* Olipa kerran lammas ... ei, ei aloiteta niin pitkältä.
* Olipa kerran kaunis vihreä lankavyyhti (ja myös sininen).
* Lankavyyhti matkusti neulojan mukana meren yli uuteen maahaan. Neuloja keri langan kauniiksi sisältä juoksevaksi lankakeräksi. Jotenkin sen väri ja muoto toivat mieleen herkullisen karviaismarjan.
* Neuloja päätti tehdä langasta kauniin huivin. Villapallon blogista löytyi juuri sopiva ohje ja nimikin vastasi melkein mielikuvaa, marja kuin marja, Lumimarja-huivi.
* Neuloja kieputteli lankaa Addin 3.5 numeroisella pyöröpuikolla ensin kymmeniä kertoja, sitten satoja ja ehkäpä jopa tuhannen kertaa milloin oikein, milloin nurin ja välillä reikiäkin langasta syntyi.
150 gramman lankakerä hupeni nopeasti ahkerissa käsissä kotona ja metrossa. Neuloja otti puntarin avuksi arvioidakseen vieläkö hän uskaltaisi neuloa yhden kuvion vaiko vain puolikkaan ja sai kuin saikin melkein kaiken langan käytettyä. Kokonaista seitsemän grammaa jäi muistoksi lankakorin pohjalle.
* Raakile pääsi puhdistavaan, hoitavaan ja pehmentävään Aloe Vera kylpyyn. Ah, sepä oli mukavaa.
* Sitten oli vuorossa hellävarainen puristelukuivaus pyyheliinan sisällä.
* Seuraavaksi loppukuivatus ja helmojen venyttelyä yön yli. Siinä sitä marjahuivilla oli aikaa miettiä mitä kaikkea se tulisi vielä näkemään ja kokemaan.
* Detalji neulojan tekemistä oikeista ja nurjista kieputuksista ja reiistä.
* Voila, kaunotar on valmis. Strategiset mitat ovat: 140 cm pitkäsivu, 105 vinosivu ja 75 cm keskisilmukkarivi.
Kiitos Villapallolle selkeästä ja helposta ohjeesta.
Ehkäpä tätä vihreätä versiotani voin kutsua nimellä
"KARVIAISMARJA-HUIVI"
* Luonnossa tämä on tietysti paljon kauniimpi. Siniselle langalle olisi nyt löydettävä yhtä mukava huivimalli.
KS
