä, ja aina tämä on yhtä hauska, sykähdyttävä, jännittävä, upea kokemus. Saari on koristeltu yöasuun, lyhtyjä ym. rekvisiittaa. Väkeä on paljon joten näkyvyys häkkeihin on hieman huono mutta kaiken olen nähnyt. Kyllä se tiikeri syö alkuryntäyksen jälkeenkin. Ehdottomasti suositeltava tapahtuma, sekä lapsille että aikuisille ilman lapsiakin. Itse menen 23.9. koska nyt menen vielä saareen. Ohjelmat ovat tänä vuonna hieman erilaiset eri iltoina, näyttää olevan musiikkia, leffoja ym. oheisohjelmaa enemmän kuin aiempina vuosina. Joillakin on joskus ollut omat eväät ja ovat viettäneet ikäänkuin yöpiknikkiä.

KS