Osa 8.
Mistä polttopuut tulevat?
Puut kasvavat metsässä. Jotkut kaatuvat vanhuuttaan, jotkut kaataa tuuli ja toisten kohtalona on tulla miehen ja moottorisahan kaatamiksi.
Puu kaatuu! Timber!
Oksat karsitaan ja tukki sahataan pölkyiksi.
Pölkyt lastataan saaren pieneen näppärään monitoimikuljetusväline Deereen
ja kuljetetaan keittokatokselle halkosuojaan.
Täällä saa kernaasti käyttää kirvestä ja kohottaa kuntoaan.
Kuusessa on paljon oksia ja tuore puu haluaa viimeiseen asti pysyä kasassa. Ylivuotiset olisivat ehkä hieman helpompia halottaviksi.
Rakastaja sitkeän halon tainnuttajana.
Valmiit klapit pinotaan keittokatokseen sateensuojaan.
Tässä Sepon tekemä mallikas pino. Ja hän oli laittanut piipun taakse kuivumaan pikkuklapeja ja sytykepilkkeitä. Kiitos niistä.
Ja tällä periaatteella tulisi kaikkien toimia.
Ei se kylläkään aina toimi näin. Tuon lauseen olen minä muinoin kirjoittanut A4:lle värikynällä, laittanut sen muovitaskuun ja naulannut keittiksen seinään. Siinä se oli sellaisenaan muutaman vuoden. Joku ystävällinen ja taitava on sen sitten joskus polttanut laudanpätkään, joka nyt on hyvin esillä ja varmasti osuu kaikkien silmiin. Miten se kirves ei kuitenkaan sovi käteen?
Nyt puiden pilkkominen on helppoa kun pölkyt tulee "talon" puolesta. Ennen ei näin hyvää palvelua ollut, vaan puut oli itse haettava metsästä ja vain kaatuneita sai ottaa! Sahapukkeja taisi kulua usempikin kesässä ja sahanterä oli useimmiten tylsä. Joka vuosi oli mentävä pidemmälle ja pidemmälle etsimään puita ja toivottava, että aarre löytyisi. Lähistön puiden alaoksat olivat tietysti päässeet tulipesään.
1980-luvun lopulla saaressa suoritettiin metsänkaatoa, mitä lie harvennusta vaiko rahapulassa kaupunki puitaan myi. Metsäkoneiden jäljet olivat hurjat, metsä näytti raiskatulta. Vieläkin niiden urat erottuvat ja monin paikoin niihin on syntynyt polkuja. Metsätöistä jäi kuitenkin paljon hyvää polttopuuta keittiksen tarpeisiin, eihän pikkupuu mihinkään kelvannut. Jukka ja minä teimme aikamoista risusavottaa, että saimme teltan lähiympäristön jotenkuten siistin näköiseksi.
Ville viihtyi metsureiden kanssa. Hän oli monta päivää pohjoisrannan tukkilautalla auttamassa ja tuli teltalle syömään kun metsureilla oli tauko. Sitten kipin kapin takaisin, ettei vain mitään jäänyt näkemättä ja kokematta.
Keittokatoksen seinustalla näkyy jotain hyllyntapaista ja sekalaista tilpehööriä. Sinne voi jättää itselleen tarpeetonta tarvekalua tai säilykepurkin, kahvin- ja sokerinloput kun lähtee pois ja siitä saa sitten tarvitseva käyttää. Kierrätystä.
Ensi kerralla pikakatsaus saaren muihin palveluihin.
Siis, jatkuu . . .
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.