Edellisessä jaksossa kerroin saaren palveluista ja huomaan, että olen maininnut saunan noin vain ohimennen! Kuitenkin saaren kaksi saunaa ovat erittäin suositut.
Vanhassa saunassa on yleiset saunavuorot naisille ja miehille keskiviikkoisin ja lauantaisin, hintaan 2.50€. Kävijöitä on paljon, hyvä että lauteille mahtuu. Telttailijoille tämä on tärkeä peseytymismahdollisuus. Myös veneilijät ovat ahkeria saunojia ja onhan sauna suomalaiselle aina sosiaalinen rituaali. Laiturilta on mukava pulahtaa uimaan.
Uudesta saunasta voi varata myös ihan oman perhevuoron, (17€/tunti). Jos olet päivän ensimmäinen varaaja, aloitat saunan lämmittämisellä. Ja seuraava kylpijä huolehtii, että lämpöä riittää jne. En ole tässä saunassa käynyt niin en siitä sen enempiä tiedä.
Saunoja voi myös varata isommille ryhmille, (118€/3 tuntia) ja kaupungista tuleekin saunavieraita tilausveneillä ja vaikkapa purjehtien hieman isommillakin purjeilla:
PÄIVÄ SAARESSA
En käytä saaressa ollessa kelloa, päivän toimet tapahtuvat sisäisen kellon, kulloisenkin säätilan ja mielialan mukaan. No, jos on pakko mennä kauppalaivalle, on aika joskus tarkistettava ihan kellosta.
Aamulla aurinko löytää teltalleni noin kahdeksan aikoihin ja silloin nousen ylös, tai sitten en, tai joskus aikaisemmin.
Aamukahvin keitän rauhallisella pihallani Trangia-keittiminen halpaversiolla, joka on ilmeisesti aivan yhtä hyvä kuin alkuperäinenkin. Kahvia juodessa tuumiskelen mitähän tänään tekisi ja useimmiten totean, että aika näyttää.
Mielessäni keskustelen itseni kanssa; "tänään voisi mennä katsomaan muurahaispesiä, tai ei sittenkään, jos olisikin tänään rannalla koko päivän kun näyttää tulevan hieno uimakeli, voisinkin mennä vaihteeksi Lahnakalliolle, tai toisaalta voisi. . . . jne."
Puhelinoperaattorini tarjoaa täyden kentän vain saaren pohjoisrannalla ja kaupassa käydessä avaan puhelimen ja katson, onko kukaan muistanut tekstiviestillä.
Pohjoisen tyyni aamuaurinkoinen ranta:
Kauppalaiva Christina kävi saaressa neljä kertaa viikossa (ma, ke, pe klo 9.30 ja la klo 11.) ja näinä päivinä aamukahvin vuoro oli vasta tämän jälkeen. Ai miksikö? Siksi, että kaupasta tuli ostettua vuoroin tuore Fazerin munkki tai porvoolaisleipomon ihania Omenaleivoksia, eikä niitä mitenkään malttanut säästää iltapäiväkahville.
Ja sitten rannalle kutomaan:
. . . tai keräämään rannalta kiviä ym. materiaali talven askarteluun:
Jossain vaiheessa päivää tulee nälkä, siis ruuanlaittoon.
Illansuussa useimmiten mieleen tuli, että nyt olisi taas veistotunnin aika. Se on mukavaa ja terapeuttista hommaa. Voi olla ihan omissa ajatuksissa, veistellä mielensä mukaan mitä milloinkin, joskus lopputulos on jopa käyttökelpoinen kuten tässä valmistuva tarvikenaulakko tai . . .
Ylimpänä on palmikkopuikko, josta näiden veistely alkoi. Vänkyräpuikko oli jäänyt kotiin ja tarvitsin sitä Cottonella puseron neulomisessa. Siispä etsin ja löysin sopivan koivurisun, josta syntyi vallan mainio palmikkopuikko, ei lipsu ja silmukat odottavat kiltisti vuoroaan tulla neulotuiksi. Käytän tätä nyt myös kotona vaikka se oikea puikkokin olisi käytettävissä.
Seuraavana on yksi kakkosen kokoinen, sitten kaksi nelosen puikkoa ja alimpana yksi kutonen. Veistelyn edetessä mittailin aina välillä puikkomittarilla saadakseni oikean koon aikaiseksi. Nämä on tehty pihlajasta. Siinä oli pidempiä ja suorempia oksia kuin koivussa. Vaikka nuo ovat hieman käyriä, niin hyvin niillä voi neuloa. Niitä ei ole millään hiottu tai pintakäsitelty, ainakaan vielä. Ensi kesäksi on hankittava kunnollisia välineitä kaikenlaiseen veistoon, pelkällä Moralla ja sveitsinlinkkarilla ei pitkälle pötkitä.
(Ihan Itse-foorumilla on juuri käyty keskustelua itsetehdyistä puikoista.)
Veistelyyn käytetyn pihlajan oli edellisenä päivänä karsinut keittispolultani. Se oli siinä hieman tiellä. Samalla siivosin polun varrelta muutaman kaatuneenn ja kuivuneen kuusenraakin. Siinä oli sen päivän ajankulua.
Kaikenlaista puuhaa tulee keksittyä ihan ohimennen ja siihen sitten uppoutuu niin, että pian onkin ilta ja nukkumaan menonaika. Joskus istun keittiksellä jos siellä sattuu olemaan seuraa, ainakin viikonloppuisin (katso osa 6.), joskus katselen kalliolla auringonlaskua samalla ehkä kudon vielä niin kauan kuin valoa riittää.
Elokuun lopulla ja syyskuun viimeisenä saariviikonloppuna oli niin pimeää, että iltapuuhat alkoivat jo kahdeksan aikaan ja pimeys tuli yhdeksältä.
Olen nukkunut saaressa tosi hyvin, nukahtanut heti ja herännyt aamulla virkeänä. Kaikenainen puuha, raitis ilma ja mielenrauha antavat myös virkistävän unen.
Seuraavassa osassa tarina loppuu sikajuhlilla.
KS
Seuraavana on yksi kakkosen kokoinen, sitten kaksi nelosen puikkoa ja alimpana yksi kutonen. Veistelyn edetessä mittailin aina välillä puikkomittarilla saadakseni oikean koon aikaiseksi. Nämä on tehty pihlajasta. Siinä oli pidempiä ja suorempia oksia kuin koivussa. Vaikka nuo ovat hieman käyriä, niin hyvin niillä voi neuloa. Niitä ei ole millään hiottu tai pintakäsitelty, ainakaan vielä. Ensi kesäksi on hankittava kunnollisia välineitä kaikenlaiseen veistoon, pelkällä Moralla ja sveitsinlinkkarilla ei pitkälle pötkitä.
(Ihan Itse-foorumilla on juuri käyty keskustelua itsetehdyistä puikoista.)
Veistelyyn käytetyn pihlajan oli edellisenä päivänä karsinut keittispolultani. Se oli siinä hieman tiellä. Samalla siivosin polun varrelta muutaman kaatuneenn ja kuivuneen kuusenraakin. Siinä oli sen päivän ajankulua.
Kaikenlaista puuhaa tulee keksittyä ihan ohimennen ja siihen sitten uppoutuu niin, että pian onkin ilta ja nukkumaan menonaika. Joskus istun keittiksellä jos siellä sattuu olemaan seuraa, ainakin viikonloppuisin (katso osa 6.), joskus katselen kalliolla auringonlaskua samalla ehkä kudon vielä niin kauan kuin valoa riittää.
Elokuun lopulla ja syyskuun viimeisenä saariviikonloppuna oli niin pimeää, että iltapuuhat alkoivat jo kahdeksan aikaan ja pimeys tuli yhdeksältä.
Olen nukkunut saaressa tosi hyvin, nukahtanut heti ja herännyt aamulla virkeänä. Kaikenainen puuha, raitis ilma ja mielenrauha antavat myös virkistävän unen.
Seuraavassa osassa tarina loppuu sikajuhlilla.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.