Askartelua

Viime tammikuussa ostin Sinooperin alennusmyynnistä
enkelinpää+kädet -pakkauksen alennusmyynnistä, -50%. Nyt sitä tässä
kasailen. Pää ja kädet on liimattu ja sen kuivumista odotellessa
vaatetus on melkein valmis. Huomenna näette sitten valmiin enkelin.

Tuli
sanottua, etten enää ikinä huovuta mitään. Perun puheeni, koska olihan
vielä hankittuna se Fritidsgarn salaista projektia varten.

Se on nyt kudottu ja kutistettu. Kutistin sen ihan vain altaassa niin
kuumalla kuin hanasta tulee. Ja tosi kuumaa se onkin, vaikka
taloushanskoissa oli sisähanskatkin niin vieläkin tuntui kuumalta
käteen.

Kyllähän tuo huopui ja kutistui lopultakin. Aika sopivakin siitä tuli
ja koska melkein kaikissa blogeissa esitellään ennen ja jälkeen kuva
käsi jättiläisneuloksella / sama pienempänä niin tässä minun versioni.

  
             
             
  

             
             
             
             
             
             
             
             
     

Siinä on naru estämässä reikäriviä huopumasta kiinni. Valmiin jutun näette sitten aaton jälkeen.



KS

Heijastimia

Systerin lapsenlapsille heijastimet.

Tytölle perhonen ja pojalle kiiltomato.

Kuvat molemmilta puolilta, madossa on heijastin vain toisella puolella,
että sain laitettua "jännittävää" kuviointia madon selkään.

Ihan itse keksin enkä ole missään nähnyt tällaisia niin pitäisikö nämä nyt mallisuojata tai muuta sellaista ;)

HUOM.: Tänään sunnuntaina tulee Radio Suomesta klo 18.03-19.55 Luontoillan  Linnunlaulujen toivekonsertti.
Mukavaa viserrystä tiedossa joululahjojen viimeistelyn seuraksi. Tämä
on minun lempiohjelma aina näi ennnen joulua. Yleensä viimeiseksi on
vuorossa satakieli, sitä toivoo niin moni.

KS

Nami nam

Nyt on masu täynnä hyvää ruokaa: Ville vei minut syömään Haritoniin.

Alkuruokana
- minä: Tattijulienne, joka oli taivaallisen hyvää, erinomaista
- Ville: Kermainen sienikeitto, vei kielen mennessään
Pääruokana
- minä: Kuhaa Kieviläisittäin, maukasta ja tällaista ei viitsi kotona laittaa
- Ville: Savustettua karitsan paahtopaistia, hyvän makuinen mutta olisi voinut olla lämpimämpi

Jälkiruuatkin olisivat olleet herkullisia, mutta ei enää mahtunut kummallekkaan.
Kahvi ja joulusuklaa maistuvat rauhassa täällä kotona jälkkäriksi.
Kiitos Ville.



Oli muuten eka ja vika kerta kun jotain huovutan. Nyt on villanöhtää
joka paikka täynnä. Pesukoneen rumpu, nukkasihti ja lavuaarin
poistoputki oli puhdistettava.
Ville pesi täällä hiukset ennen
syömään lähtöä ja ajattelematta asiaa annoin pyyhkeen, joka oli ollut
kassin kanssa koneessa. Pyyhkeestä lähti nöhtää pojan pää täyteen sekä
kylpyhuoneen lattia jne. Pyyhekin oli ennen huovutusta vihreä, nyt se
on epämääräisen harmaa.
Lanka tuli kalliiksi, tänään ostin kassiin sangat. Tekemistä on vielä ja saanko siitä sitten sellaisen kuin halusin.


Pysyttelen vain tässä mukavammassa neulahuovutuksessa. Nyt kun kaikki
tontut ovat jo tehdyt sinisellä ja ruskealla, sain tänään käsiini
harmaata villaa. Siitä syntyi yksinkertainen joulumuori.

Sisiliskon systeri tilasi kotieläimekseen. Talvella tulee kuulemma ikävä kesämökin lemmikkiä.

KS

Tuli räiskyy nuot... takassa

No niin, mikäs tässä on istua neulomassa, ei ole vilu . . .

"vaan olishan se kaksin aina kaunihimpi tulehen tuijotella"
. . . eikä nälkä

Fasun joulusuklaa on aina yhtä hyvää,
ja salmiakki, tänään inkkariversiona.

Tämän päivän ostos on Startti-ryijypaketti Suomen Käsityönystävistä.

Laukku on huovutettu.




Alkutilanne: 57lev. 35 kork.
1. 55 astetta: 50 x 27
2. 80 astetta: 45 x 27
Lanka: Pirtin kehräämö hahtuva lanka, 425 gr
Koukku: Addi 7
Malli: virkattu silmämääräisesti sopivan kokoiseksi olettaen sen kutistuvan halutuksi.
Niin se tekikin, nuo mitat on aika ylimalkaisia. Heittoa tulee heti kun
asettelee vähän paremmin tms. Se on ihan ok, sangat virittelen siihen
huomenissa, mahdollisesti vuorinkin.
Kalliiksi tämä kyllä tuli:
25,30 euroa. No, kallis ja kallis, mutta olisin tällä hinnalla saanut
kaupasta yhden kivan laukun, jota en raaskinut ostaa!
Takan
edessä näkyy tonttu, joka tulee siihen aina ennen joulua vahtimaan,
että olen kiltisti. Näin on ollut tapana jo lapsuuden kodissa, josta
tonttu on seurannut minua tänne.
Tässä on toinen
vakiokoristeeni. Se on lasten joulusatukirja, josta tuo joulutalo
aukeaa. Sisälle laitan taskulampun palamaan silloin kun talonväki on
kotosalla. Kirjan olen saanut systeriltä joskus 1950-luvun lopulla.

Talon takana pilkottaa hassusti kirahvin pää, mutta se on ikkunan
välissä ja kaikki ikkunalaudalla olevat romppeet olisi pitänyt siirtää,
että tuon olisi saanut pois kuvasta. Ja onhan siinä muitakin eläimiä
mukana niin miksei kirahvikin.
Ja tiivisteteipattu
ikkunanpuite on ruma. Puitteet ovat talon alkuperäiset (1911) ja niitä
ei vaihdeta uusiin, koska nykyään ei enää saa näin kestäviä ja hyviä
pokia. Ulkopuolelta ne maalattiin, punamultavärillä, toissa kesänä ja
ovat kuin uudet.

KS

Voi, mikä ihana joulukortti / -lahja!

Kaupungilta kotiintullessa rapussa oveni edessä oli tällainen:

Mitä ihmettä? Nostin painavan joulusäkin sisään. Kuoressa on "postileima" : kotiinkuljetus - Tipin auto.

Säkki äkkiä auki:

Sisältä paljastui säkillinen halkoja ja tuohta sytykkeeksi. Mielessä
käy kymmeniä ajatuksia mistä ja miten. Avaan kuoren, jossa ihana kortti:

Lämpöä, valoa, räiskettä talvi-iltoihin!
Toivottaen Eila ja Leo!

Voi ihmettä! Että he ovat osanneet ajatella ja keksiä tällaisen upean yllätyksen. Ja vielä kiltti Tipi on sen tänne tuonut. Kiitos teille kaikille.

Kuuna kullan valkeana en olisi tällaista osannut odottaa. Olen melkein
sanaton, melkein vain koska kiitoksia surisee päässä tuhansittain.


Aamulla lehteä lukiessa näin tarjouksen pussihaloista. En millään
kuitenkaan viitsinyt lähteä Itäkeskukseen ja epäilin jaksanko niitä
edes raahata metrossa ja ratikassa. Ja nyt niitä halkoja oli vain
tupsahtanut tänne! Huh huh. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Kaupungilla kävin Töölön torilla lähituottajien markkinoilla. Hyytävän kylmä viima oli karkoittanut ostajat minimiin.

Taas oli eläimiäkin päässyt kaupunkireissulle. Lapset ratsastivat innoissaan aasilla torin ympäri.

Nyt
keitän lämmikekahvit ja ihailen puitani. Taidanpa illalalla sytyttää
tulen takkaan. Olen iltaisin pitänyt siinä kynttilöitä palamassa
säästäen nuo muutamat vanhat halot jouluksi, vaan nytpä ne voi polttaa
ja toivoa, että piippu vetää kun sitä ei ole toviin käytetty.
Savun hälvetessä saatan vielä illalla kirjoittaa ostoksestani ja jos vaikka kassikin olisi huopunut.

KS

Kiirettä on pitänyt

Eilinen
päivä oli kiireinen. Oli terapiaryhmän viimeinen kokoontuminen. Sieltä
suoraa kotiin, koska ystävättäreni Tarja tuli pikavisiitille. Tallinnan
tuliaisena sain ihanan enkelin, joka pääsi koristamaan
kynttiläkattokruunuani.

Sain
myös kauniin joulunpunaisen kukkakimpun. Niin, ja punaisen
pitkävartisen kenkälusikan. Punaisen värinen siksi, että se ehkä löytyy
helpommin. Tuo viittaa siis kehon kangistumiseen, dementiaan ja näön
heikkenemiseen, vanhuuden haittapuolia!

Se oli pikavisiitti siksi, että illalla menin tuohon naapurikirkkoon kuuntelemaan Kaartin soittokunnan joulukonsertin. Puhallinmusiikki on lähellä sydäntäni - soitin hamassa nuoruudessani paraatirumpua Helsingin poliisisoittokunnassa.

Tänäänkin on ollut vilkas päivä.
Kävin tutustumassa PAG-putiikkiin.
Ihan mukava pieni puoti. Siellä on erilaisia lahjatavaroita ja
Tekstiiliteollisuuden ja Marks&Kattensin lankoja. Muutama
hahtuvakiekkokin näkyi olevan. Pienessä tilassa valikoima ei voi olla
laaja, mutta tarvittaessa tilaavat puuttuvan värin tms.

Sieltä porhalsin sporalla Priimaan, jonne oli vihdoin tullut tarvitsemaani hahtuvalankaa. Nyt saan laukkuni tehtyä loppuun. Ostin myös vyyhdin Fritidsgarnia salaista joululahjaprojektia varten.

Tuolta ehdin juuri viideksi Kaikukadulle Kuluttajatutkimuskeskukseen kuluttajapaneelin ryhmäkeskusteluun.
Kaksi tuntia kului hujauksessa mielenkiintoisesta aiheesta
keskustellen. Kuulun kuluttajapaneeliin ja silloin tällöin on
mahdollisuus osallistua näihin keskusteluihin. Näin ehkä voin vaikuttaa
tuotteiden tai palveluiden kehittelyyn ja laatuun.

Kotimatkalla piipahdin vielä Vanhan joulumyyjäisissä.
Joulupukki oli saanut vihjeen lahjasta, jonka tonttu nyt lopulta löysi
täältä. Kolmet messut on käytynä mutta niissä ei ole tätä ollut. Mustan
lankavyyhdin seassa pilkottaa hevonen, se on osa tätä tavaraa.


Kirjastossa oli vapaana ja lainattavissa Taru sormusten herrasta. Nyt
neuleiden pariin ja eiköhän 20 CD:ssä riitä kuuntelemista muutaman
neuleen verran.

KS

Neuleohjeita

JEE,
sain sen vihdoinkin! Kauan kaipaamani ja etsimäni kirjan Nyt neulomaan.
Viime torstaina huomasin sen olevan myynnissä Neulomossa. Heti vastasin
ja olinkin ensimmäinen yhteydenottaja, joten sain ostettua sen.
Maanantaina postipoika sen jo kotiini kantoi.

Ajattelin, että
se olisi joululahja itselleni. Vaan nytpä keksin, että otankin tämän
lahjana jo tänään. Miten ihmeessä tällaista jekkua en huomannut heti
ajatella. Nythän jää vielä se joululahja avoimeksi, eli hankittavaksi.
Ovelaako?

Systerit oli eilen kahvilla. Maijalta sain punaisen korukellon ja riipuksen.

Pikolta sain uusimman Sandran. Siinä on ihania jumppereita, ehkä joku
niistä tulee tehtyä. Lehden selaaminen on aina mukavaa ja ihan kuin
olisi jonkun lopulta neulonutkin kun tarpeeksi monta kertaa selailee.

KS

Joululahja

Neulottu
ja virkattu joululahjaläjä lähti kodistani tänään ja lauantaina
jatkavat matkaansa kummipoikani perheeseen sumuiseen ja näinä päivinä
savuiseenkin Englantiin.

Ville saa muutaman lahjan, mutta muiden ei kannata lahjoja minulta odottaa. Ei ehkä joulukorttiakaan.

Kuittaan joulumuistamiset tällä: olen ostanut VUOHEN. Niitä, ja kaikenlaista muuta tarpeellista voi hankkia Kirkon ulkomaanavusta.

KS

Luovuus kukoistaa

Kotini
on pieni ja joulukuusesta on nauttimassa vain aattoiltana Ville ja
lopun joulua minä itse. Näillä Helsingin keskustan hinnoilla en ole
oikeata kuusta raaskinut ostaa. Muutamana jouluna olen virittänyt
vanhan tekokuusen. Se onkin ollut kaunis ja hyvin luonnollisen
näköinen. Se on toistakymmentä vuotta sitten hankittu ja lienee
luonnollisempaa tekoa kuin nykyiset? Se ei tunnu muovilta vaan jotenkin
"paperiselta".

No, tänä vuonna ajattelin etten viitsi sitä
vaivaa nähdä. Mitä siis tilalle? Yöllä päässä pyöri kaikenlaisia
ideoita ja tänään suunnitelma kehittyi ja nyt se on valmis.


Metallilankainen hedelmäkori tai mikä se lieneekään, muinainen
käyttökelvoton heräteostos, on suunnitelman perusta. Anttilasta ostin
valopallon ja muutaman ripustuskoukun.

Korihäkkyrän jalkaosa
ylöspäin, hopeaköynnöstä ympärille, valopallo siitä roikkumaan. Hökötys
riippumaan kattolampun koukkuun. Se oli taas taiteilua, että yletyin
noin korkealle.

Seuraavaksi laitoin siihen tekohavuköynnöstä.
Rautalangalla sain köynnöksen pysymään irti "lampusta". Vielä
havuköynnösten väliin yksi rautalanka kultaköynnöksellä päällystettynä
ja laite oli valmis koristeltavaksi. Valopallon sähköjohto tulee
köynnöksen vieressä alas, lattialla on sähköpiste muutenkin
jalkalamppuani varten.

Olen oikein tyytyväinen tähän
moderniin joulukoristeeseen. Nimitän sen Joulusaloksi. Mallinsa takia
se tuo mieleeni juhannussalon.

J o u l u s a l k o

Hitusen tärähtänyt kuva, kun käsien voimat meni tuon rakennelman kanssa kurotellessa.
Systerit tulevat huomenna kahville niin siksi joulukoristelen jo nyt.

Kiitos nallea kehuvista kommenteista.

KS

Nalle

(Edit: päivityksen syy on vaihdettu nallen kuva päivänvalossa)

Juureni
ovat egyptissä, jossa kasvatetaan maailman laadukkainta puuvillaa.
Sieltä pellolta puuvilla on monen mutkan kautta matkannut Norjaan,
jossa Sandnes Uldvarefabrik on valmistanut Mandarin Petit lankaa.
Sitä oli helsinkiläisessä lankakauppa Menitassa myytävänä
montaa eri väriä mutta minä halusin olla kauniin vaalean ruskea,
sellainen pikkukarhun värinen, ja niin lanka päätyi tähän kotiin, jossa
minut valmistettiin.

Vaan minustapa tulikin niin iso, olen 30
cm pitkä ja 32 cm paksu, ettei yksi kerä riittänyt ja piti ostaa
toinen, tällä kerralla Priimasta.
Työvälineenä oli numero 2.5 virkkuukoukku ja loppuvaiheessa minua pisteltiin ompeluneulalla.

Valmistusohje löytyi Novita 2/2001 lehdestä. En kuitenkaan ole just
sellainen vaan sovellettu versio. Se nalle oli raidallinen, niinkuin
vaatteet olisi päällä.

Valmistamiseeni kului aika paljon aikaa, ja näin monta irto-osaa tarvittiin.

Kaikki osani saivat sisälleen Lennol täytevanua.
Se on pehmeätä ja kimmoisaa, sain oikein hyvän pullean masun siitä. Ai
niin, korviin ei laitettu mitään, eihän sitä kuule jos on hötöä korvat
täynnä.

Pikkuhiljaa muotoni alkoi hahmottua ja lopulta kaikki
osat oli ommeltu kiinni ja olin jo itseni näköinen. Paljas naama oli
kyllä aika lailla karhuhaamun näköinen! Mustalla langalla minulle
ommeltiin nenä ja suu. Se teki hieman kipeätä kun suuta piti muotoilla
ja nenääkin pisteltiin monta kertaa.

Kauhein koettelmus
olivat silmäni. Voi sitä tuskaa ja hammastenkiristystä. Ensin meinasin
saada ruskeat silmät mutta ei ne olleet hyvät, miten nyt ruskealla
nallella olisi ruskeat silmät, pöh. Ne raastettiin pois ja kokeiltiin
mustia kuten nenäkin, ja vielä sininen iiriskin kokeiltiin.  Ei,
ei hyvä sekään. Taas silmä pois, onneksi nyt oli kärsittävä vain yhden
silmän purkaminen.

Lopulta valmistajani kuuli kuiskutukseni
ja ymmärsi, että siniset ne pitää olla. Nyt sujui se neulalla
pistelykin paremmin kun noiden väärien värien kanssa oli silmän malli
tullut harjoiteltua. Huokaisin helpotuksesta kun lopulta olin valmis
nalle.
Vielä tuo kyllä keksi kokeilla josko minulle sopisi rusetti
kaulaan, vaan siihen en enää suostunut. Tämmöseen kaulaan ei mitään
rusetteja ja hörhötyksiä laiteta.

Nyt
saan pari yötä olla täällä vanhaherra Nallen ja Mamimus Cultimus
-nallen kanssa ja oppia heiltä nallemaisia kepposia ja lohdutussanoja.
Jo näin alkutaipaleella, olen ymmärtänyt, että nallet joutuvat paljon
lohduttamaan omistajaansa.

Täytyykin kysyä Nallelta onko
matkustaminen pelottavaa. Nallehan on matkustellut paljon. Minä
nimittäin matkustan lentokoneella Englantiin asti pienelle pojalle.
Vähän jännittää se lentokone ja uusi isäntä. No, eiköhän me toimeen
tulla. Pitäisiköhän kuitenkin ottaa mukaan hieman tuota vanua, voisi
sitten laittaa sitä korviin jos se isäntä äityy kovasti huutamaan.
Saankohan minä sitten jonkun englantilaisen nimenkin?

KS