SIENISATOA

Hei kaikki Lukijani!

Olen taas kotiutunut. Kaksi todella rauhallista viikkoa saaressa vierähtivät vilauksessa, siis liian nopeasti. Rauhallista siksi, että vuorovene ei enää kulkenut päivittäin ja se vähensi huomattavasti saaressa oleskelijoita ja päiväkävijöitä. Etelärannalla oli minun lisäkseni viikoilla vain yksi, ajoittain kaksi muuta teltta-asukasta! Edellisenä viikonloppuna olikin sitten vilinää kun 60 (!!) koululaista opettajineen rantautuivat sateiseen saareen.
Kauppavenekin lopetti käyntinsä ja olin varannut riittävästi kuivamuonaa mutta sille ei paljon käyttöä ollut sillä metsä antoi runsaasti satoansa käyttööni.

Tässä ensimmäiset kanttarellit (28.7.) ja jälkiruuaksi mustikoita ja ah! niin makeita metsämansikoita. Taatusti tuoretta luomua suomalaisesta puhtaasta metsästä.

Sekalaisia tunnistettavia sieniä:

Ensimmäiset suppilovahverot sekä pieni herkkutatti ja pari punikkitattinaperoa:

. . . joiden valmistus ateriaksi alkaa tästä:

. . . näillä puilla:

. . . ja tässä kaikki tarvittavat ainekset:

. . . sipulia, sulatejuustosiivuja, pekonia, ns. kermaa, ns. voita, ripaus suolaa, sienet ja makaronia. Tietysti oikealla voilla ja kermalla tulee tuplasti parempaa.

Puut on saatu palamaan ja makaroni kiehumaan:

sekä kastike hautumaan:

Vihdoin valmis ateria lautasella:

Tässä terveisiä "Perluskoonille" Italiaan, upea iso herkkutatti (26.8.) ja vahverot:

Kaikenlaisia rouskuja ryöppäsin ja suolasin saaressa 3:n litran sangon melkein täyteen, ja nyt vasta sienet alkoivat tosissaan nousta kun lähdin pois. No, ehkä ensi viikonloppuna on vielä aikaa kerätä hieman lisää. Tietysti toivon, että pienet suppilovahverot olisivat kasvaneet suuremmiksi niin, että saisin joulukastikesienet pakastettua.

Kaunissaari-juttua jatkan tuota pikaa kunhan taas saan juonenpäästä kiinni.

KS